Tavoitteita vuodelle 2016

Joulut on juhlittu ja uusi vuosi polkaistu käyntiin niin rennosti, etten ole tännekään kirjoitellut. Vuosi vaihtui meikäläisen osalta rauhallisesti koiran ja Pätkiksen kanssa kotona. Pätkis nukkui, minä piipahdin takapihalla katselemassa parit raketit ja palasin heti vuoden vaihduttua sisälle lohduttamaan elukkaa. Viime uudenvuoden se nukkui sohvalla eikä ollut moksiskaan raketeista, mutta nyt sitä vähän jännitti. Tempuilla, herkuilla ja harjauksella se kuitenkin unohti paukkeen pian.

Alkuillan minä ja Pätkis olimme vanhempieni kanssa perhetuttujen luona parin sadan metrin päässä meiltä. Sielläkin meno oli melko rauhallista lukuunottamatta yhtä lentävää kuoharipulloa! Illan isäntä korkkasi kultahippuskumppaa kunnes kuului kova pamaus, kirous ja kolinaa. Korkki vain jäi käteen kun pullo kirjaimellisesti lensi hänen käsistään keittiön halki ja vähällä oli ettei jatkanut matkaansa ikkunasta pihalle. Skumppaa sai pyyhkiä lattialta, kaappien päältä ja koiran selästä. Pienet maistiaiset pullon pohjalle sentään jäivät.

Skumppalasien kilistelyn lisäksi vuodenvaihteeseen liitetään usein uudenvuodenlupauksia. Minä en niitä tee. Tai jos teen, en niitä kuitenkaan pidä. Tällekin vuodelle ainoa lupaukseni on kirjoittaa 2015 tilalle 2016. Olen kuitenkin asettanut tälle vuodelle tavoitteita. (Haha, ovela keino sallia takaportti epäonnistumiseen!) Minulla on ollut Nikonin järjestelmäkamera jo yli kuusi vuotta enkä vieläkään osaa kuvata manuaalilla! Tavoitteena on opetella se tämän vuoden aikana, jotta saisin kamerasta kaiken irti. Ja kehtaisin käyttää joululahjaksi saamaani objektiivi-mukia.

Toisena tavoitteenani on yleisesti ottaen terveellisempi elämä. Olen totaalisessa sokerikoukussa ja löhöän sohvalla vaikka ulkonakin olisi vaikka mitä tekemistä. Ennen kaikkea haluan terveellisemmän ja aktiivisemman elämäntavan itseni takia, mutta myös Pätkiksen. En halua, että hänen lapsuusmuistonsa ovat television katselua sipsipussi kourassa. Haluan hänen leikkivän ulkona ja retkeilevän metsissä ja tulevan ruoka-aikaan syömään äidin tekemää makaronilaatikkoa.

Joku ehkä luki aikaisemmin aloittamastani 12 viikon kuntokuurista. Että mitenkö se meni? No perseelleen! Hävettää myöntää, mutta motivaatio kuoli ruokavalion suhteen parin viikon jälkeen ja kuntoilukin tyssäsi reilun kuukauden jälkeen. Eikä se ollut kovin säännöllistä siihenkään asti.. Harmittaa, että tuhlasin nämäkin viikot sohvalla lihomiseen sen sijaan, että olisin pitänyt suunnitelmasta kiinni ja olisin nyt jo paljon lähempänä parempaa vointia ja unelmakroppaa.

Pätkiksen synnyttyä asetin itselleni henkilökohtaisen deadlinen: Pätkiksen 1v-synttäreihin mennessä mulla on sixpack. Sikspäkkiä ei ehkä täysin saavuteta, mutta olis kiva päästä tästä törkeestä turvotuksesta. Koko joulunkin vedin vatsaa sisään, jotta en näyttäisi samalta kuin edellisenä jouluna jolloin olin sentään raskaana. Näytin silti. Fail.

Maaliskuuhun asti on vielä aikaa saada pömppis pois ja palikat esiin. Tänään lähtee meikämamma toden teolla liikkeelle, hommasin nimittäin kymmenen kerran salikortin! Vuosi aikaa käyttää loppuun, mutta toivottavasti kuluu viimeistään helmikuussa. Valmistauduin jo eilen ajelemalla talviturkin pois caprimittaisia treenihousuja varten, haha!

Tsemppiä kaikille uudenvuodenlupausten ja -tavoitteiden kanssa!

Ei ollut itsellä sopivia, joten kuvat Pixabaysta. Viimeiseen lisäsin vain tekstin.