Tyrmäävät synttäribileet

Mun piti kirjoittaa lauantaina mahtava postaus perjantain synttärihulinoista, mutta toisin kävi. Viikonloppu meni henkisesti toipuessa koko reissusta, mutta ei valitettavasti siitä perinteisestä syystä. Ennemmin olisin ottanut vuosisadan jysärin kuin perjantaiyön kokemukset.

Eli perjantaina tosiaan juhlin synttäreitäni neljän ala-asteelta asti mukana roikkuneen ystäväni kanssa! En edes muista koska viimeksi kaikki ystäväni olisivat olleet saman katon alla yhtä aikaa, ehkä lukion päättyessä..? Siispä olinkin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Lisäksi meikämamma oli viimeksi ollut baarissa syyskuussa, joten sekin aiheutti pientä kuumotusta. Tiedossa piti olla pyörähdys lyhytelokuvan ensi-illassa, hauskanpitoa ja aloittelua meillä, kyyti kaupunkiin ja rankkaa bailausta aamuun asti. Mutta eihän se nyt tietenkään ihan näin mennyt.

Yksi ystävistäni sai jonkinlaisia tyrmäystippoja ja reilun tunnin baarissa olon jälkeen hauskanpito vaihtui ihan muuhun. Elämäni ensimmäinen Long Island Ice Tea jäi lähes kokonaan juomatta kun nappasimme toisen ystäväni kanssa vesituopit käsiimme ja keskityimme huolehtimaan sekavasta kaveristamme. Terkkuja vaan pokelle, jonka mukaan "Kaikki ei vaan kestä viinaa..", pupillit ei viinasta laajene lautasiksi.. Ja yli kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen osaa kyllä sanoa onko kaveri kännissä vai huumattu. Muuten henkilökunta kyllä auttoi kovasti meitä huolehtimaan ystävästämme, mutta tuo tietynlainen vähättely jäi ärsyttämään. Luulisi kuitenkin työkseen humalaisia näkevän ihmisen erottavan kännin jostain ihan muusta. Toisaalta, kaipa joku voi olla kaatokännissä samanlainen kuin rauhallisempi ihminen huumattuna..

Loppu hyvin kaikki hyvin, saimme ystävän päivystyksen kautta kotiinsa, jossa hänestä huolehdittiin ja häntä pidettiin silmällä. Seuraavana aamuna hän oli yhtä hyvässä kunnossa kuin minä, ei krapulasta tai muusta tietoakaan. Mutta ei myöskään juuri mitään muistikuvia koko yöstä. Oli kuulemma todella pelottavaa, hän ilmeisesti jossain määrin tajusi olevansa täysin sekaisin, mutta ei voinut itselleen mitään. Vielä sunnuntainakaan ei kuulemma olisi auton rattiin uskaltanut. Sen hänkin vahvisti, että olo oli aivan erilainen kuin humalassa, jolloin sentään tietää olevansa humalassa. Mietittiin mikä hemmetti voi olla motiivina sellaiselle idiootille, joka päättää sujauttaa ties mitä ainetta kymmenen kaverinsa kanssa istuvan tyypin juomaan. Ihan niinkuin me annettaisiin toisen sekoilla rauhassa ja joutua ties kenen hyväksikäyttämäksi. Ei mene mun jakeluun mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa..

Synttäribileet lässähtivät siis oikein huolella, mutta alkuilta oli kyllä todella hauska. Olen aivan muumioitunut Pätkiksen kanssa kotiin kun kaverini opiskelevat eri paikkakunnilla ja olen täysi nynny menemään perhekahviloihin tai muihin, joten oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviäni ja vieläpä kerralla! Ja oli kyllä ihan kiva päästä puhumaan välillä jostain aivan muusta kuin vauvoista, vaikka toki Pätkiksestäkin puhuttiin. Olihan paikalla sentään molemmat kummitädit.

Saa nähdä koska seuraavan kerran uskallan baariin, mutta toivottavasti ilta sujuu silloin paremmalla menestyksellä. Ja pelkän viinan voimin. :D