sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lammasvauvoja katsomassa

Eilinen päivä vierähti mukavasti vaarilla ja mammalla neliviikkoisia karitsoja ihmetellessä. Nukuin edeltävän yön huonosti, joten aamulla teki tiukkaa nousta sängystä ja lopulta kömmin ylös tunnin muita jäljessä. Mies oli jo syöttänyt Pätkikselle aamupuuron ja minulle jäi tehtäväksi oman aamupalani tuhoaminen. Sitten pakkasimme rattaat ja muksun autoon ja suuntasimme maalle!


Vaari ja mamma asuvat isovanhemmista kauimpana ja hekin vain reilun puolen tunnin matkan päässä. Olemme siinä mielessä tosi onnekkaita, etenkin kun lähimpään mummilaan köpöttelee alle kymmenessä minuutissa. Pätkis ehti nukahtaa ajomatkan aikana ja nukkui vielä pihassa hetken ennen kuin typerä äiti (minä!) pamautti auton oven liian kovaa kiinni. No hard feelings, Pätkis oli heti pirteänä menossa tutkimaan paikkoja ja ihmetteli ja osoitteli kovasti äänekkäitä kulkuttavia kanoja ja kalkkunoita.


Lampaat olivat ensimmäistä päivää ulkona tänä keväänä. Isot ja pienet lampaat tulivat uteliaina katsomaan Pätkistä ja tunkivat päitään aidan väleistä rapsutettaviksi. Joukossa oli myös pieni kilipukki pienet sarvet pystyssä!



Välillä kävimme sisällä syömässä perunoita ja lihapullia, ja ruuan jälkeen olikin taas päikkäriaika. Hiekkatie oli Pätkikselle aivan liian tasainen ja hän nukahtikin vasta kun työnsin rattaat takaisin pihaan, jossa on enemmän monttua ja mäkeä. Mitä töyssyisempää kyytiä, sen unettavampaa! Reippaat puolentoista tunnin unet raikkaassa maalaisilmassa tekivät terää ja niiden jälkeen meno jatkui.


Välillä tehtiin tuttavuutta Äiti Maan kanssa, mutta aina noustiin urheasti pystyyn ja jatkettiin matkaa. Pätkis jaksaa kävellä todella paljon, mutta aina välillä täytyy käydä sylissä latautumassa. Mies teki amerikanrautaansa jarruremonttia ja me käytiin välillä vilkuilemassa työn edistymistä. Työkalut kiinnostivatkin oikein paljon!


Viiden aikoihin Pätkis taas söi ja sitten nostin mukulan kanssa kytkintä ja lähdimme kotiin pissattamaan koiraa. Mies jäi tekemään jarruremontin loppuun ja tuli kotiin vasta likan nukahdettua. Päivä oli selvästi ollut pienelle rankka, sillä kotiin päästyämme Pätkis natusti iltapuuron ja sen päälle vielä hedelmäsoseen. Pitkän ja touhukkaan suihkussa käynnin jälkeen olikin jo taas nälkä (päättelin sen siitä, että Pätkis puraisi mua varpaasta..) ja vellihörpyn jälkeen uni tulikin melkein saman tien. Nyt oli ainakin nähty lampaita laskettavaksi!


2 kommenttia :

  1. Mekin oltiin lauantaina Nopsun kans kattomassa pikkulampaita :) Ja hei tunnistan tuon "mitä möykkyisempi tie - sen paremmat unet" ideologian :D Muistan, kun talven jälkeen (se talvi, kun N oli syntynyt lokakuussa) olin ihan paniikissa, että miten ihmeessä saan vauvan enää nukahtamaan vaunuihin/rattaisiin, kun tiet alkavat sulaa ja muuttua *tähän kauhistunut ilme* TASAISEKSI :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on selvästi lampaiden kulta-aika! Hahaha, ihan mahtava! :D Itseäni huvittaa välillä lenkillä kun oikein etsimällä etsin tiestä kuoppia ja rosoa, että voisin vaunuilla pyöriä vaikka useamman kertaa yhden montun yli. Näyttää varmasti tosi fiksulta muiden silmissä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...