Viimeinen päivä kotiäitinä

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Yksi aikakausi tulee päätökseensä kun meikäläinen jättää huomenna Pätkiksen isovanhempien hoitoon ja hurauttaa töihin. Ihan kiva, että ensimmäinen työviikko alkaa keskiviikosta, niin tulee vähän kevyempi siirtymä kotoa töihin. Huomisesta lauantaihin asti olisi töitä ja sitten saan sunnuntain ja maanantain tankata taas Pätkis-energiaa ja läheisyyttä. Voi olla, että äidille tulee kovempi ikävä, Pätkiksellä sentään on mummilassa uima-allas! Minä taas hikoilen luultavasti yli 30-asteisessa myymälässä. Tasan ei käy onnenlahjat.

Olen ollut kotona yhtäjaksoisesti yli vuoden. Viime vuoden lopulla tein opiskeluihini liittyviä työharjoitteluja, mutta edellisen kerran olen ollut "oikeissa töissä" kaksi vuotta sitten, kesällä 2014. Koulun kautta päädyin työharjoitteluun ja siitä kesätöihin tähän samaan firmaan, johon nytkin menen. Tällä kertaa mua ihan kysyttiin töihin. Sopimus on toistaiseksi voimassa kesän yli, mutta parhaani teen, jotta saisin jatkaa pidempäänkin. Toissa kesänä rikoin selkäni siellä, joten nyt noudatan tarkasti fyssarin ohjeita, jotta en tuhlaa työpäiviä sairaslomaan.

Työvuorot on tällä hetkellä selvät juhannukseen asti ja odotan silloin koittavaa ensimmäistä palkkapäivää kuin kuuta nousevaa! :D Jos rahasta ei tarttis välittää ollenkaan, voisin olla Pätkyläisen kanssa kotona vaikka ikuisesti. Tai ainakin siihen asti kun se jaksais mua kattella. Fakta kuitenkin on, että yhden ihmisen palkalla kolmen hengen (ja yhden koirahengen!) talouden pyörittäminen on aika ajoin haastavaa. Kotihoidon tuki ei todellakaan kannusta jäämään kotiin, varsinkaan kun töissä käydessä mulle jää rahaa käteen lähes tonni enemmän joka kuukausi. Joo-o, Miehen täytyy pitää mut tiukan valvonnan alla etten kirmaa kaupoille heti ensimmäisen palkan tullen ja törsää menemään. :D Sen olen jo päättänyt, että ekana palkkapäivänä kerrankin hemmotellaan itteemme ja mennään oikein ulos syömään. Vaikka ihan tohon omalle terassillekin, kunhan se ensin valmistuis.

Viimeinen kotipäivä Pätkiksen kanssa on jo melkein ohi, iltapesulla on käyty ja nyt vuorossa on halailua ja pussailua koiran kanssa. Ja välillä äitin jalkojen. Äääk, en tiedä miten kestän töissä ilman Pätkiksen yllätyshaleja. Yllätyshalailen pian itse asiakkaita ja työkavereita.

Ehkä mä selviän. On tästä kuulemma muutkin selvinnyt.

Ps. Ostettiin toi hieno kello Pätkiksen kanssa Jyskistä. Kello ja saippuakuplia. Yhteensä 8,50e, ei huono.