Ensimmäinen äitienpäivä

Ensimmäinen äitienpäivä äitinä on takana. Aamulla sain nukkua pitkään miehen napatessa Pätkiksen sohvalle kainaloonsa ja nousinkin vasta yhdentoista aikoihin. Aloin samantien laittautua, sillä ohjelmassa oli äitienpäivälounas miehen siskon, äidin, enon ja isoäidin seurassa. Sitä ennen piti vielä viedä kortit omalle äidilleni ja mummulleni. Olen aina ollut "peukalo keskellä kämmentä" -tyyppinen ihminen, enkä juurikaan perusta askarteluista ja käsitöistä. Arvostan näitä taitoja kyllä, mutta minua ei niillä ole siunattu. Äitini ja siskoni kanssa askarrellessa olin aina se, joka poistui paikalta jalkoja tömistäen heiteltyäni pahvit ja paperit suutuspäissä käsistäni. Jokin ihmeellinen äitimoodi on kuitenkin nostanut päätään ja olen yhtäkkiä innostunut erilaisista käsitöistä! Etsin ihania tauluideoita netistä ja turkoosi pallokangas odottaa muuntautumistaan pehmoleluksi tai joksikin muuksi mahtavaksi. Neulomaan en edelleenkään ala, historiani käsittää koulussa tehdyt "sukat", joista tuli lopulta hyvin lyhyet säärystimet. Niitäkään en olisi saanut aikaan ilman äitini ja ystäväni apua.

Kuitenkin äitienpäivän kunniaksi innostuin askartelemaan kortteja. Ristiäiskutsut teimme (=tein) itse miehen ja Pätkiksen avustaessa sormiväreillä värjättyjen varpaiden länttäämisessä paperiin. Äitienpäiväkortit toteutettiin samanlaisella työpanoksella. En tajunnut ottaa kuvaa valmiista korteista, mutta itselleni olen vääntämässä samalla idealla tehtävää korttia, jonka aion kehystää. Alla olevaa kuvaa käytin inspiraationa, mutta harmikseni käden jälkeä en saanut onnistumaan. Pikku Picasso piti kätensä niin tiukasti nyrkissä, että tyydyin taiteilemaan O:t itse. Ajatuksena olisi vielä jossain vaiheessa tehdä alemman kuvan mukainen kädenjälkitaulu, jossa olisi koko perheen kädenjäljet. Ihanaa olisi, jos mukana olisi myös koiramme tassun jälki, mutta en ole varma uskallanko ottaa riskiä sormivärjätyistä matoista ja lattioista..

kuva: Pinterest

kuva: DIY Cozy Home

Korttien lisäksi äitienpäivään kuului siis buffetjuhlalounas. Pätkis oli tietysti mukana nauttimassa, sylittelystä siis. Pöytä oli alkujaan varattu kahdeksalle siltä varalta, että minun vanhempani olisivat myös tulleet. He eivät kuitenkaan päässeet, mikä ei ollut varsinaisesti huono juttu. Nyt oli nimittäin ylimääräinen tuoli, johon saimme Pätkiksen turvakaukalon asetettua tukevasti käsinojien varaan eikä tarvinnut pitää pientä lattialla. Meinattiin lyödä anopin kanssa vetoa siitä, monennellako suupalalla Pätkis aloittaa sinfoniansa. Ehdimme juuri ja juuri syödä alkusalaatit kun kaukalon uumenista kuului ähinää. Olihan sitä jo nukuttukin pari tuntia putkeen! Eväät olivat tietysti mukana ja anoppi halusi syöttää Pätkiksen. Tällä välin mies siirtyi jo pääruokaan, ja ruokavuoroja vuorottelemalla kaikki saivat syötyä mahansa täyteen ja Pätkis pidettiin tyytyväisenä. Kaukaloonhan ei nimittäin enää ollut paluuta kun syliin oli päästy. Sopivasti jälkiruuan jälkeen kuitenkin oli niin väsy, että kaukalokin kelpasi ja kotimatka meni totuttuun tapaan nukkuessa.

Tarjoilijat ja muutama ruokailija kävivät ihastelemassa Pätkistä. Itse olin erittäin ylpeä ja tyytyväinen hyvin käyttäytyneestä pikkuisesta. Pelkäsin, ettei syömisestä tule yhtään mitään ja kanssaruokailijat hermostuvat toisen rääkyessä koko ajan. Pätkis osoitti pelot turhiksi nostaessaan desibelejä vain kaksi kertaa, silloinkin hyvin maltillisesti ja hiljeni molemmilla kerroilla heti syliin päästyään tai pullon saadessaan.

Kaikki äidit saivat lähtiessään ruusun, jonka mukana oli etukortti sunnuntaibuffetista yksi kahden hinnalla. Etu on voimassa elokuusta vuoden loppuun asti, joten eiköhän se tule käytettyä! Äitini jo lupautui ottamaan Pätkiksen hoitoon, jotta pääsemme miehen kanssa rauhassa syömään.. :D

Että sellainen ensimmäinen äitienpäivä äitinä! Ensi vuonna aion laittaa miehen kortti- ja aamupalapuuhiin Pätkiksenkin pystyessä jo osallistumaan.. ;)

-Ninni-