Huh, edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt hyvä tovi! Syynä tähän totaaliseen mykkäkouluun on se, että Pätkis putkahti maailmaan kymmenen päivää tuon kirjoituksen jälkeen. Jaan huiman synnytyskokemukseni myöhemmin, sillä itse tykkäsin lukea hullun lailla muiden blogeista synnytyskokemuksia ennen omaa H-hetkeäni. Pätkis on kohta seitsemän viikkoa vanha, joista vain neljä on viettänyt kotona. Ensimmäiset kolme viikkoa menivät sairaalassa, kaksi ensimmäistä omassa synnytyssairaalassa vastasyntyneiden teholla tarkkailtavana, ja kolmas Helsingissä Lastenklinikan sydänosastollaosastolla K4. Sydämentykytyksiä on siis ollut niin vanhemmilla kuin lapsellakin, mutta osaavien lääkäreiden ja lääkkeiden avulla oireet on saatu taltutettua. Hoitohenkilökunta sekä täällä että Helsingissä oli aivan huippua!
Ristiäisiäkin ehdimme jo viettää jonkin aikaa sitten. Kiirehän niissä järjestelyissä meinasi tulla, kun ensimmäiset viikot ajatus oli ihan muualla kuin juhlimisessa. Äitini ja anoppi olivat suunnattoman suurena apuna suunnittelussa, järjestelyissä ja leipomisessa. Ilman heitä tarjoilut olisivat olleet luokkaa kahvi ja korppu. Varsinainen lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta ja juhlat olivat erittäin onnistuneet. Paikalle pääsi myös miehen sisko, joka asustelee maapallon toisella puolella. Häntä en ollut tavannutkaan ennen tätä, vaikka olemme miekkosen kanssa kolmatta vuotta kimpassa. Oli mahtavaa saada ulkomaantäti Pätkiksen ekaan suureen juhlaan ja tietysti ylipäänsä tutustua häneen.
Aikaisemmin kirjoittelin remontistamme, joka on vihdoin tulossa päätökseen. Viikonloppuna Pätkiksen huoneen ikkuna vaihtoi väriä ripulinruskeasta valkoiseen, maanantaina maalasin sotkuisen patterin ja tänään pesin huoneen sekä sen yhteydessä olevan vaatehuoneen ovenkarmit ja oven maalausta varten. Mies lähti illaksi kokoukseen, joten maalaushaaveet tyssäsivät sohvalla olevasta pesästä kantautuvaan kitinään. Nytkin kirjoittelen tätä yhdellä kädellä Pätkiksen nukkuessa olkaani vasten. Huomenna koira on pari tuntia pois asunnosta ja mies voi viihdyttää vauvaa, joten ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja saada Pätkiksen huoneen valmiiksi. Olen liian herkkäuninen nukkumaan samassa huoneessa vauvan kanssa, sillä en saa unta jos pinnasängystä kuuluu pienintäkään ähinää tai tuhinaa. Maalinkäryjen hälvettyä onkin siis aika siirtää Pätkis omaan huoneeseensa. Valmiista sisustetusta huoneesta tulee varmasti oma esittelynsä!
Nyt ryhdistäydyn tämän blogiharrastuksen kanssa ja yritän käyttää Pätkiksen päiväunihetket kirjoitteluun. Saa nähdä montako viikkoa seuraava postaus odotuttaa itseään..
Ai niin! Meinasi ihan unohtua: tyttö tuli! ♥
-Ninni-
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti