Sunnuntaina järjestettiin Avoimet puutarhat -teemapäivä, jonka johdosta puolisentuhatta puutarhaa ympäri Suomea avasivat porttinsa vierailijoille. Äitini intohimoisena viherpeukalona houkutteli minut ja Pätkiksen mukaan katselemaan paikallisia puutarhoja vanhempieni, setäni ja hänen vaimonsa seurassa. Tavoitteena oli käydä läheisellä Kantolanniemen siirtolapuutarha-alueella ja äitini hyvän ystävän puutarhaparatiisissa. Ensimmäiseksi suuntasimme autojen nokat siirtolapuutarhoihin.
Siirtolapuutarhoihin vievän hiekkatien varrella oli kymmeniä autoja parkissa ja luulimme joutuvamme hirvittävään tungokseen. Kummasti väki kuitenkin hukkui alueelle, jossa on yhteensä 77 puutarhatonttia. Tonttien koot pyörivät erään puutarhurin mukaan 300-400 neliömetrin hujakoilla. Jokaisella mökkiläisellä on mahdollisuus rakentaa rantaan oma sauna ja yhden mökkiläisen mukaan saunoja on tällä hetkellä 75. Hän tarjoutui myös esittelemään saunansa, mutta olimme juuri tulleet rannasta päin keskemmälle aluetta, emmekä sitten jaksaneet palata takaisin. Tai minä olisin jaksanut, mutta ainoa kantamukseni olikin järjestelmäkamerani Pätkiksen kulkiessa turvakaukalossa kädestä toiseen ja lopulta sylistä syliin. Tähänkin tilanteeseen olisin tarvinnut kunnolliset rattaat, jotka mahtuisivat autoon. Tästä haaveesta tulossa lisää jonkin ajan kuluttua.
En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt siirtolapuutarhoja kuin lehdissä ja televisiossa. Alue oli aivan hurmaava! Osa palstojen omistajista kehoitti käymään myös sisällä mökissään ihmettelemässä. Kävimme kolmen mökin sisällä ja kaikki olivat aivan erilaisia. Ulkoapäin mökit noudattavat samaa kaavaa, pienin eroavaisuuksin, mutta mökin sisällä on vapaat kädet remontoida tila mieleisekseen. Kaikissa vierailemissamme mökeissä oli pieni keittiönurkkaus, oleskelutila ja valoisa erkkeri sekä nukkumatila ylhäällä parvella. Yhdessä mökeistä oli ilmalämpöpumppu, mutta voin kuvitella kuinka kuuma parvella on nukkua ilman sitä. Yksi mökeistä oli remontoitu vuosi sitten ja siellä osa parvesta oli avattu alakertaan. Katot olivat muuten melko matalalla, huonekorkeus oli noin kaksi metriä ja tuo muutos teki mökistä hirvittävän paljon tilavamman oloisen. Äitini on samanlainen tynnyrintappi kuin minäkin, oikeastaan vielä lyhyempi ja naureskelimmekin mökkien olevan meille täydellisesti mitoitettuja.
Puutarhojen omistajat olivat todella mukavia ja kertoivat mielellään siirtolapuutarha-alueesta, elämästään siellä ja puutarhoistaan. Erään mökin omistajat sanoivat tämän olevan 51. vuotensa alueella, joka on perustettu jo vuonna 1933. Suurin osa alueen asukeista onkin eläkeläisiä, sillä parikymppisillä ei usein ole varaa puutarhapalstoihin. Nuorta polvea edustavat ovat kuulemma yleensä jo toisen tai kolmannen polven siirtolapuutarhureita.
Keli oli aivan täydellinen puutarhojen kiertelyyn, sillä aurinko paistoi lähes koko päivän ja lämpöä oli yli 20 astetta! Pätkiksen uudet Julbo-aurinkolasitkin pääsivät testiin ja pelittivät todella hyvin. Eivät vain aina meinanneet pysyä pienellä nenällä ilman kuminauhaa. Meidän ihaillessamme puutarhoja, puutarhojen omistajat ihailivat Pätkistä :)
Reissun jälkeen menimme vielä vanhempieni luo kahville ja olimmekin siellä pitkälle iltaan asti. Illalla sitten oltiinkin vähän väsyneempää mukulaa ja iltamaito venyi väsykiukun vuoksi puoli yhteen asti, jolloin uni vihdoin otti vallan.
Juttu loppui, mutta kuvia piisaa, joten loppuun lätkin vain kivoja kuvia. Kameran muistikortilla oli päivän päätteeksi noin 500 uutta kuvaa. Ohohups!
- Ninni -
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti