2/12 viikkoa dieettiä ja 7kk-neuvola

Tänään alkoi kolmas viikko kahdentoista viikon dieetistä! Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kevyt lasku suuremmilla kalorimäärillä ja rennolla liikunnalla. Nyt pitäisi hieman kiristää tahtia ja puristaa annoksia pienemmiksi. Mitenköhän onnistun, kun on tuntunut ruoka maistuvan sen verran hyvin viime viikkoina. Paino on pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa koko viikon, mikä on tietysti parempi kuin painonnousu vielä tässä vaiheessa, kun sen ei voisi hyvällä tahdollakaan väittää johtuvan lihasmassasta.

Näihin dieettijuttuihin liittyen olen luonnostellut postausta liikuntamotivaatiosta, koska kaikkihan oikeastaan lähtee siitä liikkeelle. Jos motivaatio on pyöreä nolla, ei itseään saa ylös sohvalta saati syksyisen kirpeään (jäätävään) ulkoilmaan lenkkeilemään. En ole missään nimessä mikään ravintoekspertti, en edes harrastelija, mutta ajattelin kirjoittaa myös vähän omista syömisistäni ja siitä mitä teen mielestäni oikein ja missä olisi parannettavaa.

Tänään oli myös Pätkiksen 7kk-neuvola ja ensimmäistä (!!!) kertaa menimme sinne kävellen. Pätkis tietysti lötkötti vaunuissa ja nautti vaivattomasta matkustamisesta. Matkaa neuvolaan kotioveltamme tulee reilu puoli kilometriä, mutta tähän asti lähtiessä on aina tullut hirveä kiire vaikka kuinka olisin suunnitellut meneväni kävellen. Nyt se tuli tehtyä Miehen ollessa kotona, joten ei tarvinut lykkiä irtainta omaisuutta kaappeihin koiralta piiloon ennen lähtöä. Neuvolan pihassa Pätkiksen silmät alkoivat lupsua kiinni ja yritin pitää mukulan vielä hereillä. Pääsimme sisälle ja heti Miehen työkaverin vaimo bongasi meidät ja tuli kiireen vilkkaa katsomaan Pätkistä. Pikkuinen heti naureskeli ylisuuren äitiyspakkaushaalarinsa uumenista ja tämä tuttava ihmetteli onko Pätkis aina yhtä iloinen. Onhan se, eikä onneksi vierastakaan yhtään.

Neuvolassa oli oman hoitajamme lisäksi harjoittelija seuraamassa ja hän mittasi hienosti Pätkiksen päänympäryksen. Painoa oli 6800g ja pituutta 64 cm. Pituus menee -1 -käyrällä ja paino on asettumassa keskikäyrille. Likka oli taas tosi reipas ja aurinkoinen koko käynnin ajan. Vasta haalaria takaisin pukiessa alkoi pieni kitinä väsymyksen iskiessä.

Pätkis treenaa jo konttausta kovaa kyytiä. Olemme käyneet kaksi kertaa fysioterapeutilla tsekkaamassa, että motorinen kehitys on ikätason mukaista pienestä syntymäkoosta huolimatta. Viime viikon käynnillä fyssari epäili, että Pätkis saattaa oppia konttaamaan hyvinkin pian opittuaan nyt jo ryömimään ja heti kotiin päästyämme alkoikin harjoittelu. Johdot on myös nyt bongattu. Tv-tason vierestä pilkottavat kotiteatterin piuhat ovat todella kiinnostavat ja pikkuhiljaa myös tietokoneen piuhat alkavat houkutella. Juuri äsken siirsin vauvan tuolini alta takaisin leikkimatolleen johtoja kiskomasta. Televisio myös kiinnostaa päivä päivältä enemmän, joten äiti joutuu yhä useammin sammuttamaan sen.

Taco on toipunut leikkauksestaan hirvittävän hyvin eikä tunnu edes huomaavan kauluriaan. Sen verran tiuhaan se nimittäin törmäilee seiniin ja minuun. Pätkiskin hoksasi, että kauluria voi taittaa lyttyyn koiran naamalle karvakamun vain nauttiessa saamastaan huomiosta. Vielä ei ole tuntunut iskevän shokki kassien menetyksestä, en tiedä onko tuo tohelo sitä edes huomannut.


**EDIT: Korjasin otsikon viikkomäärät oikeiksi, tohelona laitoin ensin 3/12 viikkoa niin kuin kolmas viikko olisi jo ohi**