Nyt en pääse koneelle, joten vuorossa kännykkäpostaus kännykkäkuvilla! (Jos vain keksin miten saan ne tähän..)
Tänään lähdimme äitini kanssa Tampereelle Ikeaan. Ostosterapia teki ihan hyvää kotona vietettyjen päivien jälkeen ja rahaa kului sen mukaisesti.. Sain sentään hankittua kaikkea tarpeellista ja ensimmäiset viherkasvit tähän taloon! Mies antoi minulle toissavuonna ystävänpäivälahjaksi suloisen mehitähden, mutta koira söi sen.. Jouduin siis tekemään taustatyötä lapsi- ja eläinturvallisten kasvien löytämiseksi. Yllättävän monet plantut aiheuttavat astmaa ja allergiaa tai ovat eläimille myrkyllisiä! Pätkis sai koristeita minijoulukuuseen ja mummilta lampaantaljan vaunuihin lämmikkeeksi. En saanut laittaa minikuusta vielä esiin, Mies kielsi. Kuulemma sitä jouluhömpötystä saa kestää ihan tarpeeksi kauan muutenkin.
Dieetin suhteen 3/12 on ohi ja tuloksia voisi näkyä enemmänkin. Nyt siis tartun itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn toden teolla. 12 viikkoa on lyhyt aika ja jäljellä olevat 9 vielä lyhyempi. Aika kuluu kuitenkin, joten miksi en tekisi kunnolla töitä sen eteen, että olen vuoden lopussa siinä kunnossa missä toivoisin olevani.
Yoogaia tarjoaa tällä hetkellä viikon ilmaista kokeilujaksoa ja eilen rekisteröidyin ja tein vartin core-treenin. Sen päälle kokeilin vielä "rauhallista" meditaatiota (koira kierteli ja kärkkyi pusuja kun kyyhötin hiljaa paikallani). Meditaatio ei ollut ihan minun juttuni, mutta aion kokeilla uudestaan jos syttyisin.
Seitsemältä herätessäni ei core-treeni tuntunut missään ja olin vähän pettynyt. Pätkiksen (ja omien) päikkärien jälkeen alkoikin jo tuntua! Yllätyin miten tehokkaan vartin treenistäkin voi saada! Olen nähtävästi lepsuillut ollessani oma ohjaajani.. Kokeilen ehdottomasti muitakin tunteja ja saatan hyvinkin lunastaa kuukausimaksullisen palvelun viikon kuluttua. Ohjaajan tsempatessa tietokoneen ruudulta jaksaa paremmin tehdä vielä kymmenen toistoa tai viisi sekuntia lankkua. Tämä kroppa ei tästä itsekseen kiinteydy vaan sen eteen on nyt tehtävä oikeasti työtä!
Töistä puheen ollen huomenna menen maalaushommiin! Keskeytin noin vuosi sitten sisustusalan koulutukseni raskauden ja oman (semisti stressaavan) remonttimme vuoksi. Koulusta jäi suorittamatta sisäpintakäsittelyiden näyttö eli tutkintotilaisuus, joka tulee olemaan plakkarissa vuoden loppuun mennessä. Jänskättää miten homma sujuu pitkän tauon jälkeen, mutta yritän uskoa itseeni! Miehen yötyöt ja niitä seuraavat välillä pitkätkin vapaat mahdollistavat itselleni työnteon vähintään puolipäiväisenä, joten ajan pitäisi riittää.
Nyt jo tekee tiukkaa ajatus, etten ole kaikkia päiviä Pätkiksen kanssa. Seitsemän kuukautta olen ollut tuossa pikku pötkylässä kiinni. Ehkä tämä työharjoittelujakso tekee ihan hyvää. Ehkä varsinaiseen työelämään siirtyminen tulee olemaan helpompaa. Tai sitten ei ja olen kotona niin pitkään kunnes on pakko pitkin hampain luovuttaa Pätkiksen hoito jollekin toiselle. Huh, kauhistuttaa jo!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti