Edellisestä käynnistä ehtikin vierähtää jo hetki, mutta tänään olin taas Pätkiksen kanssa sairaalassa. Vuorossa oli taas tuttu kaksikko: sydänfilmi labrassa ja holterointi kliinisessä fysiologiassa.
Olin varannut sydänfilmin ja holterin väliin 40 minuuttia aikaa. Se oli varmasti riittävä aika, mutta lähtö meni niin sählätessä, että myöhästyimme tuosta labrasta.. Joo, ensi kerralla muistan, että enää ei riitä body ja housut vaan pukemiseenkin pitää varata aikaa. Ja sen jaloissa pyörivän koiran väistelyyn. Ja voipa vielä sairaalan parkkipaikallakin olla toheloita, jotka eivät löydä omaa paikkaansa ja jumittavat koko liikenteen. Tämä tohelo en sentään ollut minä.
No, jouduin kuitenkin tuon tohelon vuoksi jättämään auton huomattavasti kauemmas kuin yleensä ja kipitin puolijuoksua labraan Pätkis rattaiden kyydissä. (Ah, ylistystä jälleen meidän Smileille! Jotain hyvää tässäkin reissussa!) Labran odotustilassa kuorin Pätkiksen haalaristaan ja ihmettelimme lamppuja ja muita ihmisiä aikamme. Koputin sydänfilmihuoneen oveenkin, mutta siellä ei tainnut olla ketään. Lopulta totesin, ettei taideta enää filmiin päästä ja jatkoimme alakertaan kohti holterointia. Juttelin hetken mukavan vanhan naisen kanssa ja selasin Pätkiksen kanssa tarjouslehtisiä. Halvat kananmunat olivat muksun mielestä kuuma juttu. Eurolla kymmenen kappaletta, koska sehän on tyhmää maksaa liikaa!
Holterointi on aina ollut tosi simppeli homma. Pätkis kuikuilee ympärilleen ja naureskelee hoitajalle ja lätkät saadaan kiinni parissa minuutissa. Tänään oli sama juttu ja pikkuinen pötkötti rauhallisesti paikallaan koko toimituksen ajan. Harjoittelijallekin irtosi pari hymyä. Viimeksi holterin aikaan Pätkis ei vielä ryöminyt, kunhan vähän kieri ympäri. Nyt meno on jo niin kovaa, että saatiin reppu. Oikein isojen tyttöjen reppu! Siellä laite pysyy kivasti menossa mukana eikä vain raahaudu perässä. Repussa on lampaiden kuvia ja voi elämä kun voi pieni ihminen olla suloinen sen kanssa mönkiessään. Kuten kuvasta näkyy, myös Pätkis on iloinen komeasta repustaan.
Huomenna sitten uudella ajalla sydänfilmiin holterin purun jälkeen. Jos menis tällä kertaa vaikka vähän paremmin putkeen.
Iih, miten suloinen kuva <3 Itsellä kans oli viime viikolla 24h Holter ja vitsit ku olisin mäkin saanut sen noin hienoon lammasreppuun :D
VastaaPoistaToi oli kyllä niin suloinen ilmestys, kun se mennä porskutti pitkin kämppää reppu selässä. Melkein tuli itku silmään, kun ajattelin että parin vuoden päästä Pätkis menee jo kouluun vähän isompi reppu selässä :D Eikä, kyllä pitäis kaikille olla noin mageet lammasreput! Heti palautetta sairalaan, että aikuisetkin tahtoo holteroida tyylillä ;D
Poista