Oijoijoi, nyt hävettää.. Olen mukamas dieetillä ja nyt viikonloppuna mässäsin ja join kaloreita ainakin koko 12 viikon edestä. Vieläkin on niin vetämätön olo, että tuntuu kuin vähäkin saavutettu etu olisi menetetty. Turvottaa ja näytän siltä, että toinen lapsi olisi kovaa vauhtia tulossa. Hah!
Dieetin suhteen siis mennään pahasti pakkasen puolella. Yoogaia-kokeilukin loppui, joten joudun taas kehittelemään omia treenejä. Kuntosali kiinnostaisi ihan hemmetisti, mutta en tiedä tulisiko siellä kuitenkaan käytyä. Ehkä joskus tuleekin kunhan saan itseni oikeasti oikeille raiteille syömisten ja koti- ja hyötyliikunnan suhteen.
Tämänpäiväisen (ja varsinkin eilisen) fiiliksen kun pidän mielessäni, niin varmaankin pysyn loppudieetin erossa pizzasta (+roskaruuasta ylipäänsä) ja alkoholista. Alkoholia juon nykyään todella todella harvoin, mutta näköjään juon sitten kerralla parin kuukauden edestä! Tiedossa olisi jo ainakin yhdet pikkujoulut, mutta kuskina olo kuulostaa ainakin nyt ihan hyvältä ajatukselta.. Hyvä kun jaksoin tänään kaupassa käydä kun kaappi kumisi tyhjyyttään. Ostin sentään ruisleipää, salaattia ja paikallisia kirsikkatomaatteja. Huomaako, kuinka yritän paikkailla viikonlopun paheita? Oli siis hauskaa, mutta ei nyt sentään ihan niin hauskaa, että kannattaa käyttää pari päivää univelkojen kuittaamiseen. Ehkä alan absolutistiksi.
Lauantain sukukokous meni siis tosi mukavasti, ainoastaan jälkimainingit latistavat. Pätkis sai ihan hirveästi huomiota ja hän olikin tällä hetkellä suvun nuorin. Söimme mahamme täyteen, minkä jälkeen oli pieni tietovisa suvun "esi-isistä". Sitten kaikki selasivat paikalle tuotuja vanhoja valokuvia. Osa kauempaa tulleesta porukasta lähti jo tämän jälkeen ajamaan kotiin, mikä oli aika harmi. Lopulta paikalle nimittäin jäi lähinnä se osa suvusta (isäni sisarukset perheineen ja muut samalla paikkakunnalla asuvat), joita muutenkin näemme. Muutama pitkänmatkalainen sentään jäi hotelliin yöksi ja siellä olikin aika hyvä meno loppuillasta. Bändikin sopi hyvin halloweeniin, sillä meno oli ihan kuollutta. Niinpä meidän porukkamme oleilikin aulassa baaritiskin tuntumassa, haha!
Pätkis lähti mummun matkassa yökylään jo iltapäivällä ja heillä oli ollut kuulemma tooosi kivaa. Mummu asuu kerrostalossa ja yhden kerran Pätkis heräsi aamuyöllä siihen, kun joku naapuri tuli baarista kotiin. Nukahti kuitenkin pian uudelleen kunhan ensin hetken paukutteli, aivasteli, naksutteli kieltään ja päristeli. Luovutti sitten kun ei saanut vastakaikua. Aamulla oli herännyt taas puoli seitsemältä. Se tuntuu olevan nyt vakiintunut heräämisaika, mikä tietysti vähän pännii meikäläistä.. Seitsemältä toki on lääkeaika, mutta olisi ihan kiva nukkua niin pitkään kuin voi ja nousta vasta kun kello seitsemältä soi.
Me taas Miehen kanssa nukuttiin suunnilleen puoleen päivään, minkä jälkeen tilasimme pizzat kotiin. Söin pizzaa siis aamupalaksi/päiväruuaksi ja vielä iltapalaksi. Vettä sentään join niin pirusti! Pätkis tuli kolmen maissa ja päikkäriaikataulujen heitettyä vähän häränpyllyä otti vielä yhdet myöhäiset torkut illalla. Sormet ristissä toivoin, että nukkuisi sitten aamuun asti kun vain tuntia ennen tavallista nukkumaanmenoaikaansa nukahti. Ehei! Pätkis heräsi sitten puoli seitsemän aikaan ja touhotti puoli yhdeksään asti, jolloin tuli äkkiväsymys. Neljä tai viisi kertaa jouduin illan aikana rauhoittelemaan toista, kun pieni oli pyörinyt sängyssä mahalleen tai muuten vain ympäri. Viimeinen kerta oli vartin yli yksi, kun olin itsekin jo nukkumassa. Teki hyvää zombeilla sängystä ylös. Not.
Huhhuh, oikeasti on niin vetämätön olo, että edes kuvia en tähän vaivautunut itse ottamaan. Kuvat siis Pixabaysta. En mä noin hienoja edes osaisi ottaakaan. Nyt teen harvinaisen tempun ja sammutan koneen jo näin aikaisin. Enpähän istu tässä kahteentoista selailemassa kissavideoita. Ei nyt, en mä oikeesti semmosia yleensä kattele.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti