Vuoden viimeinen sydänpoli!

Otsikkokin sen kertoo: tämän vuoden viimeinen sydänpoli on takana! Pätkiksellä oli viime viikolla jälleen vuorokauden mittainen holter-nauhoitus ja tänään oli perus mittaukset ja punnitukset sairaanhoitajan luona, jonka jälkeen menimme sydänlääkärille. Tällä kertaa lääkärinä oli taas helsinkiläinen sydänspesialisti, jonka luona olimme viimeksi joskus keväällä.

Kasvua oli tullut sitten viime neuvolan ihan kivasti ja Pätkis oli jopa verenpaineen mittauksen aikana todella rauhallinen. Aikaisemmilla kerroilla meillä on ollut aina sama hoitaja, mutta tällä kertaa hän ei ollut paikalla. Tuuraaja oli todella mukava ja tsemppasi Miehen sylissä kököttävää Pätkistä mittausten aikana.

Taco halaa.

Sydänlääkärin kanssa päivitettiin ensin Pätkiksen tilanne yleisesti: reipas, iloinen, ryömii ja kasvattaa komeita hampaita. Sitten purettiin edellinen holter, jossa ei näkynyt yhtään mitään erikoista. Pulssi vaihteli noin 70 ja 170 välillä, mutta pysyy silti normaalissa sinusrytmissä, eli lisälyöntejä ei ole. Lääkkeet toimivat siis edelleen vallan mainiosti.

Pätkiksen sydän vielä ultrattiin, sillä toinen lääke saattaa aiheuttaa muutoksia supistumisessa. Toinen taas laskee verenpainetta, jonka vuoksi sitäkin on näillä käynneillä seurattu. Ultrassa oli myös kaikki hyvin ja pikkumuru oli älyttömän rauhallisesti koko toimituksen ajan. Piti Miehen kädestä kiinni toisella kädellään ja toisella huiteli helistintä niin, että se oli lopulta aivan geelissä. Yhtään ei kuitenkaan protestoinut tai yrittänyt vääntelehtiä pois hoitopediltä.

Näillä uutisilla tämä jää vuoden viimeiseksi sairaalakäynniksi ja seuraava on toivottavasti vasta keväämmällä. Parin kuukauden päästä lopetetaan toinen lääke ja siitä kuukauden perästä toinen. Silloin täytyy taas tarkkailla Pätkiksen sydäntä stetoskoopilla päivittäin, jotta huomaisimme mahdolliset rytmihäiriöt. Jos mitään oireita ei tule, on seuraava toimitus taas holter maaliskuun lopulla. Toivottavasti ei tule tarvetta käydä näytillä sitä ennen!

Koirasta on hyvä ponnistaa vauhtia.

Huomenna menemme flunssavarauksella Miehen sukulaisille Espooseen ja samalla reissulla haemme Ikeasta kaksi valkoista Malm-lipastoa makuuhuoneeseen. Tällä hetkellä siellä on yksi mustanruskea, mutta alan olla kyllästynyt siihen. Plus sen pinta on hankala pitää puhtaana, kun pölyrätti tarttuu viilupinnan puunsyihin. Toisen lipaston hankkiminen on ollut To Do -listalla vuoden, koska makkarin yksi nurkka (mihin toinen lipasto tulee) on kuin suoraan jostain Himohamstraajat-sarjasta. Siis ihan järkyttävä! Heittelen vain äitiyspakkauksen päälle kaikki vaatteet, jotka eivät laatikoihin mahdu. Ja niitä on paljon! (Kirppis on myös To Do -listalla.) Vink vink, neljän laatikon valkoiset Malmit ovat tämän kuun Ikea Family -kortilla kahden kympin alennuksessa!

Kuvissa vilkkuu myös aiemmin tilaamani matto. Se tuli keskiviikkoiltana ja tottakai se oli pakko saada heti paikalleen! Ai että, tykkään! Koko olohuone tuntuu heti paljon valoisammalta ja isommalta, kun tummanpunainen karvamatto vaihtui raikkaan raidalliseen puuvillaan. Koirataloudessa valkoraidallinen matto vaatii lähes päivittäistä imurointia ja minä olen laiska. Alku kuitenkin on lupaava, sillä imuroin keskiviikkona kuin mielipuoli anopin ollessa koiran ja vauvan kanssa lenkillä ja tänään tein saman. Koiraakin olen muistanut harjata ja oi sitä mielihyvää kun näen vieressäni valtavan kasan irti harjattua karvaa, joka ei päädy matolle! Matto on niin hieno, että sen ihanuus toivottavasti riittää motivaatioksi ryhdistäytyä siivouksen suhteen.

Nyt vielä iltarääkkinä Jillian Michaelsin 30 Day Shred! Kuulemisiin!