Kiitollisuutta

Kiitollisuutta,

mä haluun nähä kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi

ja joka päivä joka ilta vain enempi

Yhdysvalloissa vietetään tänään kiitospäivää ja sen johdosta ryhdyin miettimään asioita, joista itse olen elämässäni kiitollinen. Järjestys on melko epämääräinen, ei näissä mitään parhausjärjestystä voi olla.

Okei, Pätkis on silti numero ykkönen. Kaksi vuotta sitten, enkä edes vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella mitä äiteys on. Äiteys kuulosti velvollisuudelta ja sitähän se tietysti myös on.  Enemmän se on kuitenkin elämäntehtävä ja kunniatehtävä. Minä saan kasvattaa ja ohjata tuon pienen ihmisen alun elämässä eteenpäin. Odotan jo innolla tulevia retkiä ja lomareissuja, kesäpäiviä järven rannalla tai Puuhamaassa ja kaikkia lumiukkoja ja nuotiolla paistettuja makkaroita. Tuo rakas pieni ihminen, vaikka joskus ajaakin äidin hermoromahduksen partaalle, on parasta elämässäni. Olen koko lapsesta niin kiitollinen. ♥

Pätkiksen kanssa ei pärjättäisi kaksin ja olen myös Miehelle kiitollinen siitä, että se on maailman paras isä. Suurin marinan aihe on tuttipullojen pesu, mutta kaikki muu vaipanvaihdosta kylvetykseen luonnistuu tosta noin vaan. Ikinä ei tarvi vaatimalla vaatia Miestä vaihtamaan vaippaa tai syöttämään ja monesti en tiedä kummalla on hauskempaa kun nuo kaksi leikkivät yhdessä. Mies selvästi nauttii isyydestä ja on yhtä ylpeä pikkutytöstämme kuin minäkin. Ja kohta alan itkemään. Kauanko itkusta saa syyttää raskaushormoneja? Siihen asti kun lapsi menee naimisiin?

Isovanhemmat. Heille onkin omistettu ihan oma postaus! Nuorilla vanhemmilla on usein se etu, että myös isovanhemmat ovat melko nuoria ja vetreitä. Kaikki Pätkiksen isovanhemmat ovat vielä työelämässä, mutta yökylävuorolista on pian ensi jouluun asti täytetty. Ei vaiskaan, mutta hoitoapua meille on tarjolla yllin kyllin. Pätkis on kaikille toistaiseksi ainoa lapsenlapsi ja he ovat niin ylpeitä isovanhempia! On ihanaa, että isovanhemmat ovat Pätkiksen kanssa paljon tekemisissä ja Pätkis tietysti rakastaa kaikkia.

Isoisovanhempia on myös kolme ja vain yhdellä on useampi lapsenlapsenlapsi. Välillä ihan oikeasti liikutun, kun mietin miten onnekkaita Pätkis, me ja isoisovanhemmat ollaankaan kun meillä on toisemme.

Mulla on ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito onnistuu vaikka Malesiaan asti. (Kiitos Facebook ja Whatsapp!) Eilen viimeksi nauroin vedet silmissä kun kaverini kanssa viestittelimme toisillemme ja kerroin muun muassa unestani, jossa poistin tapettia seiniltä syömällä sen ja lopuksi herkuttelin akvaariokaloilla. Välillä välimatkat Suomenkin halki tuntuu mahdottoman pitkiltä, mutta onneksi nykyään on helppo kysellä kuulumisia vaikka miten ja milloin.

Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa

Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu

Sitku saa mitä haluu, ei haluu mitä saa

Pessimisti ei pety on monesti mun mottoni. Mä haluaisin olla tosi positiivinen ihminen, sellainen joka tuo iloa itselleen ja ympärilleen. Mä jopa tunnen sellaisia ihmisiä ja aina vaan yllätyn miten ihania ne onkaan! Jostain syystä en vaan oikein osaa vaan keskityn aina siihen mikä on huonosti. Jos mä olen vaikka siivonnut koko kämpän mä nään vaan ne kurat, jotka tuli Miehen kengistä vastaimuroituun tuulikaappiin. Pitkitän oman kodin esittelypostausta, koska tää koti ei tuu varmaan ikinä oleen mun mielestä täydellinen. Mut pitääkö sen olla?

Mies on monessa asiassa paljon rennompi kuin mä, varsinkin siivouksen suhteen. Välillä tosin vähän liikaakin. Se monesti muistuttelee, että vähempikin riittää eikä pikkuasioista tarvi ottaa stressiä. Mä yritän. Ihan oikeesti yritän ja uskon jopa kehittyneeni! Ehkä vuoden päästä tähän aikaan mä keksin vielä sata asiaa enemmän, joista mä oon kiitollinen!

Kiitollisuutta

mä haluun nähä kiitollisuutta

Vähän enemmän kiitollisuutta

mun sydämeen ja mihin ikinä mä meen

Mistä asioista te olette kiitollisia? Sorrutteko myös turhaan negatiivisuuteen vai osaatteko nähdä jokaisella pilvellä kultareunan?

Laulun sanat Jukka Poika feat Raappana - Kiitollisuutta. Kuvat takapihalta pari päivää sitten, kun oli vielä lunta maassa. Lumestakin olisin kiitollinen!