Kesän odotetuin päivä on nyt ohi. Ei vaiskaan, edelleen odotan sitä täydellistä kesäpäivää, jolloin aurinko paistaisi, lämpöä olisi riittävästi muttei tukahduttavasti ja olisi vielä vapaapäivä. Ei ole ihan heti näkyvissä, mutta ehkä ensi vuonna?
Eilen oli siis jo järjestyksessään 14. vuotuinen LinnaCruising Hämeenlinnassa. Minä tietenkin olin tapani mukaan töissä kahteen asti, jonka jälkeen kävimme parin työkaverin kanssa pyörähtämässä Elomessuilla. Telttoja oli vaikka kuinka, mutta ostosaldoksi jäivät Sisustuspallobaarin värikkäät valopallot Pätkiksen huoneeseen ja kivoja kortteja tulevia synttärikekkereitä ynnä muita varten. Pehmiksetkin tuli tihkusateesta huolimatta napattua ennen kuin talsimme takaisin autoillemme.
Messualueelta suunnistin kohti Ahveniston moottorirataa ja missasin matkalla pari hyvää tienvarsiparkkia. Lopulta jätin autoni reilun puolen kilsan päähän radasta ja rillit huurussa kipitin perille. Radalle päästyäni olin yrittänyt soittaa Miehelle ainakin seitsemän kertaa ja luuri korvalla tuutaten etsin silmä kovana Dodgeamme. Olen surkea hahmottamaan väkijoukkoja, joten en yrittänytkään bongata Miestä, Pätkistä ja Pätkiksen kummisetää vaimoineen. Lopulta löysin automme ja juuri silloin Mies oli huomannut turhat soittoyritykseni ja suvaitsi soittaa takaisin.
Heitä auton luona odotellessani räpsin muutamia kuvia ohi ajavista autoista. Vain niistä hienoimmista, tietysti. Ja söpöimmistä. Pian Ryhmä Rämä tulikin luokseni, johtotähtenään elukka, joka oli päässyt mukaan ihmettelemään ameriikanrautoja.
Heitä auton luona odotellessani räpsin muutamia kuvia ohi ajavista autoista. Vain niistä hienoimmista, tietysti. Ja söpöimmistä. Pian Ryhmä Rämä tulikin luokseni, johtotähtenään elukka, joka oli päässyt mukaan ihmettelemään ameriikanrautoja.
Katselimme vielä hetken ohi meneviä autoja ja kellon raksuttaessa kohti "letka-aikaa" keräsimme rattaat ja lapset autoon. Miehen kesäkaara on vuoden 64 Dodge Dart, jossa on ihanat sohvamalliset penkit. Etupenkille hyppäsivät Mies, kummisetä ja vaimonsa minun ahtautuessa molempien lasten kanssa takapenkille. Taco ihmetteli touhua ja reitin varrella seisoskelevia ihmisiä Pätkistäkin enemmän ja antoi säännöllisesti märän pusun kummisedän korville.
Letka-ajelu meni tosi hyvin, muutaman kerran Pätkis meinasi hermostua kun puuroaika lähestyi, mutta koiran pusut ja korvat piristivät. Reitin varrella oli kelistä huolimatta älyttömästi väkeä ja oli kiva huomata, miten katsojat saivat iloa harrasteautoista. Tacokin sai muutamia ihastuneita huudahduksia, joista paras oli Hämeenlinnan torin nurkalla humalainen mies, joka ensin huusi "Komee koira!" ja perään huomautti "Ja on hieno autokin!".
Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti aurinkoisemmalla kelillä ja tukka tötteröllä!
Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti aurinkoisemmalla kelillä ja tukka tötteröllä!
