Päivä elämästä eli kuinka möhliä keskiviikko

Mies lähtee töihin aamukuudelta ja nousee puoli tuntia aiemmin keittämään kahvit. Minä heräsin 05:40 käymään vessassa enkä varmana päästänyt ääntäkään. Mieskin oli niin hiljaa, että epäilin sen nukahtaneen kahvikuppinsa ääreen. Ja silti se pieni ihmisdem.. Pätkis heräsi huutamaan. Kello 05-hiton-45.

Hätäaamujen (eli niiden aamujen, kun äiti ja isä haluavat nukkua pitkään) varalle on kaapissa velliä. Sen voi vain kaataa Pätkiksen kurkusta alas ja vaipanvaihdon siivittämänä lapsi on valmis jatkamaan uniaan vielä tunnin, parhaimmillaan pari. Tänään kaappi tietysti kumisi tyhjyyttään, joten piti keittää puuro. Turha oli siis haaveilla unien jatkamisesta edes aamuseiskaan.

Mikron kello Pätkiksen puuroaikaan, todiste että olin hereillä!

Mies syötti puurot ja lähti töihin. Pirteä Pätkis ja vähän vähemmän pirteä meikäläinen jäimme ikkunaan heiluttamaan. Pätkis osaa muuten jo antaa pusun! Ja pussailee (= nuolee) ikkunaa kun heilutetaan iskälle. Pusujen ja heiluttelujen jälkeen ei muuta kuin leikkimään! Likka alkoi kuitenkin näyttää väsymisen merkkejä jo ennen seitsemää. Tartuin tietysti tilaisuuteen ja kannoin hänet sänkyyn ja linnoittauduin itse peiton alle kun olin varma, että pinnasängyssä nukuttiin. Vartin päästä alkoi huuto..

Sain muksun onneksi rauhoitettua ja uni tuli taas, tunniksi. Huudon alkaessa kahdeksalta olin jo niin unessa etten hetkeen tajunnut kuka hyökkää. Onneksi tälläkin kertaa uni voitti pian. Meidät molemmat.

Seuraavan kerran katsoin kelloa yhdeltätoista. Hetken makasin sängyssä ja mietin onko edes todellista, että Pätkis nukkui näin pitkään aamun huutojen jälkeen. Kurkkasin ovenraosta pinnasänkyyn. Siellä nukuttiin pylly pystyssä, totta se oli.

Puolisen tuntia keräilin itseäni sohvalla ennen Pätkiksen heräämistä ja sitten vedimme ulkovaatteet  niskaan ja menimme vanhemmilleni syömään. Skippasin salitreenitkin, koska maha oli niin täysi. Mikä tekosyy! :D Jätin sentään pullan syömättä.

Melkein iltaan asti oli todella vetämätön fiilis noiden aamu-unien jälkeen. Sain sentään imuroitua ja Miehen kaveri kävi penkomassa Pätkiksen pieniä vaatteita. Nyt niitä on enää viisi kassillista! Pieni morkkis ehkä iski iltakymmeneltä valtavan nakitjaranskalaisetmajoneesikilolla-annoksen jälkeen. Huomenna jumppaan vaikka mikä olisi, tai ihan viimeistään viikon päästä.

Lammasvauvoja katsomassa

Eilinen päivä vierähti mukavasti vaarilla ja mammalla neliviikkoisia karitsoja ihmetellessä. Nukuin edeltävän yön huonosti, joten aamulla teki tiukkaa nousta sängystä ja lopulta kömmin ylös tunnin muita jäljessä. Mies oli jo syöttänyt Pätkikselle aamupuuron ja minulle jäi tehtäväksi oman aamupalani tuhoaminen. Sitten pakkasimme rattaat ja muksun autoon ja suuntasimme maalle!

Vaari ja mamma asuvat isovanhemmista kauimpana ja hekin vain reilun puolen tunnin matkan päässä. Olemme siinä mielessä tosi onnekkaita, etenkin kun lähimpään mummilaan köpöttelee alle kymmenessä minuutissa. Pätkis ehti nukahtaa ajomatkan aikana ja nukkui vielä pihassa hetken ennen kuin typerä äiti (minä!) pamautti auton oven liian kovaa kiinni. No hard feelings, Pätkis oli heti pirteänä menossa tutkimaan paikkoja ja ihmetteli ja osoitteli kovasti äänekkäitä kulkuttavia kanoja ja kalkkunoita.

Lampaat olivat ensimmäistä päivää ulkona tänä keväänä. Isot ja pienet lampaat tulivat uteliaina katsomaan Pätkistä ja tunkivat päitään aidan väleistä rapsutettaviksi. Joukossa oli myös pieni kilipukki pienet sarvet pystyssä!

Välillä kävimme sisällä syömässä perunoita ja lihapullia, ja ruuan jälkeen olikin taas päikkäriaika. Hiekkatie oli Pätkikselle aivan liian tasainen ja hän nukahtikin vasta kun työnsin rattaat takaisin pihaan, jossa on enemmän monttua ja mäkeä. Mitä töyssyisempää kyytiä, sen unettavampaa! Reippaat puolentoista tunnin unet raikkaassa maalaisilmassa tekivät terää ja niiden jälkeen meno jatkui.

Välillä tehtiin tuttavuutta Äiti Maan kanssa, mutta aina noustiin urheasti pystyyn ja jatkettiin matkaa. Pätkis jaksaa kävellä todella paljon, mutta aina välillä täytyy käydä sylissä latautumassa. Mies teki amerikanrautaansa jarruremonttia ja me käytiin välillä vilkuilemassa työn edistymistä. Työkalut kiinnostivatkin oikein paljon!

Viiden aikoihin Pätkis taas söi ja sitten nostin mukulan kanssa kytkintä ja lähdimme kotiin pissattamaan koiraa. Mies jäi tekemään jarruremontin loppuun ja tuli kotiin vasta likan nukahdettua. Päivä oli selvästi ollut pienelle rankka, sillä kotiin päästyämme Pätkis natusti iltapuuron ja sen päälle vielä hedelmäsoseen. Pitkän ja touhukkaan suihkussa käynnin jälkeen olikin jo taas nälkä (päättelin sen siitä, että Pätkis puraisi mua varpaasta..) ja vellihörpyn jälkeen uni tulikin melkein saman tien. Nyt oli ainakin nähty lampaita laskettavaksi!

Yllätys lattian alla eli mikä rikkoi laminaatin

Sain tänään harvinaisen siivouskärpäsen pureman ja innostuin jopa lattianpesusta. Nyt tulee nolo paljastus: ollaan asuttu tässä kämpässä reilu vuosi ja lattiat on pesty tänä aikana kaksi kertaa. Tai ainakin kerran. Onni on tummanharmaa laminaatti, josta lika ei juuri näy! Vähän silti hävettää. Vaaleat tahrat ja pöly ja koirankarvat sen sijaan näkyvät paremmin kuin hyvin, varsinkin auringon heräillessä talviuniltaan.

Siispä tartuin imuriin ja erittäin avuliasta Pätkistä väistellen kävin kämpän läpi ja imuroin jopa olohuoneen maton alta ja nurjalta puolelta. Pätkis aina pyllähti istumaan juuri siihen kohtaan mattoa, johon olin juuri imurin kanssa siirtymässä ja muun ajan mukelo kiskoi töpseliä seinästä ja hakkasin imurin käynnistysnappia. Niinpä nostin hänet pinnasänkyyn keikkumaan kun tyhjäsin lastenhuoneen lattianpesua varten. Tuli kuitenkin pari muuttujaa ja pian Pätkis oli masu täynnä päikkäreillä ja lattianpesu siirtyi huomiseen.

Myöhemmin, likan jo herättyä, istuin Pätkiksen huoneen tyhjälle lattialle tarkoituksenani järjestellä valokuvia albumiin. Kunnes yhtäkkiä... *dramaattinen henkäys* Näin järkyttävän kolhun lattiassa. Vuosi ja kolme kuukautta sitten asennetussa laminaatissa oli iso ja huomattava jälki. Kumma kyllä, ei mikään monttu vaan ennemminkin "nousu". Kuvassa myös Pätkiksen tuoma roska lisäämässä dramatiikkaa.

Että sillälailla. Ei muuta kuin hätähuuto ja Mies paikalle päivittelemään. Teilasin heti ehdotuksen "Laitetaan vaan matto päälle, ei se sieltä näy.", koska mehän pestään lattiat sentään vähintään kerran vuodessa niin kyllä tuo ainakin kymmenen vuoden vedellä läträämisen jälkeen olisi kamalan näköinen. Niinpä Mies joutui remonttihommiin. 

Onneksi lauta oli "vain" yhdeksän tai kymmenen riviä ovelta päin, eli pikkujuttu.. Yli tunnin työn Mies teki ottaessaan oven, kynnyksen, osan lattialistoista ja yli puolet lattiasta pois. Kaikeksi onneksi muut laudat selvisivät uudelleenasennuksesta, koska meillä oli tuota laminaattia jäljellä tasan sen yhden laudan verran. Vähänkö olen onnellinen ettei heitetty sitä remontin jälkeen pois vaan jemmattiin sängyn alle juuri tällaista katastrofia varten.

Nyt toki kaikkia kiinnostaa mikä aiheuttaa melko uuteen laminaattiin tuollaisen jäljen. Mikään kolhuhan se ei ole, vaikka näin ensin ajattelin. Kolhusta tulee lommo eikä tuollaista nyppylää. Noh, sanotaanko että turhaan ei käsketä imuroimaan ja pitämään alustaa puhtaana kun laminaattia asennetaan..

Lattian alla oli ruuvi! Se oli siellä jemmassa vuoden ja ilmeisesti vasta nyt ruuvin kohdalle oli osunut sopivasti painoa ja se oli tullut pehmeän eristeen läpi puuhun asti. Hieman olin ehkä vahingoniloinen kun tajusin, että syy oli Miehen oma ja hän joutui huolimattomuutensa vuoksi asentamaan lattian uusiksi. Ja tietysti olin huojentunut, koska syy ei ollut minun! Haha, kerrankin näin päin!

Tämä tarina olkoon opetuksena kaikille tee-se-itse-remontoijille. Tee kerralla huolella niin ei tarvi tehdä toista kertaa. ;)

Huomenna sitten pääsen lattianpesuhommiin, vaikkakin joudun imuroimaan taas uudestaan. Mutta se kannattaa, koska saan Pätkiksen uuden maton paikalleen! Stay tuned, lastenhuoneen esittely lähestyy!