keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Päivä elämästä eli kuinka möhliä keskiviikko

Mies lähtee töihin aamukuudelta ja nousee puoli tuntia aiemmin keittämään kahvit. Minä heräsin 05:40 käymään vessassa enkä varmana päästänyt ääntäkään. Mieskin oli niin hiljaa, että epäilin sen nukahtaneen kahvikuppinsa ääreen. Ja silti se pieni ihmisdem.. Pätkis heräsi huutamaan. Kello 05-hiton-45.

Hätäaamujen (eli niiden aamujen, kun äiti ja isä haluavat nukkua pitkään) varalle on kaapissa velliä. Sen voi vain kaataa Pätkiksen kurkusta alas ja vaipanvaihdon siivittämänä lapsi on valmis jatkamaan uniaan vielä tunnin, parhaimmillaan pari. Tänään kaappi tietysti kumisi tyhjyyttään, joten piti keittää puuro. Turha oli siis haaveilla unien jatkamisesta edes aamuseiskaan.
Mikron kello Pätkiksen puuroaikaan, todiste että olin hereillä!
Mies syötti puurot ja lähti töihin. Pirteä Pätkis ja vähän vähemmän pirteä meikäläinen jäimme ikkunaan heiluttamaan. Pätkis osaa muuten jo antaa pusun! Ja pussailee (= nuolee) ikkunaa kun heilutetaan iskälle. Pusujen ja heiluttelujen jälkeen ei muuta kuin leikkimään! Likka alkoi kuitenkin näyttää väsymisen merkkejä jo ennen seitsemää. Tartuin tietysti tilaisuuteen ja kannoin hänet sänkyyn ja linnoittauduin itse peiton alle kun olin varma, että pinnasängyssä nukuttiin. Vartin päästä alkoi huuto..

Sain muksun onneksi rauhoitettua ja uni tuli taas, tunniksi. Huudon alkaessa kahdeksalta olin jo niin unessa etten hetkeen tajunnut kuka hyökkää. Onneksi tälläkin kertaa uni voitti pian. Meidät molemmat.


Seuraavan kerran katsoin kelloa yhdeltätoista. Hetken makasin sängyssä ja mietin onko edes todellista, että Pätkis nukkui näin pitkään aamun huutojen jälkeen. Kurkkasin ovenraosta pinnasänkyyn. Siellä nukuttiin pylly pystyssä, totta se oli.

Puolisen tuntia keräilin itseäni sohvalla ennen Pätkiksen heräämistä ja sitten vedimme ulkovaatteet  niskaan ja menimme vanhemmilleni syömään. Skippasin salitreenitkin, koska maha oli niin täysi. Mikä tekosyy! :D Jätin sentään pullan syömättä.


Melkein iltaan asti oli todella vetämätön fiilis noiden aamu-unien jälkeen. Sain sentään imuroitua ja Miehen kaveri kävi penkomassa Pätkiksen pieniä vaatteita. Nyt niitä on enää viisi kassillista! Pieni morkkis ehkä iski iltakymmeneltä valtavan nakitjaranskalaisetmajoneesikilolla-annoksen jälkeen. Huomenna jumppaan vaikka mikä olisi, tai ihan viimeistään viikon päästä.

2 kommenttia :

  1. Hei täällä kuule terkkuja lähettelee äiti, jonka ihmisdem.. ihmistaimi heräsi about Pätkiksen ikäisenä monta kuukautta säännöllisesti viideltä. Ja nytkin tuossa just oli viikko, että heräsi joka aamu ennen kuutta. Hippahei. Eikä todellakaan mitään iisiä chilliä heräämistä, vaan 100km/h vauhti päällä heti kun silmät aukeaa. Terve vaan sille siis :D Nyt kun parina aamuna nukkunut seitsemään, niin ihan juhlaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on just paha kun lapsi olis heti menossa ja kovaa, mutta itellä on vielä silmät täynnä unihiekkaa :D Nyt Pätkis taas on nukkunut monena aamuna jopa ysiin, vaikka Mies jyräyttää mörisevän jenkkiauton käyntiin kuudelta lähes ikkunan alla. Eli onneksi hyvin satunnaisia nähtävästi nää aikaiset aamut meillä, kuukausitolkulla en kyllä jaksaisi :D Toisaalta pikkuhiljaa pitäisi rytmittää omat aamut niin, että selviän kuukauden päästä ajoissa töihin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...