Joulutunnelmaa

Huomenna menemme vanhemmilleni joulun viettoon. Kotona on vielä viimeiset pölyt pyyhkimättä, mutta sitten voikin jo rauhoittua joulun viettoon. Tässä tunnelmakuvia joulunviettopaikastamme.

Iloista joulua kaikille!

Lattiatilaa säästävä DIY joulukuusi

Näyttötutkintoni jälkeisessä huumassa ja vinksahtaneessa unirytmissä askartelin eräänä yönä meille joulukuusen. Se on harmaa, keltainen ja mustavalkoinen ja syö tasan nolla neliötä lattiapinta-alaa!

Olin jo pidempään miettinyt mitä teen laatikossa lojuvalla pallonauhalla. Alkuperäinen tarkoitus oli ripustaa tai teipata se seinään tai johonkin ruokapöydän ylle. Sitä en kuitenkaan useammassakaan kuukaudessa saanut aikaiseksi. Lopulta inspiraatio iski näin joulun alla ja nyt meillä on "seinäkuusi" pienen eteiskäytävässä olevan pöytäkuusen lisäksi.

Pallonauha ja kuusen "koristeihin" käyttämäni washiteipit ovat Ebaysta. Hae sanoilla "paper garland" ja "washi tape", tarkenna termejä haluamasi mukaan (esim. "black washi tape"). Etsimällä ja tutkimalla löydät varmasti mieleisesi. Kaiken kaikkiaan tarvikkeet maksoivat alle 9e posteineen Suomeen. Teippejä toki jää paljon käytettäväksi muihinkin projekteihin ja pallonauhankin voi uusiokäyttää vaikka miten. Omannäköisen kuusen saat myös jos itse leikkaat erivärisistä pahveista ympyröitä ja ompelet ne koneella yhteen.

Pallonauhan pituus on noin neljä metriä ja aloitin kuusen teon etsimällä keskimmäisen pallon. Teippasin sen taustapuolelta kiinni seinään ja samaten seuraavat pallot molemmilta puolilta. Sitten mallasin kuusen sivut sopiville paikoille ja kiinnitin "nurkkiin" tulevat pallot taas teipillä nurjalta puolelta. Välissä olevat pallot saavat roikkua vapaasti. Hankalinta oli sovittaa kuusen poikki menevät pallot jotenkin fiksusti, mutta aikani väkerrettyäni hylkäsin ylianalysoimisen ja päätin, että se on hyvä noin. Jälleen vain ne pallot, joiden kohdalta naru lähtee toiseen suuntaan, ovat teipattu seinään. Alareunasta tulee rennompi kun se saa roikkua.

Kuusen koristeet tein piirtämällä tavalliselle kopiopaperille ympyröitä ja leikkasin ne hieman rajojen ulkopuolelta irti. Teippasin washiteipeillä lappusen täyteen siltä puolelta, missä ei ollut piirrettyä ympyrää. Sitten vain leikkasin pallon rajoja pitkin ja teippasin seinään. Ympyröiden mallina käytin teippirullia. Eri rullat olivat erikokoisia ja niillä sai vähän vaihtelua pallojen kokoon.

Kuusen alle laitetaan tietysti lahjoja! Nämä tosin ovat "rekvisiittaa", vanhempieni lahjoja toisilleen jotka minä salassa paketoin. Aattoillan olemme vanhemmillani, joten lähes kaikki omat lahjamme ovat/tulevat olemaan siellä. Vielä on muutamat lahjat paketoimatta, mutta muuten joulu saa minun puolestani tulla.

Ihanaa joulunodotusta!

Tutkinto taskussa!

Laiskottelin kirjoittamisesta puolitoista viikkoa, mutta nyt on hommat taputeltu siihen malliin, että aikaa ja aivoja riittää tänne bloginkin puolelle. Sain nimittäin ammattitutkinnon!!

Whoa, vuosi tässä meni stressatessa koulukavereiden saatua todistukset käteen. Keväällä olin aivan varma, etten tule ikinä käymään koulua loppuun. Mies oli töissä parhaillaan klo 04-16 kuusi päivää viikossa ja kaikki isovanhemmat ovat myös töissä. Mihin väliin olisin silloin survonut parin viikon työssäoppimiset ja vähintään kolmipäiväisen tutkintotilaisuuden? En mihinkään ja ahdistus tulevasta oli valtava. Hommat napsahtivat kuitenkin paikoilleen kun Mies vaihtoi yötöihin ja minulle vapautui vähintään pari tuntia tehokasta työaikaa päivässä, parhaimmillaan pari kahdeksan tunnin päivää putkeen. Toki stressasin edelleen koko ajan, koska olen tällainen stressipallo. Helpotus oli aivan järkyttävän suuri kun kaikki arvioijat sanoivat esittävänsä tutkintoa hyväksytyksi.

Mitäkö musta sitten tulee? En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona ja vielä hetken lykkään näitä päätöksiä eteenpäin ja keskityn Pätkiksen kanssa kotoiluun. Yksi tutkinnon osista oli sisustusmyynti ja tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että tiedän mitä teen ensi kevään ja kesän. Haaveilen jo, että tästä mahdollisuudesta urkenisi ihan oikea ura ja vakityö, mutta yritän olla menemättä asioiden edelle. Kunhan toivon sormet kyynärpäitä myöten ristissä.

Todistus tästä huippumahtavasta urakastani tulee ilmeisesti ensi vuoden alussa. Ja kyllä, mulle on iso juttu suorittaa näinkin kovaa duunia vaativa tutkinto loppuun kahden vuoden angstaamisen jälkeen, luovuttamisen vaikuttaessa jatkuvasti helpoimmalta vaihdoehdolta. Tein mä hei lapsenkin tässä välissä! Nostan todella hattua kaikille, jotka opiskelee mitä tahansa, pyörittää lapsiperheen arkea ja mahdollisesti käy vielä töissä samalla. Oma pääni ei pysyis kauaa mukana ja kasassa semmoisessa pyörityksessä ja tääkin oli mulle iso rutistus. Nyt se on kuitenkin takana ja fiilis on loistava.

Tällä välin kun mä valvoin yökaudet pohjapiirroksia ja seinäprojektioita vääntäen (pintakäsittelyn kohde varmistui alle viikko ennen tutkintotilaisuutta) ja paikat särkien maalauksesta ja tapetoinnista pitkän ajan jälkeen, on Pätkis treenannut päättäväisesti seisomista. Ensimmäisen kerran pystyyn noustiin pari viikkoa sitten ja nyt mikä tahansa kelpaa tueksi pienelle ihmiselle. Sohvalle olis kiva päästä ja digiboksi ja bassovahvari saa päivittäin kyytiä pieniltä kämmeniltä. Nyt pitäisi hommata joku kiva kävelytuki ja laittaa kahvakuulat hyötykäyttöön tukemaan kärryjä kaatumiselta.

Vielä on parit joululahjat hankkimatta itselle (haha!) ja Pätkikselle. Mitään muovileluja en aio hankkia ja olen silmäillyt laadukkaita puuleluja vähän sillä silmällä. Tämä Ørskovin puinen mäyräkoira on syötävän suloinen ja Areawaren Croc Pile puolestaan olisi kehittävä. Ja loppunut varastosta, pentele sentään! Microcubebot (mahtava nimi!) ei ainakaan ole hinnalla pilattu. Ketunhäntä kainalossa äiti tässä valitsee lapselle leluja, joita itsekin katselisi mielellään.. Myös jonkinlainen lelukori on ostoslistalla, koska kompastelen jatkuvasti Pätkiksen leluihin olkkarin lattialla. Vahvin kandidaatti on House Doctorin raidallinen pyykkikori, josta pienempi versio meillä on jo keräyspahvien säilytyksessä keittiössä.

Jäiks, näistä plääneistä muistui mieleeni, että olen unohtanut esitellä sen aiemmin tilaamani lämpöpussin! Ja maton. Toisaalta, eipä ole ollut vielä kelejä laittaa pussia kunnolla testiin. Toivottavasti pian olisi, koska ostin juuri vitosella pinkin vauvapulkan!

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Viikko kuvina

Äääk, taas on perjantai! Perjantait on ihania päiviä jos vaan saa olla ja möllöttää, mutta nyt toivoisin että olis vielä maanantai. Tiedossa kiireinen viikonloppu ja alkuviikko.

Koko viikko on ollut yhtä hulinaa, paitsi tiistain aamupäivä kun pötkötettiin koko perhe sohvalla peittojen seassa. Koira kans. Pätkyläinen oli su-ma yökylässä, koska vanhempani lomailivat ja halusivat ehdottomasti Pätkiksen kylään. Maanantaina tuli tekstaria, että nyt Pätkis nousi seisomaan olohuoneen pehmeää rahia vasten. En meinannut uskoa ennen kuin itse näin! Viikko sitten perjantaina Pätkis vasta oppi istumaan ihan itse ja jo seuraavana maanantaina sitten seisoi. Hurjaa on tuo pienen lapsen kehitys.

Konttauskin on lähtenyt vihdoin sujumaan. Enimmäkseen lattialla kylläkin viipottaa sellainen omituisesti könyävä otus, jonka liikehdintä on jotain konttauksen ja ryömimisen yhdistelmää. Välillä pyllähdetään istumaan ja ihmettelemään maailmaa ja ai että, minä aina hihkun kuinka söpö voi pieni ihminen olla kun se istuu!

Ensimmäinen kolhukin saatiin aikaan. Meidän tv-tasossa on oli hirvittävän kulmikkaat vetimet ja eikös vain Pätkiksen pää löytänyt ne. Ensin mukelo istui niin suloisesti tv-tason edessä pehmokirja kädessä ja samassa jo kopsahti ja äiti syöksyi nappaamaan pienen syliin. Harvoin liikun niin liukkaasti. Kolaus ei ollut kova, mutta vetimen kulma oli sen verran terävä, että päähän tuli kaksi pienen pientä haavaa. Nyt vetimet odottavat kaapissa tasapainon kehitystä.

Kävin tiistaina äitini kanssa joululahjaostoksilla. Pätkis saa ainakin pehmeitä paketteja ja Miehellekin löysin lahjan. Jarrusukat pääsivät Pätkikselle heti käyttöön. Itseäni ilahdutin Marks & Spencerin piparminttuteellä. Saa nähdä maltanko odottaa maistamista jouluun. Löysin myös Tigerista kimallehippusia Pätkiksen omatekemiin joululahjoihin, niistä lisää myöhemmin. Sikäli mikäli onnistuvat. :D Mukaan tarttui myös ihanaa keltaista lahjapaperia, jossa on mustavalkoraidallisia kissoja! Isken sitä palan kehyksiin, se on sen verran kivan näköistä. (Ja kuvaa siitä ei tietenkään ole..)

Täysin heräteostoksena nappasin värikkäät pallovalot Pätkiksen huoneeseen, myöskin Tigerista. Ne roikkuvat nyt pinnasängyn vieressä verhon reunaa pitkin. Pallot maksoivat vain kympin ja nuo värit sopivat loistavasti Pätkiksen huoneeseen! Palloissa on keltaista, pinkkiä, vihreää, harmaata ja oranssia. Ne toimivat pattereilla, joten ne saa ripustettua ihan mihin vaan. Ja kun ne roikkuvat tuolla tavalla, niitä on kiva kiskoa lattialta käsin, t. Pätkis.

Ensi viikko on stressiviikko, koska suoritan vuoden tauon jälkeen opintoni sisustusalan ammattitutkinnossa loppuun. Tai siis ainakin yritän suorittaa ja toivon hartaasti, että pääsen läpi. Tätä on siis tiedossa taas vähän lisää:

Tuskin ehdin kirjoitella yhtään mitään tänne ennen ensi perjantaita, koska vielä on edessä pohjapiirrosten ja seinäprojektioiden tekoa, kenties pieni jakkaranmaalausprojekti, teorian kertaamista ja tietysti maalausta ja tapetointia työmaalla. Sormet ristissä: kohta tää on ohi!

Stressaako viikonloppu muitakin? Ei kai kukaan kärsi kroonisesta viikonloppustressistä? Toivottavasti ei.

(Ps. Tarkoitus oli avata tätä mun opiskelua enemmän omassa postauksessaan, mutta voi olla että se jää vähän turhaksi jos koulu loppuu ennen kuin ehdin kirjoittaa sen valmiiksi. Toisaalta, mua itseeni olis ainakin kiinnostanut lukea tästä koulutuksesta enemmän silloin kuin hain siihen. Ja olis ehkä ihan hyvä selittää mitä mä oikein oon opiskellut, kun olen vain sivulauseissa ohimennen siitä maininnut.)

(Pps. Miten saatoin unohtaa?! Pätkis on oppinut morottamaan ja lyömään ylävitosia! Aamulla Miehen noustessa sängystä olkkarin lattialla istuva Pätkis nostaa käpälänsä pystyyn ja virnistää leveästi. Syöttötuolissa on hirvittävän hauskaa läpsiä äidin kanssa yläfemmoja. Käkätys kuuluu varmaan naapuriin. En tiedä kumpi käkättää kovempaa, äiti vai lapsi..)

Jäätelöä joulumarkkinoilta

Joulu tulla jolkottaa ja joulumarkkinakausi on korkattu! Parolan asemalla oli tänään joulumarkkinat, jossa oli useita bloggaajia myymässä omia käsitöitään ja muita ihania juttuja saippuoista neuleisiin. Fiilistelin tarjontaa jo eilisiltana osallistujien blogeja selailemalla ja tiesin tasan tarkkaan mitä aion markkinoilta hankkia.

Tadaa! Pinjacoladan Jäätelö- ja Jänis-printit! Näissä on aivan ihanan herkulliset värit, etenkin jäätelöissä ja söpöjä pupuja taas ei kukaan voi vastustaa.

Tuo puputaulu on itseasiassa ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi ainoa Pätkiksen huoneeseen hankkimani vaaleanpunainen asia. Kuvatessani näitä kuvia makuuhuoneessamme erinäisten lamppujen kanssa mallailin taulua myös mustalle makuuhuoneen seinälle. Sopisi sinnekin! Yritän pysyä lujana ja laittaa taulun kuitenkin Pätkiksen huoneeseen, kun sen sinne hommasin.

Mieleni teki myös Kettukarkki SHOPin myymiä ihania saippuoita. Erityisesti tyylikkäässä mustassa pumppupullossa myytävä minttu-kookossaippua kutkutti, koska olen etsinyt vessaamme mustaa saippuapulloa. Tämän ajatuksen jätin kuitenkin vielä kytemään, koska kookos ei kuulu suuriin suosikkeihini.

Jos ja kun haluat nyt söpöstellä ihanan makeilla jätskeillä ja pupujusseilla, suuntaa Pinjacoladan printtikauppaan ja tilaa nuo ihanuudet itsellesikin! Minä jään miettimään hommaanko jäätelöillekin kehykset vai teippaanko ne vain värikkäillä washiteipeillä suoraan seinään. Siinä vasta pulma.

Kiitollisuutta

Kiitollisuutta,

mä haluun nähä kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi

ja joka päivä joka ilta vain enempi

Yhdysvalloissa vietetään tänään kiitospäivää ja sen johdosta ryhdyin miettimään asioita, joista itse olen elämässäni kiitollinen. Järjestys on melko epämääräinen, ei näissä mitään parhausjärjestystä voi olla.

Okei, Pätkis on silti numero ykkönen. Kaksi vuotta sitten, enkä edes vielä vuosi sitten osannut edes kuvitella mitä äiteys on. Äiteys kuulosti velvollisuudelta ja sitähän se tietysti myös on.  Enemmän se on kuitenkin elämäntehtävä ja kunniatehtävä. Minä saan kasvattaa ja ohjata tuon pienen ihmisen alun elämässä eteenpäin. Odotan jo innolla tulevia retkiä ja lomareissuja, kesäpäiviä järven rannalla tai Puuhamaassa ja kaikkia lumiukkoja ja nuotiolla paistettuja makkaroita. Tuo rakas pieni ihminen, vaikka joskus ajaakin äidin hermoromahduksen partaalle, on parasta elämässäni. Olen koko lapsesta niin kiitollinen. ♥

Pätkiksen kanssa ei pärjättäisi kaksin ja olen myös Miehelle kiitollinen siitä, että se on maailman paras isä. Suurin marinan aihe on tuttipullojen pesu, mutta kaikki muu vaipanvaihdosta kylvetykseen luonnistuu tosta noin vaan. Ikinä ei tarvi vaatimalla vaatia Miestä vaihtamaan vaippaa tai syöttämään ja monesti en tiedä kummalla on hauskempaa kun nuo kaksi leikkivät yhdessä. Mies selvästi nauttii isyydestä ja on yhtä ylpeä pikkutytöstämme kuin minäkin. Ja kohta alan itkemään. Kauanko itkusta saa syyttää raskaushormoneja? Siihen asti kun lapsi menee naimisiin?

Isovanhemmat. Heille onkin omistettu ihan oma postaus! Nuorilla vanhemmilla on usein se etu, että myös isovanhemmat ovat melko nuoria ja vetreitä. Kaikki Pätkiksen isovanhemmat ovat vielä työelämässä, mutta yökylävuorolista on pian ensi jouluun asti täytetty. Ei vaiskaan, mutta hoitoapua meille on tarjolla yllin kyllin. Pätkis on kaikille toistaiseksi ainoa lapsenlapsi ja he ovat niin ylpeitä isovanhempia! On ihanaa, että isovanhemmat ovat Pätkiksen kanssa paljon tekemisissä ja Pätkis tietysti rakastaa kaikkia.

Isoisovanhempia on myös kolme ja vain yhdellä on useampi lapsenlapsenlapsi. Välillä ihan oikeasti liikutun, kun mietin miten onnekkaita Pätkis, me ja isoisovanhemmat ollaankaan kun meillä on toisemme.

Mulla on ihania ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito onnistuu vaikka Malesiaan asti. (Kiitos Facebook ja Whatsapp!) Eilen viimeksi nauroin vedet silmissä kun kaverini kanssa viestittelimme toisillemme ja kerroin muun muassa unestani, jossa poistin tapettia seiniltä syömällä sen ja lopuksi herkuttelin akvaariokaloilla. Välillä välimatkat Suomenkin halki tuntuu mahdottoman pitkiltä, mutta onneksi nykyään on helppo kysellä kuulumisia vaikka miten ja milloin.

Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa

Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu

Sitku saa mitä haluu, ei haluu mitä saa

Pessimisti ei pety on monesti mun mottoni. Mä haluaisin olla tosi positiivinen ihminen, sellainen joka tuo iloa itselleen ja ympärilleen. Mä jopa tunnen sellaisia ihmisiä ja aina vaan yllätyn miten ihania ne onkaan! Jostain syystä en vaan oikein osaa vaan keskityn aina siihen mikä on huonosti. Jos mä olen vaikka siivonnut koko kämpän mä nään vaan ne kurat, jotka tuli Miehen kengistä vastaimuroituun tuulikaappiin. Pitkitän oman kodin esittelypostausta, koska tää koti ei tuu varmaan ikinä oleen mun mielestä täydellinen. Mut pitääkö sen olla?

Mies on monessa asiassa paljon rennompi kuin mä, varsinkin siivouksen suhteen. Välillä tosin vähän liikaakin. Se monesti muistuttelee, että vähempikin riittää eikä pikkuasioista tarvi ottaa stressiä. Mä yritän. Ihan oikeesti yritän ja uskon jopa kehittyneeni! Ehkä vuoden päästä tähän aikaan mä keksin vielä sata asiaa enemmän, joista mä oon kiitollinen!

Kiitollisuutta

mä haluun nähä kiitollisuutta

Vähän enemmän kiitollisuutta

mun sydämeen ja mihin ikinä mä meen

Mistä asioista te olette kiitollisia? Sorrutteko myös turhaan negatiivisuuteen vai osaatteko nähdä jokaisella pilvellä kultareunan?

Laulun sanat Jukka Poika feat Raappana - Kiitollisuutta. Kuvat takapihalta pari päivää sitten, kun oli vielä lunta maassa. Lumestakin olisin kiitollinen!

Mutsilla on vapaailta!

Harvinaista herkkua. Meikäläisellä on nimittäin vapaailta! Vaari haki Pätkiksen iltapäivällä yökylään (plus hirveät pakaasit tarvittavaa tavaraa) ja Mieskin on lähdössä istumaan iltaa ystävien luo. Itse päätin olla laiska ja ottaa ilon irti tästä vapaaillasta, joten vietyäni Miehen aion lysähtää koiran kanssa sohvalle katsomaan boksilta kaikkia niitä sarjoja, joita en ole viikon aikana ehtinyt katsoa. Ja niitä on paljon.

Tämä viikko on tosiaan ollut yhtä paikasta toiseen juoksemista. Olen ollut päivät naapuripaikkakunnalla maalaamassa ja iltaisin on ollut lähes joka päivälle jotain menoa. Kaksi Pätkiskakkuakin olen leiponut! Toisen kummitädilleni, joka on tehnyt Pätkikselle Pätkis-haalaria ja toisen kylässä käyneille pikkuserkuille ja heidän äideilleen.

Eilen oli tosiaan tupa täynnä ääntä kun Miehen kaksi serkkua tulivat lapsineen käymään. Toisen lapset ovat jo hieman vanhempia, mutta toisella on Pätkistä vain viisi päivää vanhempi tyttö. Hän sai Pätkiksestä oikein ihailijan, mikä tosin tuntui hieman ahdistavan. Eteiskäytävä toimi kilparatana kun tyttäret ottivat toisistaan kilpaa ryömimällä maissinaksujen luo. Ylläri pylläri, ahne Pätkis voitti ja meinasi viedä pikkuserkunkin naksun. Isänsä tyttö.

Viikot kuluvat aivan hirvittävää vauhtia kun olen ollut työharjoittelussa. Positiivista on, että saimme opettajan ja työpaikkaohjaajani kanssa lyötyä tutkintotilaisuuspäivämäärän kutakuinkin lukkoon ja kouluni alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Kunhan ensin selviän siitä tutkintotilaisuudesta. Mitäkö opiskelen? Siitä tulee pikapuoliin oma selostuksensa. Jos ja kun valmistun kehtaan opiskelustani julkisesti kertoa. Jos aiheesta ei kuulu mitään, olen feilannut. :D

Ainiin, pitipä vielä vinkata mahdollisille muille vapaailtaansa viettäville ihmisille Yoogaian viikonloppuedusta! Viikonlopun ajan tunneille voi osallistua ilmaiseksi ja jokaisesta osallistujasta maksetaan euro Suomen Plan Internationalille! Tänään saattaa laiskottaa liikaa, mutta huomenna voisin ainakin hieman venytellä maalauksen jumittamia hartioitani. Enkä saa tästä mitään rahaa tai muuta, ajattelin vain ilmoittaa kun uutiskirjeessä näin kerrottiin. Jumppa ja hyväntekeväisyys on aina hyvä juttu. :) Hopi hopi siis Yoogaian sivuille ja tekemään hyvää itselle ja muille!

Nyt kuskaan Miehen pois jaloista ja alan nauttimaan vapaaillasta! Rentouttavaa lauantaia muillekin!

Äidin syyllisyys

"Muistan tosi hyvin tuon syyllisyyden, kun peittelee vauvan sairaalapetiin nukkumaan ja itse ajaa sairaalalta kotiin iltapimeällä. Kotimatkat joko nieleskelin kyyneleitä tai olin täysin turta. Oma kotiutuminen viikon sairaalassaolon jälkeen oli ehkä se pahin, kun ensimmäistä kertaa palasi kotiin. Ikinä milloinkaan oma koti ei ole ollut niin tyhjä. Kaksi viikkoa istuin lähes 12 tunnin päiviä vto:lla vauvan kanssa, unohdin syödä ja kotona itkin. Kolmannen viikon Pätkis oli Lastenklinikalla, jonne en itse sadan kilometrin päästä joka päivä päässyt. Se oli ihan kauheaa. Onneksi kaikki hoitajat oli molemmissa sairaaloissa aivan ihania!"

Näin kirjoitin eilen Operaatio Äidin kommenttilaatikkoon vauvan keskosuuteen ja sairaalassaoloon liittyvän tekstin perään. Melkein viikon verran on ollut kovastikin kiireitä enkä ole ehtinyt tänne mitään kirjoittaa. Ei mun tätäkään pitänyt, olin eilisiltana jo sulkemassa konetta ja lysähtämässä sohvalle katsomaan Criminal Mindsia kunnes ajattelin tsekata vielä Bloggerin. Niinpä niin, löhöilta vaihtui Pätkiksen ensimmäisten elinkuukausien muisteluun.

Lyhyt kertaus niille, jotka eivät tiedä historiaa. Pätkis syntyi käynnistettynä ihan hyvillä viikoilla 38+2, eikä viikolla 35 kuten alkuun pelättiin. Minä juoksin käyrillä ja ultrissa viikoittain viikolta 32(?) alkaen vauvan pienikokoisuuden vuoksi. Muksun lopulliset mitat oli 2260g/42,5cm. (vrt. minä 2680g/46cm) Synnytyssalista teholle olemattomien verensokereiden ja rytmihäiriöiden vuoksi. Kaksi viikkoa synnytyssairaalassa, kunnes siirrettiin viikoksi Lastenklinikalle. Sydänlääkitys päällä edelleen, mutta keväällä se puretaan pois. Lue lisää tunnisteilla "raskaus, sairaalassa, sydän".

Olin sairaalassa viikon ja kotiutuessani Pätkis oli viiden päivän ikäinen. Halusin kotiin, sillä vaikka sainkin olla osastolla omassa huoneessa halusin päästä oman kodin rauhaan. Osastolla alkoi olla ruuhkaa ja sunnuntaina siirsin omat tavarani ja Pätkiksen lahjat vastasyntyneiden tehon käytävään ja valmistauduin kotiinlähtöön. Olin innoissani, sillä pääsisin vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan ja näkemään koiramme viikon eron jälkeen. Illalla viivyttelin lähtöä. Minusta tuntui pahalta jo iltaisin viereiselle osastolle lähtiessä sanoa hoitajille, että en tänä yönä tule keskiyön syötölle, tai edes iltayhdeksän jos halusin nukkua. Monesti silti menin, koska en saanut untakaan.

Pienen heiveröisen vauvan jättäminen vieraiden ihmisten hoidettavaksi vaati totuttelua. Hoitajat olivat ihania ja kannustavia, juuri sellaisia joita tuore äiti haluaakin kohdata. Silti joka ilta tunsin syyllisyyttä siitä, että minä en ollut hoitamassa lastani koko ajan. Hoitajat tsemppasivat nukkumaan ja olin todella kiitollinen siitä, että he antoivat luvan olla pois. Muuten olisin potenut vielä enemmän syyllisyyttä.

Kotiutumisiltana kävellessäni Miehen kanssa osastolta autolle lähinnä vitsailimme ja mietimme minkälaisen hepulin koira saa nähdessään minut. Heittäessäni laukkujani takapenkille näin telakassa tyhjän turvaistuimen. Mies oli pitänyt sitä siellä varmuuden vuoksi jo jonkin aikaa, jos Pätkis pääsisikin kotiin. Nielaisin, istuin etupenkille ja vedin oven kiinni. Sillä hetkellä kaikki se tuska, ikävä ja turhautuneisuus purkautui itkuna ulos ja istuimme tyhjällä parkkipaikalla kauan, kunnes sain itseni jotenkuten kasattua.

Koira oli innoissaan paluustani ja se vähän piristi. Keittiössä ärsyynnyin heti tiskeistä altaassa ja leivänmuruista pöydällä ja suuttumukseni purkautui taas itkuna. Itkin illan ja itkin yön miettiessäni toisessa huoneessa odottavaa tyhjää pinnasänkyä. Ja pientä sairaalassa nukkuvaa lastani.

Joka aamu ajoin sairaalaan, istuin siellä jopa 12 tuntia syömättä mitään ja kotiin päästyäni söin korkeintaan voileivän. En siis todellakaan helpottanut omaa oloani ja aloin voida fyysisestikin huonosti. Toisen sairaalaviikon lopulla yksi hoitajista sai houkuteltua minut henkilökunnan ruokalaan, jossa saisin imettävänä äitinä ilmaisen ruuan. Olin ohittanut aiemmat kehoitukset olankohautuksella, mutta nyt lähdin. Ja voi luoja, että kannatti! Siellä oli lohta! Oikea ruoka maistui taivaalliselta pitkästä aikaa. Kävin sen jälkeen joka päivä syömässä ja jaksoin päivät paljon paremmin. Illat kotona olivat edelleen ikäviä.

Lopulta Pätkis siirrettiin Lastenklinikalle ja menin sinne ambulanssin mukana. Pienen pieni vauveli matkasi valtavassa keskoskaapissa, joka näytti todella hurjalta. Mukaan lähti yksi tehon hoitajista tarkkailemaan Pätkiksen sydänkäyrää ja muita arvoja. Perille päästyämme tuttu hoitaja lähti ambulanssin matkassa takaisin kotiin ja olin ihan hukassa. Onneksi hoitajaksi sattui ihana vanhempi rouva, mutta eri tutkimusten aikataulut ja sairaalan käytännöt jäivät vielä pimentoon. Sen totesimme Miehen kanssa, että Lastenklinikka tuntui hieman "alkeellisemmalta" kuin oma sairaalamme. Siihenkin tottui pian, mutta ymmärrän nyt entistä paremmin miksi uutta lastensairaalaa tarvitaan.

Mies haki minut töidensä jälkeen Helsingistä kotiin ja ensimmäistä kertaa vauva oli niin kaukana, etten olisi voinut yöllä lähteä häntä katsomaan jos olisin halunnut. Illalla mies oli lähdössä ystävänsä kanssa yhdelle paikalliseen, koska ei ollut ehtinyt nähdä juuri ketään oltuaan yöt ja päivät töissä tai sairaalassa. Muistan kuinka makasin sohvalla ja yhtäkkiä aloin itkeä aivan hulluna. Sain selitettyä Miehelle, kuinka pahalta tuntui jättää Pätkis eri paikkakunnalle itsellenikin täysin vieraaseen paikkaan ja olin ihan paska mutsi kun en halunnut olla siellä hänen kanssaan. Aivan, en halunnut. Kuulin mahdollisuudesta yöpyä lapsen huoneessa suunnilleen vasta kotiutumispäivänä, mutta en ollut halunnut mennä McDonalds Taloon yksin. En pärjää hyvin vieraissa paikoissa ja pelkään uusia tilanteita. Se yhdistettynä huoleen ja ahdistukseen.. Pääni olisi hajonnut.

Mies teki parhaansa lohduttaakseen minua ja lopulta hieman rauhoituin. Nuo ajatukset kuitenkin seurasivat vielä pitkälle. Siitä lisää seuraavalla kerralla tai muuten edes minä en jaksa oikolukea tätä tekstiä. Tätäkin kirjoittaessa meinasi pari kertaa itku tulla, kun muistelin noita ensimmäisiä viikkoja. Sen voin sanoa, että hirveästi olo ei helpottunut ensimmäisten kotona vietettyjen viikkojenkaan aikana.

Repimistä ja väsymystä

Päivä meni mukavasti työharjoittelussa toista pohjamaalikerrosta maalatessa. Tapetin poisto makuuhuoneen pohjamaalaamattomalta betoniseinältä ei mennytkään ihan niin mukavasti.. Päällimmäinen ajatus oli "voi vee mitä peetä" ja teki melkein mieli heittää pukki ikkunasta pihalle. Pro vinkki kaikille rakentajille: pohjamaalatkaa kaikki seinät, vaikka laittaisitte niille tapettia. Tulevaisuudessa tapetin poisto on meinaan tsiljoona kertaa helpompaa, kun alla on sileä maalipinta eikä huokoinen betoni/kivi/cyprog/mikäikinä. Pakko kokeilla, jos olohuoneessa saisi maalattua suoraan tapetin päälle. Säästyisi aikaa, hermoja ja kynsiä. (Kyllä, yritin kirjaimellisesti repiä tapettia kynsilläni. En sentään hampaillani.)

Iltapäivällä mummi ja mummu tulivat ulkoiluttamaan Pätkistä ja Tacoa. Minä puolestani kaaduin sänkyyn ja nukuin parin tunnin päikkärit, Mies taas meni ampumaan. Mummu jäi leikkimään Pätkiksen kanssa ja syötti iltapuuron. Nyt mukula on nukkunut jo pari tuntia ja minuakin alkaa taas väsyttää. Taidan ottaa ilon irti Miehen viikon viimeisestä vapaaillasta ja jättää hänet lääkevastuuseen. Itse voisin mennä sänkyyn lukemaan ja keräämään voimia huomenna jatkuvaa tapetinpoistourakkaa varten.

Marjapuuroeteinen ennen ja pohjamaalissa

Tapetin  repiminen kesken

Hei, me melkein kontataan + alevinkki

Pätkis heräsi iltapäiväpäikkäreiltään tosi itkuisena ja viihtyi sylissä halittavana pitkään. Pahimman järkytyksen laannuttua touhuilimme olohuoneen lattialla ja Pätkis hytkyi taas konttausasennossa eestaas. Heiluttelin lelukoiraa edessä syöttinä ja sieltä se tuli! Ensimmäinen konttausliike! Vasen polvi siirtyi hienosti eteenpäin, mutta liike loppui siihen ja muksu lysähti mahalleen. Kohta siis liikutaan entistä liukkaammin! Olin niin innoissani, että laitoin Miehelle heti viestiä asiasta. Isovanhemmille en sentään vielä hehkuttanut, ehkä huomenna.

Tänään olin taas työharjoittelussa maalaamassa. Marjapuuron väriset seinät vaihtuivat raikkaan valkoiseen pohjamaaliin ja huomenna pääsen maalaamaan pintamaalia. Ja repimään vanhaa tapettia pois, joka sekin on maaliin sointuvasti marjapuuron punaista. Koko asunto oli pelkkää marjapuuroa! Onneksi otin kännykällä kuvan siitä ihanasta sävystä, niin voin huomenna laittaa ennen - jälkeen -kuvat maalauksesta.

Loppuun alevinkki: Lekmerillä on nyt älyttömän hyvät alet! Minulle tulee heidän uutiskirjeensä sähköpostiin ja monesti vain selaan sen läpi ja saatan muutamaa juttua vilkaista sivuilta tarkemmin. Nyt kiinnostuin -50% ale -mainoksesta ja onneksi niin! Bongasin nimittäin halvempaakin halvemman Carena Fårö lämpöpussin. Normihinta on lähes 70e, mutta alennushinta on 19,90e! Alennus on siis 71%!

Kuva: Lekmer.fi

Olen kytännyt Facebookin paikallista lastentarvikekirppistä lämpöpussin toivossa, mutta kaikki edulliset myydään heti ja muut on kuudenkympin Ticketin pusseja. Tuon Carenan alennushinnalla saisin talven pari käytetyn pussin, joten todellakin sijoitan rahani uuden uutukaiseen pussukkaan. Nyt vain odottelen paketin saapumista ja pakkasia!

Kaikki aletuotteet näet tästä. Tarjoukset ovat voimassa ensi tiistaihin asti, joten kipin kapin jouluostoksille!

(Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

Meidän ensimmäinen isänpäivä

Miehen ensimmäinen isänpäivä isänä on vietetty. Aamulla vein Pätkiksen kanssa itsetehdyn kortin sänkyyn ja jäimme hetkeksi kaikki sinne köllöttelemään. Mitään juhlallista aamiaista ei syöty, koska Mies lähti harrastamaan kasattuaan toisen lauantaina ostamistamme Malm-lipastoista. Eikä hän juuri aamupalasta perustakaan, kuten ei lahjoistakaan. Kortista hän kuitenkin tykkäsi, koska on suuri Star Wars-fani.

Lauantaina kävimme Ikeassa hakemassa ne mainitsemani lipastot ja samalla reissulla poikkesimme Miehen isän, eli Pätkiksen vaarin luona kahvilla ja viemässä vaarinpäiväkortin. Pätkiksellä (ja vaarilla) oli ihan hirveän hauskaa ja mukeloa kosiskeltiin kovasti maalle yökylään joksikin viikonlopuksi. Päivän aikataulu oli venähtänyt niin, että vaarin luota kotiuduimme lopulta vasta yhdeksan aikaan illalla. 

Pätkiksellä tietysti meni rytmi vähän sekaisin, kun muutenkin nyt hakee uudenlaista päivärytmiä ja valvoo pidempään. Askartelin loput isänpäiväkortit valmiiksi Miehen kasatessa lipastoa ja vähän väliä lastenhuoneesta kuului pärinää tai soittorasian soittoa. Pätkis torkkui ja touhusi sängyssään yli tunnin ajan, kunnes lopulta yhdeltätoista menetti hermonsa. Lääkkeen ja ylimääräisen maitopullollisen avulla uni taas tuli ja sitä riitti yli seitsemään.

Sunnuntaina Pätkiksen päikkäreiden jälkeen kasasin vauvan, koiran, taitettavan syöttötuolin ja muut kamat autoon ja hurautimme vanhempieni pihaan. Sinne tulivat myös isovanhempani ja siskoni. Mieskin ehti juuri ruokapöytään kinkkua syömään. Oikein joulukinkkua! Pidettiin eräänlaiset pikkujoulut, tosin ilman joululauluja ja hyvä niin.

Illalla kuitenkin innostuin kaivamaan esiin minijoulukuusen ja tuikkaamaan siihen valot ja koristeet! Mies ei ole oikein jouluihmisiä ja saa jo marraskuussa yliannostuksen joululauluista työnsä puolesta, joten luulin hänen heittävän kuusen jorpakkoon. Mutta ei! Hänen ehdotuksestaan se nyt nököttää olohuoneessa pianon päällä. Mun ihan oikeasti täytyy tehdä se kämpänesittelypostaus, koska ihan turha selostaa kuinka meillä on myös pallovalot olohuoneen ja ruokatilan välissä, kun ei kukaan tiedä minkälainen koti meillä on!

Ai niin, lauantaina ja sunnuntaina jäi kuntoilut välistä. Harmitti ihan hulluna, mutta ei oikein riittänyt mehut enää kun molempina iltoina tulimme kotiin kamalan myöhään ja vielä oli kädet täynnä tehtävää. Tänäänkin olen ihan naatti, mutta väännän itseni liikkeelle vaikka väkisin. Viime viikolla oli myös vähän liikaa herkkupäiviä. Yhtenä iltana Mies haki Hesestä ruokaa, kun mainoksen nähtyäni aloin himoita juustohampparia ja kurkkumajoneesia. Joo, olen helposti vietävissä! Ehkä tämä viikko menee taas vähän paremmin.

Tämän viikon olen maalailemassa ja tapetoimassa, joten suottaapi olla etten ehdi/jaksa vääntäytyä koneelle iltaisin. Varsinkin kun Pätkis nyt valvoo pidempään. Yritän parhaani!

Vuoden viimeinen sydänpoli!

Otsikkokin sen kertoo: tämän vuoden viimeinen sydänpoli on takana! Pätkiksellä oli viime viikolla jälleen vuorokauden mittainen holter-nauhoitus ja tänään oli perus mittaukset ja punnitukset sairaanhoitajan luona, jonka jälkeen menimme sydänlääkärille. Tällä kertaa lääkärinä oli taas helsinkiläinen sydänspesialisti, jonka luona olimme viimeksi joskus keväällä.

Kasvua oli tullut sitten viime neuvolan ihan kivasti ja Pätkis oli jopa verenpaineen mittauksen aikana todella rauhallinen. Aikaisemmilla kerroilla meillä on ollut aina sama hoitaja, mutta tällä kertaa hän ei ollut paikalla. Tuuraaja oli todella mukava ja tsemppasi Miehen sylissä kököttävää Pätkistä mittausten aikana.

Taco halaa.

Sydänlääkärin kanssa päivitettiin ensin Pätkiksen tilanne yleisesti: reipas, iloinen, ryömii ja kasvattaa komeita hampaita. Sitten purettiin edellinen holter, jossa ei näkynyt yhtään mitään erikoista. Pulssi vaihteli noin 70 ja 170 välillä, mutta pysyy silti normaalissa sinusrytmissä, eli lisälyöntejä ei ole. Lääkkeet toimivat siis edelleen vallan mainiosti.

Pätkiksen sydän vielä ultrattiin, sillä toinen lääke saattaa aiheuttaa muutoksia supistumisessa. Toinen taas laskee verenpainetta, jonka vuoksi sitäkin on näillä käynneillä seurattu. Ultrassa oli myös kaikki hyvin ja pikkumuru oli älyttömän rauhallisesti koko toimituksen ajan. Piti Miehen kädestä kiinni toisella kädellään ja toisella huiteli helistintä niin, että se oli lopulta aivan geelissä. Yhtään ei kuitenkaan protestoinut tai yrittänyt vääntelehtiä pois hoitopediltä.

Näillä uutisilla tämä jää vuoden viimeiseksi sairaalakäynniksi ja seuraava on toivottavasti vasta keväämmällä. Parin kuukauden päästä lopetetaan toinen lääke ja siitä kuukauden perästä toinen. Silloin täytyy taas tarkkailla Pätkiksen sydäntä stetoskoopilla päivittäin, jotta huomaisimme mahdolliset rytmihäiriöt. Jos mitään oireita ei tule, on seuraava toimitus taas holter maaliskuun lopulla. Toivottavasti ei tule tarvetta käydä näytillä sitä ennen!

Koirasta on hyvä ponnistaa vauhtia.

Huomenna menemme flunssavarauksella Miehen sukulaisille Espooseen ja samalla reissulla haemme Ikeasta kaksi valkoista Malm-lipastoa makuuhuoneeseen. Tällä hetkellä siellä on yksi mustanruskea, mutta alan olla kyllästynyt siihen. Plus sen pinta on hankala pitää puhtaana, kun pölyrätti tarttuu viilupinnan puunsyihin. Toisen lipaston hankkiminen on ollut To Do -listalla vuoden, koska makkarin yksi nurkka (mihin toinen lipasto tulee) on kuin suoraan jostain Himohamstraajat-sarjasta. Siis ihan järkyttävä! Heittelen vain äitiyspakkauksen päälle kaikki vaatteet, jotka eivät laatikoihin mahdu. Ja niitä on paljon! (Kirppis on myös To Do -listalla.) Vink vink, neljän laatikon valkoiset Malmit ovat tämän kuun Ikea Family -kortilla kahden kympin alennuksessa!

Kuvissa vilkkuu myös aiemmin tilaamani matto. Se tuli keskiviikkoiltana ja tottakai se oli pakko saada heti paikalleen! Ai että, tykkään! Koko olohuone tuntuu heti paljon valoisammalta ja isommalta, kun tummanpunainen karvamatto vaihtui raikkaan raidalliseen puuvillaan. Koirataloudessa valkoraidallinen matto vaatii lähes päivittäistä imurointia ja minä olen laiska. Alku kuitenkin on lupaava, sillä imuroin keskiviikkona kuin mielipuoli anopin ollessa koiran ja vauvan kanssa lenkillä ja tänään tein saman. Koiraakin olen muistanut harjata ja oi sitä mielihyvää kun näen vieressäni valtavan kasan irti harjattua karvaa, joka ei päädy matolle! Matto on niin hieno, että sen ihanuus toivottavasti riittää motivaatioksi ryhdistäytyä siivouksen suhteen.

Nyt vielä iltarääkkinä Jillian Michaelsin 30 Day Shred! Kuulemisiin!

Paskojen mutsien lapset huutaa

Eipä tullut kun ihan vähän taas "paska mutsi"-fiilis. Pätkis on tämän viikon aikana heittäytynyt vallan mukavaksi ja herännyt aamuisin puoli kuudelta tai puoli viideltä. Joo, tosi kivaa. Nyt sitten pomppasin sängystä ylös kuultuani kamalaa karjuntaa ja nopea vilkaisu kännykkään kertoi ajaksi 03:11.

Riensin tietysti nappaamaan pienen syliin, kun oli itsensä potkinut ikävästi pinnasängyn nurkkaan. Silmät apposen auki se katseli kaihtimien läpi kuultavaa pihalampun valoa. Ei merkkiäkään uudelleen nukahtamisesta. Vaihdoin vaipan pikavauhtia ja kirosin, että just nyt piti olla nepparipyjama eikä vetoketjullinen. Pätkis ehti jo hermostua kun sähläsin neppareiden kanssa.

Sain lopulta vaipan vaihdettua. Heijasin vauvaa hetken sylissä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Edelleen silmät auki. Sänkyyn, peitto päälle, unilelu kainaloon ja soittolelu soimaan. Ja sormet ristiin jos se vaikka nukahtaisi. Soitto myös Miehelle töihin, että tätä tahtia Pätkis ei enää viikonloppuna nuku yöunia lainkaan.

Lopetan puhelun uskoen, että uni tuli ja voin itsekin nukkua taas hetken. Ehei, pinnasängystä kuuluu höpötystä. Kuuntelen hetken jos uni pian voittaisi pienen. Ei todellakaan. Taas alkaa itku ja saman tien naapuri koputtaa seinää. Se teinipoikanaapuri, joka muutenkin aina valvoo aamuneljään. Se, jonka olen nähnyt vuoden naapuruuden aikana yhden kerran nopealla vilkaisulla. Se, joka remonttimme aikana heräsi puolen päivän aikaan kun maalariystävämme vahingossa erehtyi soittamaan väärän asunnon ovikelloa. Ilmeisesti hän nyt yhtäkkiä elää normaalien ihmisten rytmiä ja minun vauvani tätä pahastikin sotkee.

Ja ennen kuin teinien vuorokausirytmin puolustajat älähtävät, niin kyllä itsekin teininä valvoin ja nukuin pitkään. Itseasiassa tein niin vielä vuosi sitten. En kuitenkaan hermostunut naapureiden normaalin elämisen äänistä yöllä. Bileet ja bassojumputus on asia erikseen.

Mutta seuraavan kerran kun kokee tarpeelliseksi hakata seinää vauvan itkettyä hetken ajan, voi vähän miettiä. Mitä jos olisitkin koliikkivauvan naapuri? Minkäs tekisit? Menisit ja näyttäisit miten vauva nukutetaan? Voi tee se, koliikkilapsen vanhemmat eivät varmastikaan ole vielä kokeilleet kaikkea. Entäs jos vauvat nyt vain välillä vähän itkevät? Se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Toki keskellä yötä herääminen vituttaa itse kutakin, mutta mieti vituttaako sinua enemmän kuin äitiä tai isää, joka ehkä joka yö herää vääriin aikoihin eikä saa välttämättä yhtenäkään yönä viikossa yli neljän tunnin yhtäjaksoista unta.

Mua ainakin vituttaa. Vielä enemmän vituttaa se, että joku vielä kehtaa tehdä mun yöstä entistä paskemman ilmoittamalla, että olen paska äiti kun mun vauva huutaa. Siltä se koputus meinaan tuntuu. Vähän ehkä itkinkin kun tulin vauvan kanssa olohuoneeseen ettei naapurin pojan yöunet vauvani olemassaolosta enempää häiriytyisi.

Mutta oli hyvä kun hakkasit seinää. Enhän mä muuten olisikaan rientänyt rakkaan lapseni luokse.

Kello on nyt varttia vaille viisi ja Pätkis leikkii olohuoneen lattialla. Äsken seisoin pinnasängyn vieressä odottaen unen tuloa, koska en uskaltanut poiskaan mennä. Lapsihan saattaa vaikka itkeä taas ja häiritä naapurin unta. Onneksi mä pärjään hyvin näillä alle kolmen tunnin unilla. Vastahan tässä kahden tunnin päästä pitää antaa Pätkiksen lääke.

10 vastausta

Nyysin tämän haasteen These Are the Days -blogin Piritalta. Enhän mä kato vielä oikeita haasteita keneltäkään saa, niin Piritan yleiseen jakoon heittämänä tämä vaikutti tekemisen arvoiselta. Kaikki gallupit ja muut on kivoja ja tottakai tykkään kertoa itsestäni.


1. Kumpi teillä valittaa useammin ja mistä? 

Minä, turha edes yrittää väittää muuta. Välillä tulee päiviä, jolloin tuntuu etten muuta teekään kuin valita! Ainakin jos Mieheltä kysytään :D Ja yleensä tietysti valitan ihan naurettavan pienistä asioista.

2. Ihanin piirre lapsessasi/lapsissasi?

Se on koko pakkaus niin ihana! Justiinsa tuossa yksi yö itkettiin yhdessä, kun Pätkis heräsi johonkin pahaan uneen ja nappasin pikkuisen syliin rauhoittumaan. Pätkis itki sitä unta tai mitä itkikään ja minä itkin kun toinen itki ja sitten kun se nukahti, itkin sitä miten ihana se oli siinä sylissä niin pienenä. Voi elämä, se on vaan niin ihana. Kaikki, koko lapsi. Ihanan iloinen ja aurinkoinen tapaus ja tosi sosiaalinen.

3. Mitä tekisit, jos saisit 100 000e? 

Hihkuisin onnesta ja sitten pysähdyttäisiin Miehen kanssa miettimään. Ensin tietty pienet autolaina ja opintolaina pois. Sitten varmaan olisi ajankohtaista auton vaihto, koska Miehen työmatkat lyhenivät hirvittävästi työpaikan vaihdon myötä eikä dieselille ole enää tarvetta. Muuttokärpänen kutkuttelee meikäläistä (ollaanhan me jo hei melkein vuosi tässä asuttukin!), mutta ehkä se loppuraha vielä toistaiseksi sijoitettaisiin säästöön. Tai sitten ostettaisiin tontti muhimaan!

4. Missä näet itsesi vuoden päästä? Entä 10 vuoden päästä?

Vuoden päästä olen töissä, mikäli olen malttanut kotoa lähteä. Parasta olisi tehdä vajaata viikkoa, jotta voisin olla edelleen paljon Pätkiksen kanssa. Kymmenen vuoden päästä meillä on oma talo omalla tontilla, joko itse rakennettu (/rakennutettu) tai vanha ja hurmaava maatalo-tyyppinen unelma. Pätkis on ehkä isosisko ja herranjestas, koululainen! Auttelisin sitä matikantehtävissä ja kokkailisin herkullisia kotiruokia. Olisin hyvässä kunnossa ja kaikin puolin tyytyväinen elämääni.

5. Paras lomamuistosi?

Kuukausi Kanarialla kaverin perheen kanssa 15-vuotiaana. Siellä tuli pelleiltyä oikein urakalla ja katseltua komeita miehiä. Myös matka Skotlantiin perheeni kanssa oli mahtava. Minibussireissu Skotlannin ja Englannin rajalla oli unohtumaton, kuten myös tolkuttoman hauska vanha skottioppaamme! Tykkään enemmän kulttuurilomista kuin rantalomista ja Skotlantiin haluaisin ehdottomasti uudestaan.

6. Paras muistosi ystäviesi kanssa? 

Kaikki tavalliset leffaillatkin on ollut tosi kivoja, varsinkin kauhuleffoihin keskittyneet kun porukalla ollaan käperrytty sohville ja nojatuoleille peittojen ja tyynyjen turvaan. Erityisesti yksi kauhuleffa on jäänyt mieleeni, taisi olla The Woman in Black, jossa pääosassa on Daniel Radcliffe, eli Harry Potter. Leffasta tuli kummasti suoranaista komediaa kun hardcode-potterfaneina nimesimme hahmot uudelleen Potterien mukaan. Parasta oli tietysti myös ylppärit ja ylppäreiden jatkot. Ja abiristeily, huhhuh.

7. Mikä oli pienenä haaveammattisi?

Sirkuspelle, kirjailija, poliisi, näyttelijä.. Mikään noista tuskin toteutuu, mutta en mene vannomaan kun en vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona.

8. Romanttisinta mitä mies on sinulle tehnyt?

Pienet huomionosoitukset, mä tykkään niistä. Ei tarvitse olla mitään Grand Gesture- meininkiä. Kosintakin oli ehkä enemmän koominen kuin romanttinen, kun koira tuli meidän väliin pusuttelemaan molempia. :D

9. Mitä tekisit vapaaviikonloppuna?

Mun viikonloput on aina vapaata. Toki, jos ei tarttis Pätkiksen takia herätä puoli seitsemältä (tai puoli kuudelta, kuten tänään!!), niin heräisin puoli kahdeltatoista. Ja söisin jonkun herkkusmoothien ja sen päälle käpertyisin sohvalle katsomaan hömppäkomediaa.

10. Paras piirteesi äitinä? 

Tää oli oikeesti vaikein, oon tosi huono kehumaan itseeni tosissaan. Ainakin mä rakastan Pätkistä niin että oksat pois. Tekisin mitä vaan sen puolesta, mutta toivon ettei musta tule ylisuojelevaa pumpulissakasvattajaa. Uskoisin myös olevani semmoinen sopivan salliva, ymmärtäväinen, mutta kuitenkin myös kasvattaja enkä kaveri. Nythän me ollaan vielä bestiksiä, mutta noin niinkuin muutaman vuoden päähän katseltuna.

Jee, eka blogihaaste! :D Jätän tän myös tähän vain lojumaan, saa tehdä ja saa jättää tekemättä.


Tänään vihdoista viimein mun toissa sunnuntaina tilaamani matto oli lähtenyt matkaan! Odotan sitä siis huomenna saapuvaksi, koska jos se vielä viipyy niin saatan hermostua. Ei vaiskaan. Ainiin, pakko imuroida ja pestä lattia ennen kuin se matto tulee!

Dieettimunaus ja pizzaöverit

Oijoijoi, nyt hävettää.. Olen mukamas dieetillä ja nyt viikonloppuna mässäsin ja join kaloreita ainakin koko 12 viikon edestä. Vieläkin on niin vetämätön olo, että tuntuu kuin vähäkin saavutettu etu olisi menetetty. Turvottaa ja näytän siltä, että toinen lapsi olisi kovaa vauhtia tulossa. Hah!

Dieetin suhteen siis mennään pahasti pakkasen puolella. Yoogaia-kokeilukin loppui, joten joudun taas kehittelemään omia treenejä. Kuntosali kiinnostaisi ihan hemmetisti, mutta en tiedä tulisiko siellä kuitenkaan käytyä. Ehkä joskus tuleekin kunhan saan itseni oikeasti oikeille raiteille syömisten ja koti- ja hyötyliikunnan suhteen.

Tämänpäiväisen (ja varsinkin eilisen) fiiliksen kun pidän mielessäni, niin varmaankin pysyn loppudieetin erossa pizzasta (+roskaruuasta ylipäänsä) ja alkoholista. Alkoholia juon nykyään todella todella harvoin, mutta näköjään juon sitten kerralla parin kuukauden edestä! Tiedossa olisi jo ainakin yhdet pikkujoulut, mutta kuskina olo kuulostaa ainakin nyt ihan hyvältä ajatukselta.. Hyvä kun jaksoin tänään kaupassa käydä kun kaappi kumisi tyhjyyttään. Ostin sentään ruisleipää, salaattia ja paikallisia kirsikkatomaatteja. Huomaako, kuinka yritän paikkailla viikonlopun paheita? Oli siis hauskaa, mutta ei nyt sentään ihan niin hauskaa, että kannattaa käyttää pari päivää univelkojen kuittaamiseen. Ehkä alan absolutistiksi.

Lauantain sukukokous meni siis tosi mukavasti, ainoastaan jälkimainingit latistavat. Pätkis sai ihan hirveästi huomiota ja hän olikin tällä hetkellä suvun nuorin. Söimme mahamme täyteen, minkä jälkeen oli pieni tietovisa suvun "esi-isistä". Sitten kaikki selasivat paikalle tuotuja vanhoja valokuvia. Osa kauempaa tulleesta porukasta lähti jo tämän jälkeen ajamaan kotiin, mikä oli aika harmi. Lopulta paikalle nimittäin jäi lähinnä se osa suvusta (isäni sisarukset perheineen ja muut samalla paikkakunnalla asuvat), joita muutenkin näemme. Muutama pitkänmatkalainen sentään jäi hotelliin yöksi ja siellä olikin aika hyvä meno loppuillasta. Bändikin sopi hyvin halloweeniin, sillä meno oli ihan kuollutta. Niinpä meidän porukkamme oleilikin aulassa baaritiskin tuntumassa, haha!

Pätkis lähti mummun matkassa yökylään jo iltapäivällä ja heillä oli ollut kuulemma tooosi kivaa. Mummu asuu kerrostalossa ja yhden kerran Pätkis heräsi aamuyöllä siihen, kun joku naapuri tuli baarista kotiin. Nukahti kuitenkin pian uudelleen kunhan ensin hetken paukutteli, aivasteli, naksutteli kieltään ja päristeli. Luovutti sitten kun ei saanut vastakaikua. Aamulla oli herännyt taas puoli seitsemältä. Se tuntuu olevan nyt vakiintunut heräämisaika, mikä tietysti vähän pännii meikäläistä.. Seitsemältä toki on lääkeaika, mutta olisi ihan kiva nukkua niin pitkään kuin voi ja nousta vasta kun kello seitsemältä soi.

Me taas Miehen kanssa nukuttiin suunnilleen puoleen päivään, minkä jälkeen tilasimme pizzat kotiin. Söin pizzaa siis aamupalaksi/päiväruuaksi ja vielä iltapalaksi. Vettä sentään join niin pirusti! Pätkis tuli kolmen maissa ja päikkäriaikataulujen heitettyä vähän häränpyllyä otti vielä yhdet myöhäiset torkut illalla. Sormet ristissä toivoin, että nukkuisi sitten aamuun asti kun vain tuntia ennen tavallista nukkumaanmenoaikaansa nukahti. Ehei! Pätkis heräsi sitten puoli seitsemän aikaan ja touhotti puoli yhdeksään asti, jolloin tuli äkkiväsymys. Neljä tai viisi kertaa jouduin illan aikana rauhoittelemaan toista, kun pieni oli pyörinyt sängyssä mahalleen tai muuten vain ympäri. Viimeinen kerta oli vartin yli yksi, kun olin itsekin jo nukkumassa. Teki hyvää zombeilla sängystä ylös. Not.

Huhhuh, oikeasti on niin vetämätön olo, että edes kuvia en tähän vaivautunut itse ottamaan. Kuvat siis Pixabaysta. En mä noin hienoja edes osaisi ottaakaan. Nyt teen harvinaisen tempun ja sammutan koneen jo näin aikaisin. Enpähän istu tässä kahteentoista selailemassa kissavideoita. Ei nyt, en mä oikeesti semmosia yleensä kattele.

Pätkis pätkäunilla ja viikonlopun rientoja

Huh heijaa, viime yö oli taas vaihteeksi eksoottisempi. Pätkiksellä on nyt tosiaan holterreppu selässään ja sehän tietysti haittaa selällä makuilua. Väsy iski illalla seitsemän aikaan ja silloin vein muksun omaan sänkyyn nukkumaan. Pehmoaasi syliin ja soittopöllö soimaan, näin meillä nukahdetaan joka ilta. Paitsi että eilen jouduin ainakin viisi kertaa kääntämään itkevän Pätkiksen, joka oli onnistunut möyrimään sängyssään ympäri. Jalat sojoittivat milloin pinnojen väliin, milloin sängyn väärään päätyyn.

Nyt kun Pätkis on oppinut ryömimään ja kääntyilemään ihan tosissaan, olemme laittaneet pinnasängyn reunoille vanhan sohvamme pitkän, pötkyläisen jämäkän tyynyn. Se rajaa tilaa kahdelta sivulta ja hillitsee vähän hyrräilyä. Siitä huolimatta harva se aamu tai päikkäreiltä herätessään Pätkis on ihan eri puolella sänkyä kuin nukahtaessaan. Mahallaan tuo ei vielä tykkää nukkua ja alkaa itkeä jos havahtuessaan on mahallaan. Mites nukut selällään kun selässä on iso lammasreppu? Niinpä, et mitenkään. Lopulta kun Pätkis oli reilun tunnin heräillyt itkemään huonoa asentoa, laitoin Pätkiksen vanhojen rattaidemme vaunukoppaan ja siinä sänkyyn. Tila pieneni huomattavasti ja Pätkis pysyi kyljellään. Ja nukkui aamuun asti! Aamuhan alkaa kuudelta..

Puolen tunnin päästä pitäisi käydä purkamassa tuo holter. Mies ehtii juuri ja juuri (yö)töistään kotiin nappaamaan Pätkiksen kyytiin. Normaalisti hän olisi ollut jo aikaa sitten kotona ja nyt nukkumassa, mutta huominen pyhäinpäivä hieman muutti työaikatauluja.


Pyhäinpäivästä puheen ollen, viikonloppuna on edessä isot sukujuhlat! Isäni puoleinen suku kokoontuu ja näen kymmeniä etäisesti tuttuja ja tuntemattomia naamoja. Miehelle ja Pätkikselle kaikki paitsi isäni sisarukset perheineen tulevat olemaan vieraita. Viime viikkoina muksu on alkanut osoittaa vierastamisen merkkejä. Saa nähdä meneekö sukujuhlien alku itkiessä vai auttavatko tutut naamat pahimman järkytyksen yli.

Juhlista Pätkis pääsee mummulle yökylään ja minä ja Mies pääsemme pistämään tanssijalalla koreaksi! Hah, taidan kyllä joutua tanssimaan yksin. Liian hauskaa ei kuitenkaan voida pitää, sillä juhlapaikka on yli kymmenen kilometrin päässä ja yöksi pitää tulla kotiin koiraa pissittämään.

Yritän ehtiä vielä kirjoittelemaan tälle viikolle vähän dieettijuttuja. Ja toivottavasti hehkutusta uudesta olohuoneen matosta! Tilausseurannan mukaan sitä ei ole vielä edes lähetetty, mutta se on ilmeisesti muitakin huijannut. Tarjousten aikaan tietysti toimitukset viivästyvät, mutta haluaisin ihan oikeasti jo sen maton, kun viikonloppuna sen tilasin. Vanha matto vedettiin jo pesun jälkeen rullalle koiran oksennettua siihen (jeah) ja nyt olohuoneen poikki kulkevaa johtoa peittää kaksi eri mattoa, sininen ja punainen. Alan jo kaipaamaan selkeää mustavalkoista mattoa.