Miehen ensimmäinen isänpäivä isänä on vietetty. Aamulla vein Pätkiksen kanssa itsetehdyn kortin sänkyyn ja jäimme hetkeksi kaikki sinne köllöttelemään. Mitään juhlallista aamiaista ei syöty, koska Mies lähti harrastamaan kasattuaan toisen lauantaina ostamistamme Malm-lipastoista. Eikä hän juuri aamupalasta perustakaan, kuten ei lahjoistakaan. Kortista hän kuitenkin tykkäsi, koska on suuri Star Wars-fani.
Lauantaina kävimme Ikeassa hakemassa ne mainitsemani lipastot ja samalla reissulla poikkesimme Miehen isän, eli Pätkiksen vaarin luona kahvilla ja viemässä vaarinpäiväkortin. Pätkiksellä (ja vaarilla) oli ihan hirveän hauskaa ja mukeloa kosiskeltiin kovasti maalle yökylään joksikin viikonlopuksi. Päivän aikataulu oli venähtänyt niin, että vaarin luota kotiuduimme lopulta vasta yhdeksan aikaan illalla.
Pätkiksellä tietysti meni rytmi vähän sekaisin, kun muutenkin nyt hakee uudenlaista päivärytmiä ja valvoo pidempään. Askartelin loput isänpäiväkortit valmiiksi Miehen kasatessa lipastoa ja vähän väliä lastenhuoneesta kuului pärinää tai soittorasian soittoa. Pätkis torkkui ja touhusi sängyssään yli tunnin ajan, kunnes lopulta yhdeltätoista menetti hermonsa. Lääkkeen ja ylimääräisen maitopullollisen avulla uni taas tuli ja sitä riitti yli seitsemään.
Sunnuntaina Pätkiksen päikkäreiden jälkeen kasasin vauvan, koiran, taitettavan syöttötuolin ja muut kamat autoon ja hurautimme vanhempieni pihaan. Sinne tulivat myös isovanhempani ja siskoni. Mieskin ehti juuri ruokapöytään kinkkua syömään. Oikein joulukinkkua! Pidettiin eräänlaiset pikkujoulut, tosin ilman joululauluja ja hyvä niin.
Illalla kuitenkin innostuin kaivamaan esiin minijoulukuusen ja tuikkaamaan siihen valot ja koristeet! Mies ei ole oikein jouluihmisiä ja saa jo marraskuussa yliannostuksen joululauluista työnsä puolesta, joten luulin hänen heittävän kuusen jorpakkoon. Mutta ei! Hänen ehdotuksestaan se nyt nököttää olohuoneessa pianon päällä. Mun ihan oikeasti täytyy tehdä se kämpänesittelypostaus, koska ihan turha selostaa kuinka meillä on myös pallovalot olohuoneen ja ruokatilan välissä, kun ei kukaan tiedä minkälainen koti meillä on!
Ai niin, lauantaina ja sunnuntaina jäi kuntoilut välistä. Harmitti ihan hulluna, mutta ei oikein riittänyt mehut enää kun molempina iltoina tulimme kotiin kamalan myöhään ja vielä oli kädet täynnä tehtävää. Tänäänkin olen ihan naatti, mutta väännän itseni liikkeelle vaikka väkisin. Viime viikolla oli myös vähän liikaa herkkupäiviä. Yhtenä iltana Mies haki Hesestä ruokaa, kun mainoksen nähtyäni aloin himoita juustohampparia ja kurkkumajoneesia. Joo, olen helposti vietävissä! Ehkä tämä viikko menee taas vähän paremmin.
Tämän viikon olen maalailemassa ja tapetoimassa, joten suottaapi olla etten ehdi/jaksa vääntäytyä koneelle iltaisin. Varsinkin kun Pätkis nyt valvoo pidempään. Yritän parhaani!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti