Eipä tullut kun ihan vähän taas "paska mutsi"-fiilis. Pätkis on tämän viikon aikana heittäytynyt vallan mukavaksi ja herännyt aamuisin puoli kuudelta tai puoli viideltä. Joo, tosi kivaa. Nyt sitten pomppasin sängystä ylös kuultuani kamalaa karjuntaa ja nopea vilkaisu kännykkään kertoi ajaksi 03:11.
Riensin tietysti nappaamaan pienen syliin, kun oli itsensä potkinut ikävästi pinnasängyn nurkkaan. Silmät apposen auki se katseli kaihtimien läpi kuultavaa pihalampun valoa. Ei merkkiäkään uudelleen nukahtamisesta. Vaihdoin vaipan pikavauhtia ja kirosin, että just nyt piti olla nepparipyjama eikä vetoketjullinen. Pätkis ehti jo hermostua kun sähläsin neppareiden kanssa.
Sain lopulta vaipan vaihdettua. Heijasin vauvaa hetken sylissä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Edelleen silmät auki. Sänkyyn, peitto päälle, unilelu kainaloon ja soittolelu soimaan. Ja sormet ristiin jos se vaikka nukahtaisi. Soitto myös Miehelle töihin, että tätä tahtia Pätkis ei enää viikonloppuna nuku yöunia lainkaan.
Lopetan puhelun uskoen, että uni tuli ja voin itsekin nukkua taas hetken. Ehei, pinnasängystä kuuluu höpötystä. Kuuntelen hetken jos uni pian voittaisi pienen. Ei todellakaan. Taas alkaa itku ja saman tien naapuri koputtaa seinää. Se teinipoikanaapuri, joka muutenkin aina valvoo aamuneljään. Se, jonka olen nähnyt vuoden naapuruuden aikana yhden kerran nopealla vilkaisulla. Se, joka remonttimme aikana heräsi puolen päivän aikaan kun maalariystävämme vahingossa erehtyi soittamaan väärän asunnon ovikelloa. Ilmeisesti hän nyt yhtäkkiä elää normaalien ihmisten rytmiä ja minun vauvani tätä pahastikin sotkee.
Ja ennen kuin teinien vuorokausirytmin puolustajat älähtävät, niin kyllä itsekin teininä valvoin ja nukuin pitkään. Itseasiassa tein niin vielä vuosi sitten. En kuitenkaan hermostunut naapureiden normaalin elämisen äänistä yöllä. Bileet ja bassojumputus on asia erikseen.
Mutta seuraavan kerran kun kokee tarpeelliseksi hakata seinää vauvan itkettyä hetken ajan, voi vähän miettiä. Mitä jos olisitkin koliikkivauvan naapuri? Minkäs tekisit? Menisit ja näyttäisit miten vauva nukutetaan? Voi tee se, koliikkilapsen vanhemmat eivät varmastikaan ole vielä kokeilleet kaikkea. Entäs jos vauvat nyt vain välillä vähän itkevät? Se vähän niin kuin kuuluu asiaan. Toki keskellä yötä herääminen vituttaa itse kutakin, mutta mieti vituttaako sinua enemmän kuin äitiä tai isää, joka ehkä joka yö herää vääriin aikoihin eikä saa välttämättä yhtenäkään yönä viikossa yli neljän tunnin yhtäjaksoista unta.
Mua ainakin vituttaa. Vielä enemmän vituttaa se, että joku vielä kehtaa tehdä mun yöstä entistä paskemman ilmoittamalla, että olen paska äiti kun mun vauva huutaa. Siltä se koputus meinaan tuntuu. Vähän ehkä itkinkin kun tulin vauvan kanssa olohuoneeseen ettei naapurin pojan yöunet vauvani olemassaolosta enempää häiriytyisi.
Mutta oli hyvä kun hakkasit seinää. Enhän mä muuten olisikaan rientänyt rakkaan lapseni luokse.
Kello on nyt varttia vaille viisi ja Pätkis leikkii olohuoneen lattialla. Äsken seisoin pinnasängyn vieressä odottaen unen tuloa, koska en uskaltanut poiskaan mennä. Lapsihan saattaa vaikka itkeä taas ja häiritä naapurin unta. Onneksi mä pärjään hyvin näillä alle kolmen tunnin unilla. Vastahan tässä kahden tunnin päästä pitää antaa Pätkiksen lääke.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti