Ilmaista kivaa vauvaperheille!

Kaikki rakastavat ilmaisia asioita, eikö? Bongailin jo ennen Pätkiksen syntymää erilaisia bonusklubeja ja muita kerhoja, joista vauvaperheet saisivat etuja päivittäisistä tarvikkeista. (Miten niin perso ilmaisille asioille?) Alla on listattuna muutamia tällaisia sivustoja internetin syövereistä. Kaikkia listassa olevia sivuja en itse käytä, mutta varmaan joku hyötyy niistäkin joita itse en ole kokenut tarpeellisiksi.

Vauvanruoat

Haluaisin olla se "luomumutsi", joka tekee itse soseet ja jättää perheen arkiruuasta pienen annoksen vauvalle sopivaksi. Myönnettävä on, että omatekoiset soseet ovat valitettavasti jääneet kutakuinkin bataattiin, porkkanaan ja banaaniin. Porkkana tosin oli tositosi luomua suoraan isovanhempien puutarhasta. Enimmäkseen meillä käytetään valmiita purkkisoseita. Tähän kategoriaan kuuluvista sivuista ehdottomasti paras on Pilttipiiri. Sieltä löytyy tietoa vauvanruuista ja voit testata omat tietotaitosi. Paras ominaisuus kuitenkin on pistekauppa, jossa voit vaihtaa Piltti-tuotteista keräämäsi pisteet vaikka Brion puuleluihin, vauvan pussilakanoihin tai Muumi-mukeihin. Pilttipiiri on sivustoista eniten käyttämäni ja kirjaan pisteet sitä mukaa kun kannan purkkeja kaupasta. Plussaa nopeasta asiakaspalvelusta. Muutaman kerran sivu ei ole huolinut ruokapurkkien koodeja ja sähköpostia laittamalla pisteet on kirjattu tilille hyvinkin pian. Liity Pilttipiiriin tästä!

Pätkis syö myös paljon Muksun soseita ja puuroja. Tuskailimme puuronirson vauvan kanssa kunnes mummi toi kokeeksi pari Muksun persikka- ja kuningatarkaurapuuroa. Kas kummaa kun alkoi puuro maistumaan! Elovenasta ja hedelmäsoseista itse sekoitettu puuro ei maistu yhtä hyvin. Muksun ruokapurkeissa parasta on kannet, koska niissä olevat kuvat kertovat onko purkissa lihaa, kanaa, kalaa vai hedelmiä. Myös jugurttipohjaisille soseille on omansa. Muksuklubissa voit liittyä uutiskirjeen tilaajaksi ja sieltä löytyy myös pelejä hieman isommille lapsille ja vinkkejä askarteluun.

Valion sivuilla on kartta lapsiystävällisistä paikoista ympäri Suomen, tietoa vauvan ravinnosta ja kehityksestä ja reseptejä vauvoille, lapsille ja lastenjuhliin. Täältäkin voit tilata uutiskirjeen.

Myös Semper tarjoaa sivuillaan tietoa lasten ruokailusta ja puuhaa sekä yksinkertaisia reseptejä.

Vaipat

Tässä kohtaa en edes esitä luomuilijaa, vaan jätän suosiolla kestovaipat muille. Libero on meillä käytetyin vaippamerkki ja heillä onkin sopivasti tarjolla Pilttipiirin kaltainen pisteitä kerryttävä Liberokerho. Jokaisessa Liberon vaippapakkauksessa on sisällä koodi, jonka sivuille näpyttelemällä saa muutettua pisteiksi, joilla voi jälleen tilata erilaisia tarvikkeita vaatteista Legoihin. Myös hoitotuotteista kuten rasvoista ja kosteuspyyhkeistä saa pisteitä, mutta harmi vain ei loputtomiin, kuten vaipoista.

Pampers lopetti pistekauppansa tänä vuonna, joten sieltä löytyy nykyään vain tietoa tuotteista ja lapsen eri kehitysvaiheista. Uutena juttuna heillä on nyt tuleville vanhemmille tarkoitettu BabyBox yhteistyössä Lastentarvikkeen kanssa. Paketin voi tilata netistä ja noutaa lähimmästä Lastentarvikkeesta.

Muut

Ainukerhosta voi saada pisteitä keräämällä leluja, ruokailutarvikkeita ja vaikka elektronisen kuumemittarin. Kerhoon liittymällä saa myös kotiin postitettuna vuosikalenterin. Itse totesin liityttyäni itse pisteiden keruun hirvittävän vaivalloiseksi ja tyydyin tilaamaan pelkän kalenterin, joka nyt Ainu-pupuilla kuvitettuna somistaa jääkaappiamme. Pisteitä saadakseen täytyy tietysti ostaa Ainun tuotteita, mutta myös lähettää kuva ostokuitistasi (tai vaihtoehtoisesti kuitti postitse) ja kirjata kuitista tuotteiden koodit. Me olemme ostaneet lähinnä tuttipulloihin vaihtotutteja, joten pisteitä ei olisi ihan hirveästi kertynyt. Muumi-hammastahnan olisimme näköjään saaneet kerättyä, mutta ennemmin ostan sen kaupasta kuin näen vaivaa kuvatakseni ja säilyttääkseni tuttikuitteja.

*Bonusvinkki*

Kannattaa myös tykätä eri lastentarvikeliikkeiden Facebook-sivuista (A-T Lastenturva, Lekmer, Jollyroom..) sillä he järjestävät usein erilaisia arvontoja, joissa voi voittaa kaikkea pipoista pinnasänkyihin ja haalareista lastenvaunuihin. Voimassa olevat kampanjat, tarjoukset ja alekoodit löytyvät yleensä myös Facebookista.

Jos tiedät vielä jonkun listaan sopivan sivun, vinkkaa ihmeessä kommenteissa! :)

12 viikon muutos

En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen synnyttänyt nainen, joka kamppailee kroppansa kanssa. Vatsani kasvoi hitaasti ja vasta parin viimeisen raskauskuukauden aikana alkoi näkyä talvitakin alta. Yhtäkään raskausvaatetta en käyttänyt, mutta kulutin lähes puhki yhdet Henkkamaukan joogahousut. Jossain vaiheessa piti siirtyä xs:stä ässään ja tänäkin päivänä istun tietokoneen ääressä nuo "raskaushousut" jalassani. Viime kesänä elin kutakuinkin unelmakropassani, raskas kesätyö auttoi siinä. Uskoin pääseväni täksi kesäksi raskaudesta huolimatta takaisin suunnilleen samoihin mittoihin. Hah, unta näin!

Lihoin raskauden aikana kymmenisen kiloa. Harmikseni en yhtään muista paljonko painoin sairaalasta kotiutuessani, mutta muistaakseni olin keventynyt viikossa neljä kiloa. Kerrottakoon nyt se maaginen luku: 59,5. Minulle, alle 160-senttiselle naiselle se on aika paljon. Etenkin kun kaksi vuotta sitten painoin alle 50 kiloa. Okei, painoindeksi on normaali, mutta tuosta painosta suuri osa on rasvaa, joka peittää kohtalaisessa kunnossa olevat lihakseni. Vaa'an numerolla ei kuitenkaan ole väliä, vaan sillä joudunko vetämään vatsaa sisään kauppareissulla ettei hävettäisi niin paljoa.

Yllätyin miten synnytyksen jälkeenkin näyttää edelleen raskaana olevalta. Mies tosin taisi yllättyä ehkä vielä enemmän.. :D Erona oli, että ihanan pinkeän pallomahan tilalla oli pehmeä pömppis. Meni pari kuukautta ennen kuin uskalsin varovasti kokeilla vatsalihasteni kuntoa. Hetkittäin innostuin kuntoilemaan Pätkiksen päiväunien aikaan ja muuten töllöttelin itseäni peilistä aina ohi kulkiessani. Tavoitteenani oli olla lähes raskautta edeltävässä kunnossa Pätkiksen ollessa puolivuotias. Noh, nyt Pätkis sitten on hieman yli puolivuotias. Onko muutosta tapahtunut?

Paino on jämähtänyt aikalailla siihen, missä se oli synnytyksen jälkeen. Melko varmasti olisin päässyt lähtöpainoon tässä ajassa, mutta olen syönyt viimeiset pari kuukautta herkkuja siihen malliin että ihme ja kumma kiloja ei ole tullut viittä lisää! Olen kova napostelemaan ja jos jemmassa on suklaata, se ei sinne kerkeä homehtumaan. Löysin taas uudestaan Punnitse & Säästä-kaupan ja yritän siirtyä vähän terveellisempiin herkkuihin kuten pähkinöihin. Harmi vain sielläkin myydään herkullisia erikoissuklaita ja viime reissulta tarttui matkaan pari levyä täysin heräteostoksena. Onneksi ne ovat sentään pieniä..

Ruokailutottumukset ovat siis retuperällä, kuten ovat aina olleet. Mies ei syö juuri mitään vihreää enkä minäkään yleensä kurkkuja sun muita osta vain itseäni varten. Puolet jäisi kuitenkin syömättä ja sitten harmittaa heitellä veteliä kurkunpätkiä roskiin. Perus arkiruoka on kuitenkin yleensä punaista lihaa tai kanaa ja pastaa. Tai nakkeja ja ranskalaisia höystettynä hirvittävällä määrällä suolaa. Noin kerran kuussa yritän innostaa Miestä mukaan elämäntaparemonttiin, koska tahdon näyttää Pätkikselle parempaa mallia ja tarjota terveellisempää kotiruokaa. Mies ei kuitenkaan juuri asiasta innostu ja omakin intoni laantuu kun toista ei kiinnosta. Useita eri ruokia en ala vääntämään, jotta Mies saisi sitä mistä tykkää ja itse söisin terveellisemmin.

Toinen kompastuskiveni on liikunta, sillä on aina työn ja tuskan takana saada persus sohvalta ylös, kiskoa jumppavaatteet niskaan ja jumppamatto esiin ja etsiä Pinterestistä jokin kiva treeniohjelma inspiraatioksi. Olen kerännyt Pinterestiin liikunta-aiheista taulua, jossa on lähes 600 artikkelia. Suurimman osan olen tallentanut vain inspiroivan kuvan vuoksi tutkimatta ohjeita sen tarkemmin.

Nyt tähän kaikkeen tulee muutos! Olen mukana Suomen voimistelutuotteen testiryhmässä, joka testaa heidän kehittämäänsä ruokavalio- ja kuntoiluohjelmaa 12 viikon ajan. 12 viikon! Ohjelma alkoi tänään ja aion tästälähin viikoittain raportoida toivottavasti hyviä tuloksia ja yleisiä ajatuksia elämäntaparemonttiin liittyen. Ensimmäiset kolme viikkoa ovat ohjelmassa helpoimmat (suurimmat kalorimäärät ja kevyempää liikuntaa) ja pikkuhiljaa sekä kuntoilu että ruokavalio käyvät rankemmiksi. Suositeltua olisi myös "purkaa" ohjelma tulemalla takaisinpäin, jotta mahdolliset kadotetut kilot eivät läsähdä samantien takaisin vyötärölle. Varsinkin kun 12 viikkoa tulee täyteen joulun jälkeen..

Tänään jätin flunssan takia kuntoilun väliin lukuunottamatta raikasta aamulenkkiä koiran kanssa. Kävimme Lidlissä hakemassa kenkäkaapin eteiseen ja samalla heittelin koriin jos jonkin näköistä vihannesta ja hedelmää. Mies oli jo ehtinyt manaamaan terveellisen ruuan kalliiksi, mutta kassalla pääsin todistamaan toisin. Harkitsen vakavissani kauppaketjun vaihtamista, niin positiivisesti yllätyin Lidl-ostosten loppusummasta. Ruokana oli jo etukäteen päätetyt nakit ja ranskalaiset, mutta höystin niitä reilulla annoksella salaattia, kurkkua, luumutomaattia, raejuustoa ja fetaa. Aamu- ja iltapalani olivat tänään puuroa eri lisukkeilla. Söimme myös pussillisen paahdettuja suolamanteleita, joita ei välttämättä olisi suolan takia "saanut" syödä. Noh, tuntuu että me ollaan melko sallivia tämän dieetin suhteen, joten se ei varmasti jää viimeiseksi lipsahdukseksi. Toivottavasti tuloksiakin silti näkyy eikä homma lävähdä heti reisille.

Onko muita elämäntaparemontoijia, raskauskilojen pudottajia tai jo terveellisempiä elämäntapoja omaksuneita? Kerro ihmeessä oma tarinasi!

(Kuvat Pixabay.)

Brio Smilen huolto: Säästä ja tee se itse!

Luulen, että on monia lastenvaunujen omistajia, jotka eivät ole vaunuihinsa aivan niin tyytyväisiä kuin voisivat olla. Syitä on varmasti yhtä monia kuin omistajia, mutta meillä ainoa selvästi negatiivinen puoli Brio Smileissämme oli toisen eturenkaan väpätys, tärinä, heiluminen - miten kukin sitä haluaa kutsua. Lyhykäisyydessään rengas viskasi normaalissa kävelyvauhdissa niin kamalasti sivuttain, että rattaat tärisivät ja ohjautuivat minne sattuu. Rengas myös pyöri välillä aivan ympäri osumatta maahan ollenkaan. Tähänkin ongelmaan on ratkaisu ja se on yksinkertaisempi kuin edes uskoinkaan! Alla ohjeet kuvien kera.

Yritin ensin turhaan saada rattaita myyjäliikken kautta huoltoon, mutta siinä tuli vähän ongelmaa koska en ole rattaiden ensimmäinen omistaja. Nyt kaikki rattaansa käytettynä ostaneet huomatkaa se, että takuu on aina tuotekohtainen ja jos tuotetakuu (yleensä 2 vuotta) on voimassa, olette oikeutettu maksuttomaan takuuhuoltoon vaikka olisitte kymmenes omistaja. Ja mitään kauppakirjoja ei sitten tosiaan tarvi, kuten minulle väitettiin. Onneksi tiesin paremmin ja sain vahvistusta muilta vaunuihmisiltä ja pienen palautteen jälkeen ongelmat myyjäliikkeen kanssa on siloiteltu. Huollossa kuitenkin avun saimme paikallisesta Vauvatalo Johannasta, jossa myyjä heti tiesi kertoa ratkaisun väpättäviin renkaisiin.

Smilejen renkaiden väpätyksessä kyse on valmistajan (Brio, nyk. Britax*) tiedostamasta tyyppiviasta ja kaikkia jälleenmyyjiä on kuulemma tiedotettu viasta ja sen korjauksesta. Jokaisen liikkeen jokainen myyjä ei tietenkään välttämättä sitä tiedä, mutta voit välttää viikon-parin takuuhuollon tekemällä sen itse! Aikaa kuluu alle viisi minuuttia ja rahaa vain pari euroa. Meillä Mies teki tämän, mutta ihan varmasti kuka tahansa (jopa minä!) pystyy siihen. Kädet tosin saattavat tulla likaisiksi rasvasta, joten voi olla parempi laittaa joku muu asialle. ;) *Ilmeisesti vika koskee vain Brion 2014-mallin Smilejä ja se on uudemmassa mallissa korjattu.

Ensimmäiseksi diagnosoit ongelman: väpättävä eturengas kertaa yksi tai kaksi kappaletta. Seuraavaksi menet Tokmanniin, Biltemaan, Motonettiin.. Johonkin mistä uskot löytäväsi o-renkaita. Mies löysin Tokmannista pienen pussukan, jossa oli 50 erikokoista o-rengasta ja hintaa kuulemma noin kolme euroa. Mitään muuta et tarvitse.

Kuva o-renkaasta lainattu Bilteman sivuilta.

O-renkaat hankittuasi irrotat rattaista väpättävän eturenkaan kääntämällä ylhäältä renkaan kiinnikkeen mustaa pyörylää oikealle nuolen suuntaan. Renkas suorastaan putoaa alas ja näet metallisen tapin. Sujautat oikean kokoisen, eli 16mm o-renkaan tapin juureen. Jos väpätys on todella kovaa (kuten meillä) tarvitset isomman, mutta testaamalla tiedät riittääkö tuo 16mm. Meidän ongelman korjasi 20mm rengas. Sitten vain laitat renkaan takaisin paikalleen! Tee sama homma tarvittaessa toiselle renkaalle. Voilá, rattaasi ovat huolletut!

Takarenkaiden heilumiseen o-renkaat eivät auta, vaan sinne tarvitset prikan. En tiedä tarkkaan minkä kokoisen ja mihin väliin, mutta asiantunteva vaunumyyjä osaa varmasti neuvoa tässä.

Toivottavasti tästä oli apua vikuroivien Smilejen kanssa painiville. Jos jokin asia jäi epäselväksi, kysy ihmeessä tarkennusta!

1 000 rikki!

Tunnustan: seuraan lähes fanaattisesti blogini kävijämäärää, joka pitkään polki suunnilleen samoissa numeroissa. Viikossa kävijoitä saattoi olla vain kymmenen ja hihkuin riemusta kun ensimmäinen sata näyttökertaa meni rikki. Pari viikkoa sitten joku linkkasi blogini Vauva.fi:n keskustelupalstalle ja sen jälkeen kävijämittari on käynyt kuumana. Asiaa siivouksesta -postaukseni on saanut lukijoita jo yli sata ja olen ihan innoissani! Itse en ole vielä kehdannut blogiani missään mainostaa, mutta muutama satunnainen kävijä on eksynyt blogiini muihin blogeihin jättämieni kommenttien kautta. Nyt blogini kävijämäärä on ylittänyt tuhannen rajan ja voi sitä riemua, kun huomasin nelinumeroisen luvun kävijämittarissa! Kiitos kaikille kävijöille ja lukijoille! Saa jättää myös kommenttia.

Innostun jokaisesta uudesta kävijästä, mutta en silti mainosta blogiani. Millä minä sitten muka saan uusia kävijöitä ja mahdollisia Lukijoita? Liityin jokin aika sitten Blogloviniin, mutta itsekään en sitä juuri osaa käyttää, eli sen varaan en luota. Törmäsin kuitenkin kotimaiseen Blogipolkuun ja ilmoitin blogini sinne. Se on minun mielestäni Bloglovinia helppokäyttöisempi ja selkeämpi ulkoasultaan. Sieltä myös löytyy kategorioittain monia suomalaisia blogeja ja sieltä on helppo löytää uutta luettavaa. Nyt voit löytää myös Mmamallaman Blogipolun kautta! Seuraajaksi voit ryhtyä klikkaamalla blogin oikeassa reunassa olevaa kuvaketta. Blogiani voi tosiaan seurata myös Bloglovinin kautta, johon taas pääset klikkaamalla oikeassa reunassa olevaa sydäntä.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi HTML:llä leikkinyt ja voin tunnustaa noiden pienten palluroiden tuonne saamiseen uhrautuneen tunnin jos lasketaan mukaan kuvakkeiden teko Photoshopilla. Nyt ne kuitenkin sieltä löytyvät ja kenties saavat myöhemmin seurakseen muitakin palluroita.

Ei sillä, ettenkö tahdo lukijoita. Tämä lause vain tuntui sopivan tähän.

Tänään me ja vanhempani kävimme Pätkiksen vaarin perheen luona syömässä. He asuvat aivan ihanassa vanhassa talossa peltojen keskellä ja heillä on lampaita, kanoja, kalkkunoita, koiria ja kissoja. Oikea kotieläinpuisto! Olen aina ihan fiiliksissä päästessäni sinne. Pätkis pomppi sylistä syliin ja mutusteli ruisleipää meidän muiden nauttiessa aivan taivaallisesta lohesta. Sain sitä mukaani ja nyt siirrynkin sohvalle nauttimaan lohi-illallista ja katsomaan televisiota päivän viimeistä Pätkiksen lääkeaikaa odotellessa.

Puolivuotias Pätkis!

Eilen olin Pätkiksen kanssa puolivuotisneuvolassa. Ihan järkyttävää huomata, miten nopeasti aika menee. Tähän asti olen saanut aina kuulla kuinka "ne lapset vaan vanhenee" ja nyt voin allekirjoittaa tämän. Tottakai olen itsekin kasvanut tämän puolen vuoden aikana todella paljon (onneksi en vain leveyttä), mutta tuo pikkuihminen se vasta onkin! Syntymäpainosta 2260g on hypätty jo lähes kuuteen ja puoleen kiloon. Motorinen ja sosiaalinen kehitys on ollut myös hurjaa.

Puoleen vuoteen on mahtunut paljon tunteita ja tapahtumia. Pätkiksen elämä alkoi kolmen viikon sairaalaputkella ja ensimmäinen kuukausi kotona oli melko rankka. Parikuisena Pätkis alkoi nukkua vähintään kahdeksan tuntia yössä ja sama meno on jatkunut. Samoihin aikoihin sydänlääkkeiden annostus muuttui parempaan ja kuuden kerran sijaan lääkkeet annetaan enää kolme kertaa vuorokaudessa. Viimeisimmässä holterissa oli kaikki kunnossa ja näillä näkymin lääkkeiden annostus ei enää nouse vaan Pätkis kasvaa siitä ulos noin vuoden ikään mennessä.

Pätkis on ollut yhtä aurinkoa jo puoli vuotta. Vieläkään ei ketään vierasteta ja niin remonttimiehet kuin kaupan kassat saavat pikkuiselta leveän hymyn. Ostimme Miehen kanssa ennen Pätkiksen syntymää hänelle aasipehmolelun ja nyt Pätkis nukkuu kaikki yöt aasi kainalossa. Pääsee aasi mukaan jopa vaunulenkeillekin.

Tähänastisen elämäni ihmeellisin ja ihanin puoli vuotta on huomenna täynnä. Voin vain arvailla mitä kaikkea seuraavat kuusi kuukautta tuovatkaan tullessaan. Varmasti ainakin monia aamuja, jolloin koen olevani maailman onnellisin ihminen Pätkiksen kurotellessa kikattaen sängystä syliin ja painaessa päänsä rinnalleni väsyessään kesken päivän leikkien. Nyt huomaan kuinka nopeasti aika kuluu ja Pätkis on pieni vain hetken. Tällä hetkellä jokainen päivä on uusi seikkailu ja yritän parhaani mukaan arvostaa jokaista päivää jonka saan olla kotona Pätkiksen kanssa.

Bileitä, vauvatreffejä ja epäasiakaspalvelijoita

Viikonloppuna juhlimme ystäväpariskuntiemme kanssa yhden osapuolen synttäreitä. Hän on pari kuukautta Pätkistä vanhemman pojan tuore äiti ja viimeksi ollut yöelämässä yli vuosi sitten. Ensin istuimme iltaa heidän ihanassa kodissaan, natustelimme sipsejä, joimme kuka mitäkin, juttelimme ja nauroimme ja kuuntelimme dj-miestemme soittamaa musaa. Osa porukasta poistui paikalta jo aikaisemmin ja lopulla jengillä suuntasimme keskustaan, jossa oli käynnissä tuttujen järjestämät bileet. Mies oli edellisen yön töiden jälkeen sen verran väsynyt, että tyytyi kuskin osaan, joten säästimme pitkän pennin taksirahoissa. Emme edes päässeet baariin sisälle kun ensimmäinen tuttu jo hyppäsi kaulaan. Pienessä baarissa ei ollut väkeä ihan tungokseksi saakka, mutta sopivasti. Niistäkin ihmisistä suuri osa oli porukastamme edes jollekin tuttu. Varsinkin miehille paikalla oli monia vanhoja tuttuja, joten minä ja synttärisankari keskityimme nesteytykseen ja jutteluun, koska hard dance ei ole ihan meidän tanssijaloillemme sopivaa. Toki vähän piti silti pomppia ja heilua.

Kaikilla oli tosi kivaa ja kotiin lähdin noin puoli kolmen aikaan lopun porukan suunnatessa keskustan baareihin. Mies oli lähtenyt jo tuntia aikaisemmin, koska oli nukkunut edellisen illan jälkeen vain pari tuntia. Neljältä yöllä pääsin nukkumaan ja nukuin oikein pitkään. Mies tuli Pätkistä hakemasta melkein heti minun noustuani ja reaktiosta ja pusujen määrästä päätellen koiralla oli ollut kaikista eniten ikävä lauman pienintä jäsentä. Sunnuntai meni pitkien unien takia vain kotona möllötellessä, mutta tänään kävimme Pätkiksen kanssa treffeillä! Synttärisankarin kanssa nimittäin totesimme olevamme molemmat päivisin kotona vaikka autot seisovat pihassa. Niinpä sovimme vauvoille treffit ja varmasti pyrimme näkemään tästedes useammin. Vauvoilla oli hirmuhauskaa ja oli ihanaa päästä välillä aikuiseen seuraan. Pätkiksen kanssa keskustelut ovat vielä melko alkeellisia, joten Miehen ollessa kotona minulle iskee välillä kaamea puheripuli jota hän ei aina kestä kuunnella. Nyt sain pari tuntia jauhaa vauvoista ja kaikesta muusta ja se teki tosi hyvää. Kaverin poika osoittautui muuten pyllymieheksi napatessaan kiinni Pätkiksen pyllystä! ;)

Kirjoitin aikaisemmin kokemuksia Brio Smile-rattaista ja mainitsin miinuksena toisen eturenkaan väpätyksen. Viikko sitten olin yhteydessä rattaiden ostopaikkaan ja he pakoilivat vastuutaan väittämällä mm. etteivät rattaat ole takuun piirissä koska en ole alkuperäinen ostaja. Kuluttajaneuvontaankin olin yhteydessä, koska en tuollaista kakkaa purematta niele. Sieltä sain hyviä neuvoja ja asian käsittely myyjäliikkeen kanssa jäi toistaiseksi kesken. Viikolla oli joka päivä hirveä kiire ja vasta perjantaina analysoimme kauppareissulla rattaiden kulkua tarkemmin. Toinen eturengas ei aina edes osunut maahan ja siksi tietysti pyöri vimmatusti ympäri. Maahan osuessaan se alkoi hyvin pian heilumaan rajusti puolelta toiselle ja rattaita oli hankala työntää suoraan. Edellisen omistajan lapsi oli paljon Pätkistä isompi ja kulki kasvot menosuuntaan, jolloin painopiste oli edempänä eikä väpätys ollut kovin merkittävää.

Meille vinkattiin Vauvatalo Johannassa käyntiä ja kävimmekin siellä perjantaina, jolloin paikalla ollut myyjä pahoitteli ettei tiedä huoltoasioista mitään, joten Mies kävi siellä tänään uudemman kerran omistajan ollessa paikalla. (Ensin hän oli huoltoasemalla pumpannut renkaisiin tasaisen paineen ja räjäyttänyt siinä sivussa toisen takarenkaan.) Vauvatalo Johannassa sanottiin heti, että kyseessä on tyyppivika ja valmistaja on tiedottanut jälleenmyyjiä ongelmasta ja sen korjaamisesta. Kyseessä oli niinkin hankala korjaus kuin o-rengas tiettyyn väliin (meillä väpätys oli niin voimakasta, että piti laittaa tavallista isompi) ja mahdollinen takarenkaiden väpätys korjaantuu prikalla. Mies kävi ostamassa parilla eurolla pussin, jossa oli 50 kappaletta erikokoisia o-renkaita ja laittoi palaset paikalleen. Huomenna käyn Pätkiksen kanssa kunnon koeajolla, mutta Mies ei kuulemma enää väpätystä huomannut.

Ongelman pitäis siis olla näillä eväillä hoidossa! Vauvatalo Johannasta olen kuullut paljon hyvää, etenkin tutuilta tuosta paikallisesta. Lämpimästi voin suositella heitä, sillä kuuleman mukaan kaikkialta saa yhtä hyvää ja ystävällistä palvelua!


EDIT 17.09.2015: Annoin rattaiden ostopaikkaan palautetta tästä huonosta asiakaspalvelusta ja eilen sieltä soitettiin ja pahoiteltiin tapahtunutta todella ystävällisesti. Tästä opin, että palautetta kannattaa aina antaa kun siihen on aihetta. Näin antaa myös virheen tehneelle osapuolelle mahdollisuuden korjata tilanne. Heille 5/5 asian hoitamisesta, mitään ei jäänyt hampaankoloon! :)

Tärkeääkin tärkeämmät: isovanhemmat

Ollessani pari viikkoa takaperin viikon flunssassa sain kokea, miten rankkaa lapsen hoito on jos itse puolikuntoisena. Monena aamuna kellon soidessa Pätkiksen lääkkeen merkiksi päällimmäinen ajatus on "Onko pakko?" No daa, todellakin on. Nouseminen on kamalan nihkeää, mutta liikkeelle päästyään hommat hoituvatkin helposti ja rutiinilla. Kipeänä asia on ihan toinen. Edelleen sama "Onko pakko?", mutta tällä kertaa viitsimisen sijasta ei ihan oikeasti jaksaisi nousta kun pää on täynnä räkää, nenä tukossa ja silmät vuotavat kuin nyyhkyleffan jäljiltä. Tässä vaiheessa saa olla kiitollinen jos on joku jota pyytää avuksi.

Alkuviikon pärjäsin räkäisenä räkäisen Pätkiksen kanssa mainosti, mutta olon huonontuessa omat voimat hiipuivat täysin. Tähän päälle taloyhtiössä oli meneillään antenniremontti ja välikatolla hyppivät erinäisiä putkia ja johtoja vetävät miehet. Lisää yhtälöön vahtiva koira, joka hämmentyy omituisesta metelistä ja haukahtelee milloin sattuu. Ei muuten nukuta Pätkiksen kanssa yhteisiä päikkäreitä, ei toki väsytä. Raksamiesten hiljennyttyä saan itse torkahdettua hetkeksi herätäkseni hetken päästä siihen, että miehet pomppivat taas meidän asuntomme kohdalla. Oho, nyt se vauvakin kuuli kolinan ja heräsi itkemään. Jes jes jes, muksulle tunnin päikkärit ja itselle alle puolen tunnin. Tässä vaiheessa tilanteen pelastaa mummi, jolla sattuu olemaan vapaapäivä ja joka on jo ilmoittanut olevansa käytettävissä. Ei muuta kuin soittoa sinne ja hetken päästä on apu ovella. Pienen ruokakassin kanssa, koska sattui olemaan kaupassa kun soitin.

Iloitessani siitä, ettei tarvitse silmät vetistäen tihrustaa onko se pullo kunnolla Pätkiksen suussa ja yrittää pidätellä aivastuksia ja yskää ettei pikkuinen säikähdä, muistan alkukesästä käydyn keskustelun. Olimme kaksissa eri juhlissa samana päivänä ja Pätkis taisi olla ensimmäistä kertaa hoidossa niin, että olimme vallan viihteellä. Kyttäsin jatkuvasti kelloa ja tunsin valtavaa syyllisyyttä siitä, että olen lykännyt minun vauvani hoitoon päästäkseni itse juhlimaan. Oli hieno keli, ruoka ja juoma maistui ja kaikilla oli mukavaa. Paitsi minulla. Kaikki käskivät nauttimaan lapsivapaasta ja pitämään hauskaa, sillä olihan Pätkiksellä tuttu mummu hoitajana ja sai vieläpä olla kotona. Ensimmäisistä juhlista lähdimme seuraaviin tarkoituksena palata vielä loppuillaksi ensimmäisiin, jotta Miehen mahdollinen taksimatka ainakin olisi lyhyempi. Itse olin kuskina, koska niin rennoksi en voinut heittäytyä, että olisin vallan lonkeron korkannut.

Kakkosjuhlissa ei ollut niin paljon tuttuja minulle, varsinkin kun ekat olivat lähes sukujuhlat. Se yhdistettynä huonoon omatuntoon ajoivat minut melko pian kotimatkalle. Muu porukka koitti suostutella jäämään ja korkkaamaan sen lonkeron tai parikin, mutta vetosin hoitajaan ja siihen, etten oikein pysty rentoutumaan ollessani erossa vauvasta. Tässä vaiheessa yksi tuttavapariskunta ihmetteli toisilleen, että joillain isovanhemmat suorastaan rientävät apuun kun lapsenvahtia tarvitaan. Heidän lapsensa olivat teini-ikäisiä ja koko elämänsä aikana vain pari kolme kertaa isovanhemmilla yökylässä. Pätkis on jo tähän mennessä ollut kolme kertaa yökylässä, joista kerran olin mukana helteitä paossa. He käskivät todella nauttimaan avuliaista ja osallistuvista isovanhemmista ja ottamaan ilon irti kun kerran apua on tarjolla. Ymmärsin heidän pointtinsa hyvin enkä todellakaan ollut kateellinen heidän tilanteestaan. Olin silti jo niin stressaantunut monen tunnin erosta, että päätin lähteä kotiin.

Olen monta kertaa tuon keskustelun jälkeen, ja ennenkin, miettinyt kuinka hyvin meillä oikeasti asiat isovanhempien suhteen on. Olen aina pitänyt isovanhempien osallistumista itsestäänselvyytenä, koska omat isovanhempani olivat ja ovat edelleen aivan mahtavia. Pienempinä olimme mummalla ja papalla yökylässä joka viikonloppu ja kesät taisimme puoliksi asua siellä. Välimatkaa toki on vain 5 km, mikä teki hommasta hyvin helppoa. Omat vanhempani asuvat noin kilometrin päässä, Miehen äiti kymmenen kilometrin päässä ja Miehen isä alle tunnin matkan päässä. Meillä apua on käytännössä aina saatavilla, kun sitä tarvitaan, vaikka kaikki isovanhemmat käyvätkin töissä. Vaikka välillä ärsyttää, kun joka päivä pukkaa puhelua ja tekstaria, että mitä Pätkikselle kuuluu, olemme ihan tajuttoman onnekkaita.

Isovanhemmista on apua nyt ja tulevaisuudessa ja haluan Pätkikselle yhtä hyvät suhteet isovanhempiin kuin itselläni. Minun puolestani isovanhemmilla saa olla eri säännöt kuin kotona, koska meillä aikanaan oli ja homma toimi hyvin. Ideana oli olla kuin lomalla ja sai tehdä enemmän kivoja juttuja ja vähemmän ikäviä, kuten kotitöitä. Ehkä siksi aina autoinkin siellä vapaaehtoisesti enemmän ja vähemmillä käskyillä kuin kotona..

Tulevana viikonloppuna lähdemme ensimmäistä kertaa Miehen kanssa yhdessä yöelämään Pätkiksen syntymän jälkeen. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, se taisi olla syksyllä tai talvella 2013. Pätkis pääsee mummulaan yöksi ja äiti ja isä saavat nauttia laatuajasta ystävien ja toistensa kanssa. Ja tällä kertaa en muuten aio olla kuskina!

Update!

Päivitin juuri edelliseen kirjoitukseeni Kokemuksia Brio Smile rattaista kuvan rattaista myös Brion Primo turvakaukalon kanssa.

Blogiini on tämän illan aikana tullut odottamaton yleisöryntäys Vauva.fi:n kautta. Valitettavasti bloggeri ei näyttänyt tarkemmin mistä sieltä, mutta ainakin kirjoitukseni Asiaa siivouksesta on vaikuttanut suositulta. Toivottavasti av-mammat eivät kilvan kauhistele tällaista arkirealismia, kun yleensä blogeissa näkyy vain putipuhtaita koteja.. :)

Siltä varalta, että joku av-mammoista jopa kiinnostuisi blogistani, julkaisen myös jonkin aikaa valmiina olleen kirjoitukseni isovanhemmista ja heidän tärkeydestään meidän vanhempien näkökulmasta. Painin kuvituksen kanssa, koska en varsinaisesti tahdo näyttää ketään blogissani tunnistettavasti. Niinpä kuvissa päätähtenä on Pätkiksen mummulta saatu helistin!

Kokemuksia Brio Smile-rattaista

Vihdoin! Monta kuukautta siihen menikin, mutta nyt olen Brio Smile-rattaiden omistaja! Kirjoitin aikaisemmin googlettelun, kuultujen kokemuksien ja yhden lyhyen koeajon jälkeen listan asioista, joita Smileissä rakastan. Olin tuolloin jo pari kuukautta kytännyt joka päivä Tori.fi:n ja Facebook-ryhmät läpi budjettiimme sopivien käytettyjen rattaiden toivossa. Lopulta löysin juuri täydelliset, mutta myyjä meni ja myi ne ohitseni. Voitte vain kuvitella kuinka paljon harmitti, ja suoraan sanottuna myös v*tutti, kun olin jo sopinut koiralle vahdin ja kaikki aikataulut hakua varten ja sitten selviääkin, että rattaat on jo myyty. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen ja ryhdyin entistä päättäväisemmin metsästämään näitä unelmarattaitani. Facebookin lastenvaunuihin erikoistuneesta myyntiryhmästä ne sitten bongasin ja sovittiin myyjän kanssa haut ja muut. Tämä myyjä oli onneksi heti alusta asti fiksun ja mukavan oloinen, joten ei ollut pelkoa että rattaat menisivät taas sivu suun.

Ja tässä, monen kuukauden turhautuneen etsimisen jälkeen, ne nyt ovat!

Tykkään! Näitä on testattu jo asvaltilla, sorateillä, hieman kuoppaisemmalla soratiellä, kapealla polulla, kaupassa ja sairaalassa ja pelittävät mukavasti joka ympäristössä. Talvellakin näillä kuulemma pärjää ja tämä video on omiaan vakuuttamaan siitä. Lumipyryjä odotellessa! Ei vaiskaan, intiaanikesä ei olisi pahitteeksi.

Monet muutkin rattaat olisivat täyttäneet suurimman osan kriteereistäni, mutta halusin Smilet erityisesti minun ja Pätkiksen sairaalareissuja helpottamaan. Pätkis painaa jo 6kg ja hyvä kun jaksan kanniskella pelkkää vauvaa pidempiä aikoja. Turvakaukalon kanssa kantamisesta tulee suoranaista tuskaa ja kantokättä täytyy vaihdella kahden metrin välein. Meillä oli jo ennestään Brion Primo-turvakaukalo ja se sopii näihin suoraan ilman adaptereita. Kätevää! Brion Isofix-autotelakan kanssa reissailu ei voisi olla kätevämpää: kotona kaukalo telakkaan kiinni *naks*, rattaiden runko kasaan auton perään, perillä nostetaan rattaat kasaan, napataan muksu ja kaukalo telakasta ja kiinnitetään rattaisiin *naks*. Sitten vain lähtee rullailemaan! Smilet eivät varsinaisesti mitkään matkarattaat ole, mutta menevät kohtalaisen pieneen kasaan varsinkin ilman istuinosaa. Rattaat mahtuvat jopa porrasperäisen mersuni perään ja pelkän rungon kanssa seuraksi mahtuu vielä pari kauppakassia. Hieman käsivoimia rattaiden nostaminen vaatii, mutta onnistuu ilman salitreeniä. Ja vauvan nosteluhan käy tarvittaessa treenistä!

Kaupassa rattaat kääntyvät todella näppärästi, joten ne varmasti alentavat kynnystäni lähteä Pätkiksen kanssa ruokaostoksille tai peräti kauppakeskukseen pyörimään. Kapean akselivälinsä ansiosta Smileillä pääsee vaivatta kulkemaan hyllyjen välissä. Ensimmäisellä kauppareissulla omassa ruokakaupassamme näin sattumalta toisetkin Smilet, joissa kökötti myös vauva turvakaukalossa. Ne ovatkin ensimmäiset "luonnossa" bongaamani Smilet omiemme lisäksi.

Kuomu on todella suojaava ja ainakin toistaiseksi olen saanut heittää hyvästit pyykkipoika- ja harsovirityksille, joita käytämme vanhoissa vaunuissa.

Tottakai niitä miinuksiakin pitää listata. Suurimpana miinuksena on toisen eturenkaan väpätys etenkin asvaltilla. Vauhdilla ei juuri ole väliä, mutta nopeassa vauhdissa väpätystä tapahtuu herkemmin ja on rajumpaa. Tämä ei ole mikään järkyttävästi elämää hankaloittava asia, mutta jos vaunuiluun ei keskity väpättävä rengas alkaa ohjaamaan rattaita sivulle. Suoraan ohjaaminen on hieman raskaampaa renkaan väpättäessä, mutta silti kevyempää kuin Kombi-hyökkäysvaunujemme työntäminen ikinä. Yrityksenä olisi keksiä keino korjata tämä tai ainakin vähentää väpätystä. Jostain luin, että ilmanpaineiden tasaaminen renkaissa saattaa auttaa, mutta tutkimustyö on vielä hieman kesken. *EDIT* Väpätysongelma on ratkaistu ja sen korjaamisesta on postaus TÄÄLLÄ kaikille tee-se-itse-ihmisille, jotka eivät viiden minuutin homman takia halua lähettää rattaitaan viikoiksi huoltoon.

Toisena miinuksena sanoisin kuomun kovan naksutuksen sitä säätäessä. Kevyestä unesta Pätkis havahtuu hereille, mutta todella väsynyt Pätkis korkeintaan hieman nytkähtää kuitenkaan heräämättä. Herkkäunisemmalle vauvalle tämä tietysti on ikävämpi asia, mutta meillä koira ja muut elämän äänet ovat tehneet Pätkiksestä lähes yhtä sikeän nukkujan kuin isästään.

En tiedä onko seuraava ongelma työntäjän pituudesta riippuva, mutta minä ainakin potkin tavarakorin etureunaa silloin tällöin kävellessäni. Lompsin yleensä aika pitkin askelin, joten sievemmin sipsuttavat tuskin rattaitaan potkivat. Aina en koria potki, joten kävelyvauhdilla taitaa olla merkitystä.

Selkänojan säätö on myös todella jäykkä eikä se meiltä onnistu yhdellä kädellä kuten myyntipuheissa luvataan. Me säädämme selkänojan siten, että käännämme säätövivun ylös kuten pitää ja toisella kädellä nostamme hieman alempana olevaa rautaa ja tadaa, selkänoja laskee kevyesti alas.

Kaikenkaikkiaan tykkään Smileistä tosi paljon. Vielä kun tuon renkaiden väpätyksen saisi loppumaan, olisin superhypertyytyväinen. Pätkis tuntuu myös olevan tyytyväinen uusiin rattaisiinsa. Toivottavasti käyttöikää on vielä paljon jäljellä eikä tule kokorajat ihan heti vastaan. Pituuden suhteen tuskin on pelkoa.. Varmuuden vuoksi taidamme säilyttää vanhat vaunut ainakin talveen, kun olemme nähneet miten Smilet pärjäävät meilläpäin jos on lumisempi talvi. Viime talvien perusteella auraus ei ole parasta mahdollista, joten uskon näiden pääsevän oikein hardcore-testiin.

(Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

Pähkinä purtavaksi ja tiistain tekemiset

Olen jäänyt yölliseksi yksinhuoltajaksi Miehen aloitettua uudessa työpaikassa. Aiemmin työt alkoivat aamuyöstä ja kotona Mies oli iltapäivällä. Nykyinen työ alkaa illalla ja päättyy vaihtelevaan aikaan aamulla. Stressasin etukäteen miten pärjään Pätkiksen iltahuutojen kanssa, koska Mies on yleensä se, joka saa pikkuisen paremmin rauhoitettua. Ehkä se on ne vahvemmat käsivarret, leveämpi rintakehä tai paremmat hermot, mutta noin yhdeksän kertaa kymmenestä Pätkis on rauhoittunut Miehen syliin.

Huolehdin kuitenkin ihan turhaan! Pätkis päätti Miehen uuden työrytmin kunniaksi säätää omaa unirytmiään vallan mukavaan suuntaan. Aikaisemmin uni tuli yhdeksän ja kymmenen väliin, sitten kahdeksan ja yhdeksän väliin ja nyt jopa ennen kahdeksaa! Ensimmäisenä iltana kun Pätkis nukahti kahdeksalta en uskonut yön sujuvan yhtä hyvin kuin yleensä. Olin varma, että Pätkis herää yhdentoista lääkkeeseen nälkäisenä ja syötön jälkeen olisi edessä taas taistelu unta vastaan. Hyppelehdin suorastaan ilosta kun epäilykseni osoittautui täysin turhaksi. Pikkuinen päätti kertaheitolla, että  nyt on aika nukkua pidempiä unia jotta kasvaa hyvin ja tällä viikolla on jo nukuttu yhdet yli 12 tunnin unet. Herätessään muksu on kuin Naantalin aurinko ja kikattelee heti tutun naaman nähdessään. Ihana lapsi!

Eilen juhlistin Prisman tuplabonuspäiviä hakemalla pyykinpesuaineita ja siivoustarvikkeita. Pyörähdin myös lastentarvikehyllyillä hakemassa uudet pullotutit Pätkiksen tuttipulloihin ja kuinka ollakaan tein heräteostoksen. Yksinäinen Barbapapa-lautanen odotti ottajaansa -30% -tarra pohjassaan enkä todellakaan voinut jättää sitä sinne. Barbapapat ovat mahtavia ja jokainen lapsi tarvitsee Barbapapa-lautasen. Ottaisin mieluusti itsellenikin sellaisen! Hintaa tälle mahtavuudelle jäi alle 3,5e, joten kannoin sen ilomielin kotiin.

Heräteostoksista puheen ollen kävin myös Punnitse ja Säästä -liikkeessä etsimässä suklaakuorrutettuja gojimarjoja. Pettymys oli suuri kun niitä ei ollutkaan, mutta lohdutin itseäni kahmimalla erilaisia pähkinöitä ja valkosuklaalla kuorrutettuja mansikoita ja vadelmia. Peukut erityisesti jälkimmäisille! Eivät silti vedä vertoja niille gojimarjoille.

Minun piti ostaa tavallisia manteleita erikseen, mutta napsin lopulta kahta eri pähkinäsekoitusta samaan pussiin. Tarkoituksenani oli tehdä itse paahdettuja manteleita omilla maustesekoituksilla. Menevät nämä maustamattominakin, mutta nuo valmiit savusuolamitenliemaustetut mantelit ja pähkinät vasta hyviä ovatkin. Samanlaisia olen ostanut joskus Tallinnassa katumyyjiltä, niissä tosin on ollut ehkä vähän enemmän makua.

Tein myös älyhelpon suklaamoussen taloussuklaasta ja jääkaapissa lojuneesta kuohukermasta. Parasta ennen -päiväys oli eilen, mutta leivontainspiraatiota ei näkynyt. Sulatin sitten suklaan kermassa, vatkasin osan kermasta vaahdoksi ja yhdistin nämä kaksi. Hieman liian aikaisin kylläkin, malttamaton kun olin. Odotin suklaakermaseoksen jäähtymistä ehkä viisi minuuttia ennen sekoitusta ja vatkattu kerma "vähän" lässähti. Maku oli  kylläkin hyvä parin tunnin jääkaapissa muhittelun jälkeen. Jopa minunlaiseni herkkuperse sai tarpeekseen reilusta desistä.

Yleensä päiväni kuluvat tekemättä juuri mitään erityistä vain hengailemalla Pätkiksen ja koiran kanssa. Ja tietokoneella ja sohvalla. Eilen tunsin saaneeni vaikka ja mitä aikaiseksi, koska aloitin edellä mainittujen lisäksi Pätkiksen pinnasängyn maalausta. Tai itse maalaukseen en vielä hetkeen pääse, koska hiominen vie niin tuhottomasti aikaa. Aliarvioin työn määrän tai yliarvioin kykyni ja ajattelin selviäväni päivässä vähintään koko sängyn hiomisesta. Hah, turha luulo! Mies nukkui puoleen päivään tultuaan töistä vasta minun ja Pätkiksen herättyä, joten olin vauvassa kiinni enkä päässyt livistämään takapihalle hiomaan pinnoja heti aamusta. Ja se pinnojen hiominen.. Toisen laidan kanssa väänsin varmaan yli tunnin ja hiomapaperia jäi vain pieni pala. Rautakaupassa ja Prismassa menikin reilu tunti ja Mies lähti taas töihin pian kotiin tultuani. Toivottavasti sateet eivät vielä pariin päivään iske, jotta saan lopunkin sängyn hiottua ja ruiskutettua valmiiksi. Sitten voinkin käydä Pätkiksen huoneen seinän ja meidän makkarin ikkunan kimppuun.

Tätä kirjoittaessani kello on jo pari tuntia keskiviikon puolella ja Miestä ei tarvitse odotella vielä moneen tuntiin kotiin, joten eilisestä väsymyksestä oppineena menen ennen kolmea nukkumaan. Eli nyt heti.