Eilen olin Pätkiksen kanssa puolivuotisneuvolassa. Ihan järkyttävää huomata, miten nopeasti aika menee. Tähän asti olen saanut aina kuulla kuinka "ne lapset vaan vanhenee" ja nyt voin allekirjoittaa tämän. Tottakai olen itsekin kasvanut tämän puolen vuoden aikana todella paljon (onneksi en vain leveyttä), mutta tuo pikkuihminen se vasta onkin! Syntymäpainosta 2260g on hypätty jo lähes kuuteen ja puoleen kiloon. Motorinen ja sosiaalinen kehitys on ollut myös hurjaa.
Puoleen vuoteen on mahtunut paljon tunteita ja tapahtumia. Pätkiksen elämä alkoi kolmen viikon sairaalaputkella ja ensimmäinen kuukausi kotona oli melko rankka. Parikuisena Pätkis alkoi nukkua vähintään kahdeksan tuntia yössä ja sama meno on jatkunut. Samoihin aikoihin sydänlääkkeiden annostus muuttui parempaan ja kuuden kerran sijaan lääkkeet annetaan enää kolme kertaa vuorokaudessa. Viimeisimmässä holterissa oli kaikki kunnossa ja näillä näkymin lääkkeiden annostus ei enää nouse vaan Pätkis kasvaa siitä ulos noin vuoden ikään mennessä.
Pätkis on ollut yhtä aurinkoa jo puoli vuotta. Vieläkään ei ketään vierasteta ja niin remonttimiehet kuin kaupan kassat saavat pikkuiselta leveän hymyn. Ostimme Miehen kanssa ennen Pätkiksen syntymää hänelle aasipehmolelun ja nyt Pätkis nukkuu kaikki yöt aasi kainalossa. Pääsee aasi mukaan jopa vaunulenkeillekin.
Tähänastisen elämäni ihmeellisin ja ihanin puoli vuotta on huomenna täynnä. Voin vain arvailla mitä kaikkea seuraavat kuusi kuukautta tuovatkaan tullessaan. Varmasti ainakin monia aamuja, jolloin koen olevani maailman onnellisin ihminen Pätkiksen kurotellessa kikattaen sängystä syliin ja painaessa päänsä rinnalleni väsyessään kesken päivän leikkien. Nyt huomaan kuinka nopeasti aika kuluu ja Pätkis on pieni vain hetken. Tällä hetkellä jokainen päivä on uusi seikkailu ja yritän parhaani mukaan arvostaa jokaista päivää jonka saan olla kotona Pätkiksen kanssa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti