Pätkis pätkäunilla ja viikonlopun rientoja

Huh heijaa, viime yö oli taas vaihteeksi eksoottisempi. Pätkiksellä on nyt tosiaan holterreppu selässään ja sehän tietysti haittaa selällä makuilua. Väsy iski illalla seitsemän aikaan ja silloin vein muksun omaan sänkyyn nukkumaan. Pehmoaasi syliin ja soittopöllö soimaan, näin meillä nukahdetaan joka ilta. Paitsi että eilen jouduin ainakin viisi kertaa kääntämään itkevän Pätkiksen, joka oli onnistunut möyrimään sängyssään ympäri. Jalat sojoittivat milloin pinnojen väliin, milloin sängyn väärään päätyyn.

Nyt kun Pätkis on oppinut ryömimään ja kääntyilemään ihan tosissaan, olemme laittaneet pinnasängyn reunoille vanhan sohvamme pitkän, pötkyläisen jämäkän tyynyn. Se rajaa tilaa kahdelta sivulta ja hillitsee vähän hyrräilyä. Siitä huolimatta harva se aamu tai päikkäreiltä herätessään Pätkis on ihan eri puolella sänkyä kuin nukahtaessaan. Mahallaan tuo ei vielä tykkää nukkua ja alkaa itkeä jos havahtuessaan on mahallaan. Mites nukut selällään kun selässä on iso lammasreppu? Niinpä, et mitenkään. Lopulta kun Pätkis oli reilun tunnin heräillyt itkemään huonoa asentoa, laitoin Pätkiksen vanhojen rattaidemme vaunukoppaan ja siinä sänkyyn. Tila pieneni huomattavasti ja Pätkis pysyi kyljellään. Ja nukkui aamuun asti! Aamuhan alkaa kuudelta..

Puolen tunnin päästä pitäisi käydä purkamassa tuo holter. Mies ehtii juuri ja juuri (yö)töistään kotiin nappaamaan Pätkiksen kyytiin. Normaalisti hän olisi ollut jo aikaa sitten kotona ja nyt nukkumassa, mutta huominen pyhäinpäivä hieman muutti työaikatauluja.


Pyhäinpäivästä puheen ollen, viikonloppuna on edessä isot sukujuhlat! Isäni puoleinen suku kokoontuu ja näen kymmeniä etäisesti tuttuja ja tuntemattomia naamoja. Miehelle ja Pätkikselle kaikki paitsi isäni sisarukset perheineen tulevat olemaan vieraita. Viime viikkoina muksu on alkanut osoittaa vierastamisen merkkejä. Saa nähdä meneekö sukujuhlien alku itkiessä vai auttavatko tutut naamat pahimman järkytyksen yli.

Juhlista Pätkis pääsee mummulle yökylään ja minä ja Mies pääsemme pistämään tanssijalalla koreaksi! Hah, taidan kyllä joutua tanssimaan yksin. Liian hauskaa ei kuitenkaan voida pitää, sillä juhlapaikka on yli kymmenen kilometrin päässä ja yöksi pitää tulla kotiin koiraa pissittämään.

Yritän ehtiä vielä kirjoittelemaan tälle viikolle vähän dieettijuttuja. Ja toivottavasti hehkutusta uudesta olohuoneen matosta! Tilausseurannan mukaan sitä ei ole vielä edes lähetetty, mutta se on ilmeisesti muitakin huijannut. Tarjousten aikaan tietysti toimitukset viivästyvät, mutta haluaisin ihan oikeasti jo sen maton, kun viikonloppuna sen tilasin. Vanha matto vedettiin jo pesun jälkeen rullalle koiran oksennettua siihen (jeah) ja nyt olohuoneen poikki kulkevaa johtoa peittää kaksi eri mattoa, sininen ja punainen. Alan jo kaipaamaan selkeää mustavalkoista mattoa.

Reppuli

Edellisestä käynnistä ehtikin vierähtää jo hetki, mutta tänään olin taas Pätkiksen kanssa sairaalassa. Vuorossa oli taas tuttu kaksikko: sydänfilmi labrassa ja holterointi kliinisessä fysiologiassa.

Olin varannut sydänfilmin ja holterin väliin 40 minuuttia aikaa. Se oli varmasti riittävä aika, mutta lähtö meni niin sählätessä, että myöhästyimme tuosta labrasta.. Joo, ensi kerralla muistan, että enää ei riitä body ja housut vaan pukemiseenkin pitää varata aikaa. Ja sen jaloissa pyörivän koiran väistelyyn. Ja voipa vielä sairaalan parkkipaikallakin olla toheloita, jotka eivät löydä omaa paikkaansa ja jumittavat koko liikenteen. Tämä tohelo en sentään ollut minä.

No, jouduin kuitenkin tuon tohelon vuoksi jättämään auton huomattavasti kauemmas kuin yleensä ja kipitin puolijuoksua labraan Pätkis rattaiden kyydissä. (Ah, ylistystä jälleen meidän Smileille! Jotain hyvää tässäkin reissussa!) Labran odotustilassa kuorin Pätkiksen haalaristaan ja ihmettelimme lamppuja ja muita ihmisiä aikamme. Koputin sydänfilmihuoneen oveenkin, mutta siellä ei tainnut olla ketään. Lopulta totesin, ettei taideta enää filmiin päästä ja jatkoimme alakertaan kohti holterointia. Juttelin hetken mukavan vanhan naisen kanssa ja selasin Pätkiksen kanssa tarjouslehtisiä. Halvat kananmunat olivat muksun mielestä kuuma juttu. Eurolla kymmenen kappaletta, koska sehän on tyhmää maksaa liikaa!

Holterointi on aina ollut tosi simppeli homma. Pätkis kuikuilee ympärilleen ja naureskelee hoitajalle ja lätkät saadaan kiinni parissa minuutissa. Tänään oli sama juttu ja pikkuinen pötkötti rauhallisesti paikallaan koko toimituksen ajan. Harjoittelijallekin irtosi pari hymyä. Viimeksi holterin aikaan Pätkis ei vielä ryöminyt, kunhan vähän kieri ympäri. Nyt meno on jo niin kovaa, että saatiin reppu. Oikein isojen tyttöjen reppu! Siellä laite pysyy kivasti menossa mukana eikä vain raahaudu perässä. Repussa on lampaiden kuvia ja voi elämä kun voi pieni ihminen olla suloinen sen kanssa mönkiessään. Kuten kuvasta näkyy, myös Pätkis on iloinen komeasta repustaan.

Huomenna sitten uudella ajalla sydänfilmiin holterin purun jälkeen. Jos menis tällä kertaa vaikka vähän paremmin putkeen.

Matto-ostoksilla

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja tällä kertaa se on viikonloppu.

Torstaina minun piti aloittaa työharjoittelu maalaus- ja muissa pintakäsittelyhommissa, mutta remppapuuhissa aikataulut muuttuvat välillä nopeastikin. Aloitus siirtyi sitten huomiselle. Aamulla kello herättää vähän ennen puolta seitsemää (ellei Pätkis the Nahkavekkari ehdi ensin) ja aloitan koomaamisen kohti työmaata. Eväät (lihapasteijaa, banaania, pillimehua ja mokkapalaa!) ja työvaatteet on valmiiksi pakattu ja sain koulun puolesta jopa turvakengät lainaan. Wow! Olen maalaillut aika paljon, mutta nyt maalaan ensimmäistä kertaa turvakengät jalassa.

Vasemmalla Jalaksen lainakengät ja oikealla vanhat virttyneet lenkkarit

Joudun siis luottamaan Miehen kykyyn pitää huusholli pystyssä ensi alkuun ainakin kolmen kokonaisen työpäivän ajan. Sormet ristissä toivon palaavani huomenna siivottuun taloon ja valmiiseen ruokapöytään. ;)

Siivoamisesta saankin oivallisen aasinsillan otsikon vihjaamaan aiheeseeni. Tilasin nimittäin eilen illalla maton! Uuden, hienon olohuoneen maton! Ei nykyinenkään vanha ole, koska se on ollut käytössä vähän alle vuoden, mutta se ei oikein sovellu koiran kanssa saman katon alle. Aikaisemmin meillä oli vanha Ikean Hampen-mattoni, joka oli kukoistuksensa vuotensa jo nähnyt ja maton uumeniin oli uponnut pomeranianin verran karvaa. Ajattelin, että matalampi- ja tiiviimpinukkainen matto sopisi koiratalouteen paremmin. Luulin, että karvat jäisivät ikäänkuin maton päälle eivätkä uppoaisi syvälle ja jäisi kiinni. Myös tuloillaan olevan Pätkiksen kannalta päädyin pehmeään ja paksuun nukkamattoon, koska onhan siinä mukavampi kieriä ja kölliä kuin vaikka juuttinarumatolla. Niinpä ostin uuteen kotiin tyylikkään uuden maton.

Tässä postauksessa on lähikuvaa maton keräämistä pienistä roskista ja koirankarvoista. Todellisuudessa matto on vielä pahemman näköinen! Imuroimisen jälkeen aina innostun "Täähän on punainen eikä harmaa!", mutta tarkemmalla vilkaisulla kilo karvoja poikineen erottuu matolta silti. Päivittäinen imurointi ja koiran "furminointi" auttaisivat varmasti, mutta ihan niin Kodin Hengetär en ole. Punainen väri alkaa myös olla osaltani jo nähty. Punaista buumia kesti monta vuotta aina yläasteelta saakka, mutta nyt  vaaleus ja kirkkaammat värit ovat löytäneet tiensä sydämeeni.

Tuleva matto. Kuva Hobby Hallin sivuilta.

Löysin sattumalta Hobby Hallin alennustuotteiden joukosta Sen Oikean! Tai ainakin toivon, että matto on Se Oikea. Mustavalkoharmaaraidallinen Tempo-matto puoleen hintaan bongattu, mitattu ja tilattu. Koko on tismalleen sama kuin nykyisessä matossamme. Materiaali vain on puuvillaa, joten imurointi tulee olemaan niin paljon helpompaa. Valkoiset kohdat tietysti saattavat ottaa itseensä, mutta matonpesu on ihan kivaa hommaa kerran kesässä. Vinkvink, Hobbarissa on paljon muutakin alennuksessa (jopa -30%) ja alennukset loppuvat tänään.

Seuraavaksi vuorossa vielä Yoogaia-joogaa ja toivon mukaan ajoissa nukkumaan menemistä. Tämän viikon meillä on näkynyt ilmaiseksi kaikki taivaskanavat, joten digiboksi on käynyt kuumana ja tallentanut varmaan parikymmentä elokuvaa ja Discoveryn dokumenttia. Katsoin myös mielenkiintoisinta Formula-lähetystä ikinä: kisaa siirrettiin sateen takia tunti tunnilta ja kuskit varikkotiimeineen mm. kalastivat ja tanssivat radalla aikaa tappaakseen. Lopultahan kisa siirrettiin tälle päivälle ja taidettiin vielä keskeyttääkin. Nukkumaanmeno on telkan takia pahimmillaan viivästynyt kolmeen yöllä.. Onneksi noi kanavat ei näy meillä aina!

Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu ja ensi viikosta tulee vähintään yhtä hyvä!

Valonöörit

Sain tänään luettua Frank Martelan kirjan Valonöörit - Sisäisen motivaation käsikirja viimeisenä lainapäivänä juuri ennen kirjaston sulkemisaikaa. Jei! Lainasin sen kirjastosta haettuani eri "self-help" -oppaiden joukosta parhaita. Ensin tosin lainasin Martelan edellisen teoksen, Tahdonvoiman käyttöohjeen, mutta luettuani Lukuneuvojan blogista suosituksen lukea Valonöörit ensin odotin sen palautumista kirjastoon ja nappasin luettavaksi. Valonöörit lojui yöpöydälläni lähes kuukauden ilman, että pääsin pariakymmentä sivua pidemmälle. Sähköpostiini pamahti viikonloppuna muistutus eräpäivän lähestymisestä enkä voinut uusia lainaa, koska joku oli kirjan jo varannut. Uusin muut lainani ja päätin keskittyä Valonöörin läpi kahlaamiseen, jotta voisin sujuvasti siirtyä Tahdonvoiman käyttöohjeeseen. Uppouduin kirjaan eräänä iltana yhdentoista jälkeen annettuani Pätkikselle lääkkeen. Seuraavan kerran katsoin kelloa kahdelta yöllä ja sama homma toistui seuraavana yönä.

Jälleen yksi hyvälaatuinen kännykkäkuva..

Lopulta luin kirjan kolmessa päivässä. Tätä ei hurjan nopeasti luetakaan vaan ajatuksella ja tekstiin syventyen. Kirjassa on myös erilaisia harjoituksia, jotka auttavat löytämään oman sisäisen motivaatiosi. Niiden tekemiseen menee oma aikansa muutamasta minuutista noin puoleen tuntiin, jos oikein ajatuksella tekee. Minulla on ollut jo pidempään työn alla listata omia tavoitteitani, jotta näkisin ne konkreettisemmin ja ehkä pyrkisin sitten konkreettisemmin niitä kohti. Nyt on sitten tavoitteet listattuna!

Martela on huimasti tutkimustyötä tehnyt filosofian tohtori ja Valonöörit pohjaa useisiin psykologisiin ja filosofisiin tutkimuksiin ja ajatuksiin kautta historian, aina uusimpiin suuntauksiin saakka. Luin lukiossa kaikki psykologian kurssit ja kirjoitin siitä B:n. (Sen siitä saa kun ei lue vaan lomailee kesän.) Tunnistin monet kirjan lähteinä olevista psykologisista tutkimuksista ja tutkijoista ja luin monista itselleni aivan uusista. Jo pelkästään näiden eri tutkimuksista kertovien pätkien vuoksi kirja on mielenkiintoinen tapaus. Niiden lisäksi siinä on tarinoita "oikeasta elämästä", jotka auttavat sisäistämään Martelan eri luvuissa esittämiä pointteja.

"Onnellisuus on mitä sinulle tapahtuu, kun keskityt tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita."

- Frank Martela

Kirjan pohjimmaisena tarkoituksena on auttaa lukijaa löytämään omat sisäiset motivaationsa ja näin opastaa kohti mielekkäämpää ja tuottoisampaa elämää. Minä olen tällainen aikaansaamaton haaveilija, joten olen oikein otollista kohderyhmää! Uskon ja toivon, että kirjan monista hyvistä pointeista edes muutama jää takaraivooni ja omaksun ehkä hieman paremman elämänasenteen. Vaikka ei allekirjoittaisikaan kaikkia Martelan väittämiä, löytyy kirjasta varmasti vähän jokaiselle jotakin. Kukaan tuskin on elämässään ikinä valmis vaan aina on varaa kehittyä ihmisenä.

Valonöörit on kirjoitettu asiallisella otteella pilke silmäkulmassa ja hörähtelinkin kirjalle monessa kohtaa. Erityisesti kohta, joka meni suunnilleen niin, että menestys tekee ihmisestä mulkun oli hienosti muotoiltu. Yleisesti ottaen kirja, jossa lähdeluettelossa komeilevat peräkkäin Jay-Z ja Jeesus Kristus ei voi olla kuin hyvä.

Tahtoisin selittää suunnilleen kaikki kirjassa käytetyt termit ja lainata tekstiä noin viidenkymmenen sivun verran, mutta järkevämpää on kehottaa lukemaan se itse. Ihan tosi, vähintäänkin jo filosofisten ja psykologisten ajatusten ja tutkimusten vuoksi. Olen lukenut aikanaan myös Rhonda Byrnen Salaisuuden, mutta sehän on ihan naurettavaa huttua tähän verrattuna. Siinä missä Byrne vannottaa uskomaan "vetovoiman lakiin", jolla saa mm. rahaa ja oikeita ihmisiä luokseen vain uskomalla siihen, niin Martela tyrmää tuon ja korostaa ennemmin ihmisen omia ja ympäristön ansioita. Sellaisia konkreettisia, ei pelkkää sokeaa uskoa.

Tästä tuli melko polveileva ja sekava teksti, mutta kunnollisen kirja-arvostelun voi lukea ylempänä linkkaamastani Lukuneuvojan blogista. Ja tietysti voi lukea kirjan ihan itse. Vaikka olisit tyytyväinen elämääsi ja oloosi voit silti löytää mielenkiintoisia ja yllättäviä vinkkejä ja näkökulmia, joilla voit parantaa elämänlaatuasi. Oli kirjassa myös kasvatusvinkki vanhemmille ja opettajille, nimittäin oikeanlaisesta kehumisesta. Mikä jottei tästä voisi löytää enemmänkin oppeja, joilla siirtää lapsilleen tervettä itseensä luottamista ja hyviä arvoja.

Oletko itse lukenut Valonööriä tai muita elämänhallintaan ja itsensä kehittämiseen keskittyviä kirjoja? Onko joku kirja muuttanut asenteesi ja otteesi elämään? Vinkkaa ihmeessä, lukusuosituksia otetaan vastaan!

Joogaa ja maalausta IKEAssa. Eikun..

Nyt en pääse koneelle, joten vuorossa kännykkäpostaus kännykkäkuvilla! (Jos vain keksin miten saan ne tähän..)

Tänään lähdimme äitini kanssa Tampereelle Ikeaan. Ostosterapia teki ihan hyvää kotona vietettyjen päivien jälkeen ja rahaa kului sen mukaisesti.. Sain sentään hankittua kaikkea tarpeellista ja ensimmäiset viherkasvit tähän taloon! Mies antoi minulle toissavuonna ystävänpäivälahjaksi suloisen mehitähden, mutta koira söi sen.. Jouduin siis tekemään taustatyötä lapsi- ja eläinturvallisten kasvien löytämiseksi. Yllättävän monet plantut aiheuttavat astmaa ja allergiaa tai ovat eläimille myrkyllisiä! Pätkis sai koristeita minijoulukuuseen ja mummilta lampaantaljan vaunuihin lämmikkeeksi. En saanut laittaa minikuusta vielä esiin, Mies kielsi. Kuulemma sitä jouluhömpötystä saa kestää ihan tarpeeksi kauan muutenkin.

Dieetin suhteen 3/12 on ohi ja tuloksia voisi näkyä enemmänkin. Nyt siis tartun itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydyn toden teolla. 12 viikkoa on lyhyt aika ja jäljellä olevat 9 vielä lyhyempi. Aika kuluu kuitenkin, joten miksi en tekisi kunnolla töitä sen eteen, että olen vuoden lopussa siinä kunnossa missä toivoisin olevani.

Yoogaia tarjoaa tällä hetkellä viikon ilmaista kokeilujaksoa ja eilen rekisteröidyin ja tein vartin core-treenin. Sen päälle kokeilin vielä "rauhallista" meditaatiota (koira kierteli ja kärkkyi pusuja kun kyyhötin hiljaa paikallani). Meditaatio ei ollut ihan minun juttuni, mutta aion kokeilla uudestaan jos syttyisin.

Seitsemältä herätessäni ei core-treeni tuntunut missään ja olin vähän pettynyt. Pätkiksen (ja omien) päikkärien jälkeen alkoikin jo tuntua! Yllätyin miten tehokkaan vartin treenistäkin voi saada! Olen nähtävästi lepsuillut ollessani oma ohjaajani.. Kokeilen ehdottomasti muitakin tunteja ja saatan hyvinkin lunastaa kuukausimaksullisen palvelun viikon kuluttua. Ohjaajan tsempatessa tietokoneen ruudulta jaksaa paremmin tehdä vielä kymmenen toistoa tai viisi sekuntia lankkua. Tämä kroppa ei tästä itsekseen kiinteydy vaan sen eteen on nyt tehtävä oikeasti työtä!

Töistä puheen ollen huomenna menen maalaushommiin! Keskeytin noin vuosi sitten sisustusalan koulutukseni raskauden ja oman (semisti stressaavan) remonttimme vuoksi. Koulusta jäi suorittamatta sisäpintakäsittelyiden näyttö eli tutkintotilaisuus, joka tulee olemaan plakkarissa vuoden loppuun mennessä. Jänskättää miten homma sujuu pitkän tauon jälkeen, mutta yritän uskoa itseeni! Miehen yötyöt ja niitä seuraavat välillä pitkätkin vapaat mahdollistavat itselleni työnteon vähintään puolipäiväisenä, joten ajan pitäisi riittää.

Nyt jo tekee tiukkaa ajatus, etten ole kaikkia päiviä Pätkiksen kanssa. Seitsemän kuukautta olen ollut tuossa pikku pötkylässä kiinni. Ehkä tämä työharjoittelujakso tekee ihan hyvää. Ehkä varsinaiseen työelämään siirtyminen tulee olemaan helpompaa. Tai sitten ei ja olen kotona niin pitkään kunnes on pakko pitkin hampain luovuttaa Pätkiksen hoito jollekin toiselle. Huh, kauhistuttaa jo!

Pikapikaa pippuripihveille

Piti kirjoittaa kunnon avautumispostaus netissä anonyymeinä esiintyvien ihmisten ilkeydestä, mutta Pätkis heräsi kesken kaiken. Kerron siis pikaisesti päivästämme. Pätkis päätti avata ääntänsä puoli kuudelta aamulla. Onneksi Mies oli tullut juuri puoli tuntia aiemmin töistä ja selaili vielä lehteä, joten hän sai vauvan rauhoituksen tehtäväkseen. Sen verran raotin peitonkulmaa, että kävin lämmittämässä Pätkikselle maidon, koska en tosiaan ollut valmis vielä heräämään. Mukelo nukahtikin uudestaan syötyään ja nukkui vähän yli seitsemään. Se oli jo äidillekin ihan inhimillinen aika nousta.

Mummu kävi ystävänsä kanssa moikkaamassa Pätkistä ja siinä vierähti pari kolme tuntia kahvia lipittäen ja kuvia katsellen. Myös toisesta vauvasta, eli Tacosta piti näyttää kuvia. Jätkästä ei enää tötsää lukuunottamatta edes huomaa, että on ollut viikko sitten leikkauksessa. Meno on yhtä railakasta kuin aina ennenkin.

Seuraavaksi suuntaamme vanhempieni luo pippuripihveille. Ja aurajuustoperunoille! Tänään en siis dieettikaloreita katsele vaan mätän niin että housunnapit lentelevät.

Treenimotivaatio - mistä sitä löytää?

Motivaatio on kaiken tekemisen lähtökohta. Tupakoija voi lopettaa tupakoinnin vain jos itse on siihen motivoitunut ja sohvaperunasta ei tule urheilujaa, jos hän ei ajatuksesta innostu. Motivaatiota voi kuitenkin lisätä monilla eri tavoilla ja tässä kerron omia motivaation lähteitäni.

Musiikki

Kaikki tietävät, että niin treenistä, kokkauksesta kuin siivouksesta tulee paljon parempaa hyvän musiikin tahdittamana. Joskus jumppailen televisiota katsellen, mutta siitä ei todellakaan saa sellaista boostia kuin menevästä, raivokkaasta musiikista, jossa on mieluusti kunnolla bassoa. Pölyjen pyyhkiminen ja kokkaus sujuvat myös vaivattomammin kuulokkeet päässä.

Spotifystä löytyy treenimusaa vaikka kuinka ja paljon. Jopa eri lajeille on pyhitetty soittolistoja ja tietysti kannattaakin kuunnella joogan ja cross fitin aikaan vähän erilaista biittiä. Spotifytä voi kuunnella vaikka Facebookin kautta ja ilmaisversio on ihan ok. Mainokset tietty ärsyttävät kesken kovan jalkatreenin, mutta itse kestän jotenkuten niitä kuunnella. Valmiiden listojen lisäksi voit tietysti luoda omat soittolistasi sen mukaan, minkätyylisestä musiikista tykkäät.

Tässä on muutamia Spotify-listoja tsemppariksi seuraaviin treeneihisi!

Fit Bottomed Girls - Treenimusaa ysäristä Bollywoodiin. Heidän kotisivuiltaan löytyy myös paljon vinkkejä treeniin ja ravintoon.

Tikis Official - Soittolistoja eri musiikkityyleillä ja jälleen kattavat nettisivut, joista löytyy reseptejä, ravintotietoa ja treenivideoita.

Spotifyn Workout-lista - Lähinnä tuoreita hittejä, ehkä vain taustamusiikiksi, koska kunnon "potku" puuttuu.

Power Music Workout - Täysin erilainen kuin edellinen. Tässä on sekä tuoreita hittejä, että vanhempia klassikoita muokattuna treenimusaksi. Rauhallisempaa settiä kävelyyn ja nopeaa juoksuun sekä kaikkea siltä väliltä. (Näitä unohduin kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa.)

Jos sekä motivaatio että liikkeet ovat hukassa, kannattaa kokeilla myös kännykkään ladattavia treenisovelluksia! Olen kokeillut mm. 30 Day Fitnessiä ja siihen voi asettaa päivittäisen muistutuksen kun on aika treenata. Sovelluksessa on 30 päivän "treenihaasteita" niin ylä- kuin alakropalle ja ne vaikeutuvat päivä päivältä. Esimerkiksi lankkuhaaste, jossa lopussa on tavoitteena pysyä asennossa viisi minuuttia. Ohjelma myös muistuttaa pitämään välipäiviä!

HeiaHeia! on suomalainen sivusto, jonne voit kirjata kaikki treenisi. Kategorioita ja eri lajeja löytyy mielettömästi ja voit myös ehdottaa omaa lajiasi lisättäväksi, jos sitä ei vielä löydy. Voit kirjata treenistäsi mm. askeleet, matkan, keston ja fiiliksen. Painon kehitystä voi seurata ja sairauspäivät saa myös ylös. Kaikki merkinnät voi asettaa salaisiksi ja toisten treenejä voi "peukuttaa" eli tsempata. Aseta oma viikottainen tavoitteesi ja yritä saavuttaa se. Mielenkiintoisia ovat myös valmiit treeniohjelmat. Olen kokeillut kahvakuulaohjelmaa ja se vaikutti ihan päin peetä. Ohjelma säätää tason kuntoilijan pohjakunnon mukaan. Suosittelen!

Jos jonkin liikkeen nimi on outo, googlaa se! Kuvahakua voi käyttää jos vain verestää muistia, että miten se lankku pitikään tehdä, mutta jos joku liike on ihan uusi koita etsiä Youtubesta video, jotta osaat tehdä liikkeen oikein. Olen joskus sortunut luulemaan, että kyllä mä osaan ja tehnyt hommat ihan väärin. Siinä voi päätyä tekemään tehotonta treeniä tai pahimmillaan satuttamaan itsensä.

Välineurheilu

Olen todellinen välineurheilija. Heti dieetin aloitettuani olin niin innoissani, että ajattelin olevani heti ensi kesänä bikinifitnesskunnossa ja meinasin tilata Fitnesstukusta ties mitä lisäravinteita, proteiineja ja rasvanpolttajia. Vielä kun erityisesti naisille suunnatuista Star Nutrition -tuotteista saa 20% alen, niin ladoin ostoskorin ääriään myöten täyteen kiinnostavia tuotteita. Saa kai sitä nainen innostua? Edessä oleva koiran kallis leikkaus kuitenkin hillitsi ostohaluja ja lopulta vain mietin etukäteen mitä voisin itselleni tilata. Toissavuonna ostin itselleni joululahjaksi vastustuskuminauhoja, joten ehkä tänä vuonna on lisäravinteiden vuoro? Toisaalta, en treenaa niin tavoitteellisesti, että monellekaan tuotteelle olisi tarvetta. Pieni boosti ei kuitenkaan olisi pahitteeksi, joten taidan loppuvuoden aikana laittaa tilausta vetämään.

Luonnonmukaisempaa boostia treeniinsä kaipaavien kannattaa suunnata lähimpään Punnitse & Säästää -liikkeeseen. Meitä lähimmässä oli juuri loppuunmyynti ja kaikki tuotteet olivat 15% alennuksessa. Turha varmaan sanoakaan, että menimme Miehen kanssa pähkinöiksi (noin kirjaimellisestikin) ja saldona oli paperikassillinen täynnä pieniä (ja isompia) pussukoita pähkinöitä, myslejä, siemeniä ja pari makuteetä. Kuvassa osa pähkinöistä on jo siirretty muovipusseihin.

Myös pirteät, sporttiset ja hyvin istuvat urheiluvaatteet toimivat monelle motivaattorina. Tylsänä ihmisenä olen luottanut enimmäkseen mustaan, mutta vähitellen olen lämmennyt neonväreille ja kuvioillekin. Esimerkiksi tämä H&M:n treenitoppi innostaisi treenaamaan varsinkin nyt päivien pimentyessä. Nämä urheiluliivit toisivat myös kivan lisän väriä ja kuviota.

Mistä sinä löydät treenimotivaatiosi? Leikkaatko lehdistä inspiraatiokuvia, keräätko Pinterestiin kuvia unelmavartaloista ja syvällisistä lauseista? Toimiiko urheilullinen ystävä tai puoliso motivaattorina vai käytätkö personal traineria? Jaa ihmeessä omat vinkkisi, motivaatiota ei voi ikinä olla liikaa! :)

(Teksti sisältää mainoslinkkejä.)

2/12 viikkoa dieettiä ja 7kk-neuvola

Tänään alkoi kolmas viikko kahdentoista viikon dieetistä! Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kevyt lasku suuremmilla kalorimäärillä ja rennolla liikunnalla. Nyt pitäisi hieman kiristää tahtia ja puristaa annoksia pienemmiksi. Mitenköhän onnistun, kun on tuntunut ruoka maistuvan sen verran hyvin viime viikkoina. Paino on pysynyt kutakuinkin samoissa lukemissa koko viikon, mikä on tietysti parempi kuin painonnousu vielä tässä vaiheessa, kun sen ei voisi hyvällä tahdollakaan väittää johtuvan lihasmassasta.

Näihin dieettijuttuihin liittyen olen luonnostellut postausta liikuntamotivaatiosta, koska kaikkihan oikeastaan lähtee siitä liikkeelle. Jos motivaatio on pyöreä nolla, ei itseään saa ylös sohvalta saati syksyisen kirpeään (jäätävään) ulkoilmaan lenkkeilemään. En ole missään nimessä mikään ravintoekspertti, en edes harrastelija, mutta ajattelin kirjoittaa myös vähän omista syömisistäni ja siitä mitä teen mielestäni oikein ja missä olisi parannettavaa.

Tänään oli myös Pätkiksen 7kk-neuvola ja ensimmäistä (!!!) kertaa menimme sinne kävellen. Pätkis tietysti lötkötti vaunuissa ja nautti vaivattomasta matkustamisesta. Matkaa neuvolaan kotioveltamme tulee reilu puoli kilometriä, mutta tähän asti lähtiessä on aina tullut hirveä kiire vaikka kuinka olisin suunnitellut meneväni kävellen. Nyt se tuli tehtyä Miehen ollessa kotona, joten ei tarvinut lykkiä irtainta omaisuutta kaappeihin koiralta piiloon ennen lähtöä. Neuvolan pihassa Pätkiksen silmät alkoivat lupsua kiinni ja yritin pitää mukulan vielä hereillä. Pääsimme sisälle ja heti Miehen työkaverin vaimo bongasi meidät ja tuli kiireen vilkkaa katsomaan Pätkistä. Pikkuinen heti naureskeli ylisuuren äitiyspakkaushaalarinsa uumenista ja tämä tuttava ihmetteli onko Pätkis aina yhtä iloinen. Onhan se, eikä onneksi vierastakaan yhtään.

Neuvolassa oli oman hoitajamme lisäksi harjoittelija seuraamassa ja hän mittasi hienosti Pätkiksen päänympäryksen. Painoa oli 6800g ja pituutta 64 cm. Pituus menee -1 -käyrällä ja paino on asettumassa keskikäyrille. Likka oli taas tosi reipas ja aurinkoinen koko käynnin ajan. Vasta haalaria takaisin pukiessa alkoi pieni kitinä väsymyksen iskiessä.

Pätkis treenaa jo konttausta kovaa kyytiä. Olemme käyneet kaksi kertaa fysioterapeutilla tsekkaamassa, että motorinen kehitys on ikätason mukaista pienestä syntymäkoosta huolimatta. Viime viikon käynnillä fyssari epäili, että Pätkis saattaa oppia konttaamaan hyvinkin pian opittuaan nyt jo ryömimään ja heti kotiin päästyämme alkoikin harjoittelu. Johdot on myös nyt bongattu. Tv-tason vierestä pilkottavat kotiteatterin piuhat ovat todella kiinnostavat ja pikkuhiljaa myös tietokoneen piuhat alkavat houkutella. Juuri äsken siirsin vauvan tuolini alta takaisin leikkimatolleen johtoja kiskomasta. Televisio myös kiinnostaa päivä päivältä enemmän, joten äiti joutuu yhä useammin sammuttamaan sen.

Taco on toipunut leikkauksestaan hirvittävän hyvin eikä tunnu edes huomaavan kauluriaan. Sen verran tiuhaan se nimittäin törmäilee seiniin ja minuun. Pätkiskin hoksasi, että kauluria voi taittaa lyttyyn koiran naamalle karvakamun vain nauttiessa saamastaan huomiosta. Vielä ei ole tuntunut iskevän shokki kassien menetyksestä, en tiedä onko tuo tohelo sitä edes huomannut.


**EDIT: Korjasin otsikon viikkomäärät oikeiksi, tohelona laitoin ensin 3/12 viikkoa niin kuin kolmas viikko olisi jo ohi**

Leikkauspöydällä

Yksi perheenjäsenistämme menetti tänään miehuutensa. Kaksivuotias koiramme Taco päätyi leikkuriin ja palasi kotiin kahta nyyttiä kevyempänä. Irtonaiset, luuttomat takakannukset nipsaistiin samalla pois, koska ne osuivat koiran kävellessä toisiinsa.

Tämä päivä on ollut harvinaisen rauhallinen koiran vain nukkuessa. Leikkaus oli jo yhdeltä iltapäivällä ja elukka makaa edelleen ihan raatona. Vähän väliä on pakko tarkistaa, että se hengittää koska tuollainen rauhallisuus ei todellakaan ole sille ominaista. Silmät ovat liikkuneet reilun tunnin ja korvakin hieman kääntyillyt äänien suuntaan. Juuri äsken se liikutti hieman toista tassuaan. Yö taitaa mennä sohvalla nukkuessa, jotta joku on koko ajan koiran lähellä.

Luulisi, että koiran nukkuessa ja miehen ollessa harrastusseuran kokouksessa (ja lätkämatsissa) äiti saa nauttia rauhallisesta illasta? Väärin! Pätkis on rääkynyt tänään koko viikon edestä ja nyt harmittaa, etten ostanut eilen Anti Stress -teetä kun kävimme lähimmän Punnitse ja Säästä -liikkeen loppuunmyynnissä. Oli ihan pakko pistää Youtubesta rauhoittavaa meditaatiomusiikkia kun sain Pätkiksen hirveän huudon jälkeen nukahtamaan päikkäreille. Taisivat olla tehokkaat unet, koska tuossa se on hihkunut ja ryöminyt tunnin ajan. Tämänkin postauksen piti tulla ulos jo alkuillasta, mutta olosuhteista johtuen kirjoitusrauha ja ajatukset ovat olleet vähän muualla. ** Ja nyt se myöhästyi vielä enemmän, kun koira lopulta kömpi ylös ja ruokakupille samaan aikaan kun Pätkis ilmoitti olevansa kypsä sänkyyn.**

Ihme ja kumma Pätkis on antanut koiran olla rauhassa. Ne ovat kuin paita ja peppu ja hulivilipennusta on kuoriutunut vallan mainio lapsenvahti. Lapsenvahti, jolle pitää päivittäin noin viisikymmentä kertaa muistuttaa, ettei vauvaa saa nuolla naamasta.. Koiran lelut kiinnostavat Pätkistä ihan hirveästi ja ne ovatkin tällä hetkellä parasta motivaatiota ryömimiseen ympäri olohuonetta! Koira onneksi jo jättää vauvalelut rauhaan, mitä nyt silloin tällöin pitää nuolaista ja tutkia mikä niissä lasta niin viehättää.

Olen luonnostellut ihan erillistä kirjoitusta tästä rakkaasta karvakorvasta. Pysy kuulolla jos kiinnostaa tietää miksi kävimme kouluttajalla ja miten Taco tuhosi mehitähden.

Onko muilla ihanan kamalia rakkaita tuholaisia kotona? Miten lapset ja lemmikit tulevat toimeen? Kerro ihmeessä kommenttiboksissa! :)

Ensimmäinen dieettiviikko

Ensimmäinen viikko Suomen Voimistelutuotteen 12 viikon kuntokuurista on nyt takana! Toistaiseksi on ollut ihan mukavaa, olen jaksanut liikkua kiitettävästi ja tästä hyvästä Pätkiskin on päässyt useammin vaunuilemaan. Kelit ovat enimmäkseen olleet aivan mahtavat, joten mikäs tässä on ollut lenkkeillessä. Edes perjantainen Valio-myrsky ei pidätellyt vaan lähdimme silloin Pimeän Kaupan Iltaan Pätkiksen, mummun ja mummin kanssa shoppailemaan. Siinäkin tuli "lenkkeiltyä" kolmen tunnin edestä. Liikuntapuoli on siis aika hyvin kasassa, kun lenkkeilyn sekaan heitellään koko kroppaa läpi käyvät lihaskuntotreenit.

Liikunnan suhteen ainoa ongelma on ollut vasen polveni. Jo kesällä huomasin polven vihoittelevan vaikka lattialta noustessani, saati sitten treenin aikana kyykkyjä tehdessäni. Istun jalat suorassa vain kylässä ollessani ja jopa tietokoneella istuessani jalkani ovat aina koukussa. Jos vain toinen jalka on koukussa, se on aina vasen. Ei siis ihme, että sitä nyt vihloo. Lihaskuntotreenissäni vältän siksi polvia rasittavia liikkeitä ja lopetan kyykyt heti jos sattuu liikaa. Kuntoilu kuitenkin selvästi auttaa, sillä taukopäivän jälkeen polveen sattuu enemmän kuin useamman päivän putkeen treenatessani. Voltaren on välipäivinä ollut kaveri.

Entäs sitten ruoka? Tiesin jo etukäteen tämän olevan dieetissä se hankalampi osio enkä ollut väärässä. Alkuviikon puputin salaattia menemään kuin mikäkin kani ja tästä hyvästä söin vähemmän lihaa ja pastaa, koska en yksinkertaisesti jaksanut. Söimme jopa erittäin laihduttavia nakkeja ja ranskalaisia, mutta tavallinen annokseni jäi peräti muutamaa nakkia vajaaksi salaatin täytettyä vatsaani niin hyvin. Puuroa olen myös syönyt ja vaihtanut valtavan voinokareen ja parin ruokalusikallisen sokeria sokeroimattomaan mehukeittoon. Valitsin tosin aivan väärin, sillä ainakaan Lidlin vadelmamehukeitto ei ole hyvää. Käytän sen kuitenkin loppuun (tai vahingossa homehdutan sen) ja kokeilen jos joku toinen maku uppoaisi paremmin. Munakkaat olen tehnyt koko kananmunasta, koska keltuaisten poisheittäminen on ihan typerää. Jopa laihdutusmielessä.

Tähän väliin tulee tunnustus. Olen sortunut. Synnyin jauhopeukalo keskellä kämmentä, mutta kas kummaa, heti iski leivontainto kun paistoin lohkoperunoita uunissa. Eihän nyt hyviä lämpöjä sovi hukata, joten päätin väsätä nopean mutakakun jälkiruoaksi. Voi minkä menin tekemään! Kakku oli kyllä aivan taivaallista, ei siinä mitään. Mutta ihan oikeasti, en ikinä, siis ikinä leivo ja heti dieetin alussa leivon oikein kunnon kaloripommin. Söin sentään säästeliäästi ja vasta eilen upposi viimeinen pala. Ja molemmat isoäidit lahjoin myös kakkupaloilla heidän käydessään Pätkistä moikkaamassa.

Makea ja napostelu on yleisestikin suuri ongelmani. Olen niin tottunut syömään aina jotain katsoessani telkkaa, ollessani koneella tai lukiessani, että huomaan välillä haahuilevani keittiöön etsimään syötävää vain tottumuksesta. Harvoin edes ihan oikeasti tekee mieli mitään, mutta kaipaan vain käsille ja suulle tekemistä. Siksi jääkaapissa on aina vesikannu ja kylmä vesi vie yleensä tarpeen muulta naposteltavalta. Joskus taas saatan olla koko päivän syömättä ja vetäistä iltapalaksi vaikka kymmenen digestive-keksiä sentin paksuisella Nutella-kerroksella. Melkein hävettää tunnustaa, että noita Nutella-keksejä vetelin "iltapalaksi" raskausaikana katsellessani samalla Rakas, sinusta on tullut pullukkaa televisiosta. En sentään joka ilta, ehkä kerran viikossa. Nykyään ateriarytmini on onneksi normaalimpi ja syömme päivässä vähintään yhden lämpimän ruuan. Viiden aterian rytmiin pääsemiseksi on kuitenkin vielä työtä.

Entä mitä muuta viikon aikana on tapahtunut? Paino on pudonnut kilon, jee! Olen saanut itseni aika hyvin laiskempinakin päivinä liikkeelle ja vatsalihaksia vääntämään ja salaattia on kulunut noin 100% aiempaa enemmän. Peilin edessä tulee keikisteltyä ja väännettyä fitness-poseja ehkä aiempaa useammin.

Tulevien viikkojen missioni on pyrkiä syömään säännöllisemmin, keksiä terveellisempiä välipaloja ja naposteltavia ja myös juoda entistä enemmän vettä. Ja toki lenkkeillä ahkerammin ja treenata rankemmin.

Ps. Sille, joka haluaa syntisen hyvää mutakakkua, resepti löytyy täältä.

Postauksen kuvat Pixabay, tekstit tein ite.

Vauvan syysvaatekollaasi

Innostuin Kaksplussan blogeissa kiertävästä syysvaatehaasteesta ja päätin tarttua Operaatio Äidin haasteeseen ja tehdä oman kollaasini. Olen äärimmäisen pihi ostamaan mitään muuta kuin ruokaa ja perustarpeita enkä juuri ikinä osta itsellenikään mitään mikä maksaa yli 30 euroa. Välillä toki innostun ja saattaa se mopokin karata silloin tällöin käsistä.

Pätkiksen vaatteet, kuten minunkin, ovat yleensä merkkiä H&M, Lindex ja KappAhl. Niiden laatuun olen ollut ihan tyytyväinen. Tiedän monia "kunnon" lastenvaatemerkkejä, mutta pidän niitä järkyttävän kalliina vaatteiden käyttöikään nähden. Itseni olen muutaman kerran ylipuhunut ostamaan jotain kalliimpaa sillä ajatuksella, että se on ajaton ja kestää pitkään. Nytkin tarkoitan huomattavasti alle sadan euron vaatteita. Pätkikselle taas.. Noh, kymppi bodysta on ihan maksimi ja suurin osa vauvan vaatteista onkin käytettynä saatua, kirppiksiltä ostettua ja lähes kaikki uudet sukulaisilta saatuja. Pihiydestäni huolimatta selailen jatkuvasti eri verkkokauppoja ja haaveilen mitä ostaisin jos tilini olisi pohjaton. Nimitän tätä "ruutushoppailuksi" ja olen pienimuotoisesti addiktoitunut siihen. Siispä tartuin innolla tähän kollaasihaasteeseen ja valitsin eri kaupoista ihania vaatteita hintaa katsomatta. Mukana on sitä Henkkamaukkaa, mutta myös suloiset lampaannahkatöppöset, joiden hinta melkein saa miettimään suloisuutta uudelleen.

housut / body / haalari / tossut / lapaset / pipo

Yhteishinta tälle asukokonaisuudelle on 166,34e. Hui! Toki erityisesti haalariin panostaminen varmasti kannattaa, sillä eihän kukaan halua lapsensa palelevan. Viidenkympin töppösetkin tavallaan menettelevät, sillä ne ovat aitoa ja pehmeää lampaannahkaa. Ja onhan ne pirun söpöt!

Puen Pätkikselle paljon värikkäitä vaatteita, mutta syksy saa minut tunnelmoimaan kaikkea neutraalia, harmaata ja beigeä. Haalari onkin valitsemistani vaatteista ainoa värikäs. Puen Pätkistä omaa silmääni miellyttäen, mutta en vaihda asua kesken päivän jos Mies on vaikkapa pukenut hänelle toisiinsa täysin sopimattomat bodyn, housut ja sukat. Neuvolaan tai muualle lähtiessä saatan "värikoodata" vähän enemmän, mutta usein myös nappaan ensimmäiset vaatteet mitä hoitopöydän nurkalta käteen osuu.

Miten sinä suhtaudut lastenvaatteiden hankintaan? Hankitko käytettynä, uutena, merkkipaitoja vai markettipöksyjä? Vaiko sekoitellen uutta ja käytettyä, edullista ja kallista? Onko lapsen vaatteilla edes väliä?