Viikko sitten

Viikko sitten olimme koko perheen voimin reissussa  Kouvostoliitossa, eli Kouvolassa. Pakkaaminen alkoi perjantaina ja lauantaiaamuna keräsin viimeiset kamppeet ja romppeet reppuihin ja kasseihin ja Mies sulloi ne auton perään tetrismäisellä tarkkuudella. Vähän tuli kauhisteltua kuinka paljon tavaraa (+rattaat, matkasänky ja patja) kolmihenkinen perhe voi yhden yön reissua varten tarvita.
Eikä muuten edes tarvinutkaan!

Mummu haki koiran yökylään ja me hurautimme ensimmäiset puoli kilometriä lähimmän R-kioskin pihaan, koska eihän roadtrip ole mitään ilman takeaway-kahvia. Mies lopetteli kahviaan Lahden nurkilla kun olin jo aikani viihdyttänyt Pätkistä kutakuinkin kaikella mahdollisella viihteellä, mitä takapenkkimatkustaja voi keksiä. Etupenkillä Mies tyytyväisenä kuunteli duo Vuorisen ja Kyrön jorinoita. Vähän Lahden jälkeen uni vei voiton pienestä matkalaisesta ja hän heräsi sopivasti juuri kun olimme kääntymässä päätepysäkille Orilammen Majalle.

Pieni eläintenystävä löysi possupatsaan halattavaksi.

Majalla näimme ensimmäisenä isosetäni, sillä roadtripin päätarkoitus oli osallistua sukukokoukseen! Olimme paikalla kutakuinkin ensimmäisinä hyvissä ajoin, pari tuntia ennen sovittua ruokailun aloitusta. Pikkuhiljaa väkeä valui paikalle vähän eri puolilta Suomea ja pääsimme syömään. Buffet oli loistava ja monipuolinen ja täytin mahani jo kylmillä alkuruoilla. Pätkis söi matkalle varaamiani raakakeksejä ja lihapullatkin maistuivat Miehen lautaselta. Siskoni kasvispihvit kiinnostivat myös kovasti.

Ruuan jälkeen kiskoimme ulkovaatteet niskaan ja kipaisimme rantaan, jossa komea Tuuletar II odotti viedäkseen meidät Kultareitti-risteilylle. Laiva kulki Vuohijärveltä Repovedelle ja matkaa säesti kokeneen oppaan huumoripitoinen selostus. Kuljimme riippusillan ali, vierailimme satoja vuosia vanhalla saarihautausmaalla ja paluumatkalla oli yhteislaulua haitarin säestyksellä.

Risteily oli todella hieno kokemus! Kävimme myös aluksen katolla/kannella(?) istumassa ja ihailemassa ohi lipuvia maisemia, jyrkkiä kallionseinämiä ja kivisiä mökkisaaria. Mäntysaaren hautausmaa oli hieno ja saareen liittyy mielenkiintoisia tarinoita, joita opas meille kertoi. Kaikkea en muista, mutta täältä löytyy mielenkiintoinen syy saarihautausmaan käytölle. Mäntysaareen oli muistaakseni myös haudattu alkuun ryöväreitä ja ruton uhreja, sillä saaresta rutto ei päässyt leviämään.

Illalla kuvailin upeaa auringonlaskua ennen kuin hyvästelimme sukulaiset ja hurautimme majapaikkaamme. Yövyimme siskoni miehen kaverin mökillä. Pätkiksen nukutettuani liityin muiden seuraan pihalle ja valvoimme melkein puoleen yöhön katsoen typeriä youtube-videoita ja palellessamme vilttien alla, koska grillin tuli oli liian kaukana pöydästä.

Pätkis heräsi puoli ysiltä ja grillissä valmistetun aamupalan jälkeen meidän pienperhe jatkoi matkaansa vielä yhteen kyläpaikkaan ennen kotiinlähtöä.

Reissu oli todella kiva ja ensimmäinen laatuaan kun olimme perheenä yötä pois kotoa. Ja taisi se olla Pätkiksen pisin automatkakin, noin kolme tuntia suuntaansa. Eikä edes tarvinnut pysähdellä matkalla! Onnistuneesta matkasta huolimatta oli ihanaa nähdä auton ikkunasta tuttuja maisemia. Ja päästä yöksi omaan sänkyyn juoksevan veden ääreen.

Sunday funday + alekoodi Lekmerille

Now playing: Sunday funday soittolista ala Spotify

Tämä sateinen sunnuntai on toistaiseksi mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Pätkis heräsi puoli seitsemältä ja Mies antoi minun torkkua vielä hetken aikaa. Torkkumisesta ei tosin tullut mitään kun vuorotellen Pätkis ja koira kävivät makkarissa kiljumassa, juoksemassa, tökkimässä märällä nenällään tai hakkaamassa patterin putkia hännällään. Rauhalliset kotiaamut on ihania.

Mies lähti ennen kahdeksaa auttamaan serkkuani ja hänen poikaystäväänsä muutossa pääkaupunkiseudulle. Pätkis ja minä jäätiin peittojen uumeniin pötköttelemään ja katselemaan hiljalleen ropisevaa sadetta ikkunasta. Kylkiluut kipeänä ajattelin "Tältä tuntuu olla äiti" kun Pätkis riemusta kirkuen pomppi kylkieni, jalkojeni ja pääni päällä.

Lopulta en enää kestänyt kun joka paikkaan sattui liikaa ja olin viidettä kertaa kurottanut pehmopupun lattialta, jonne Pätkis sitä jatkuvasti heitteli, ja nousimme ylös. Harvinaisessa toimeliaisuuden puuskassani petasin sängyn, puin päälleni, nappasin mikrokuituliinan ja ikkunasuihkeen ja pesin kaikki peilit ja ikkunat puhtaaksi sormenjäljistä. Niitä muuten piisasi! Osa taisi jopa olla jonkun muun kuin Pätkiksen..

Smoothiemarjat saivat sulaa sillä aikaa kun Pätkis söi aamupuuronsa. Heti viimeisen lusikallisen jälkeen alkoi tavallinen hokema "Hakka! Hakka!". Jep, meillä syödään Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja ja Pätkis pitää siitä erittäin hyvin huolen. Oma aamupalani koostui parista banaanista ja läjästä pakastettuja kesän marjoja: mansikoita, mustikoita ja vadelmia. Ai että oli muuten hyvää!

Aamupalaa seurasi leikit Legoilla ja pahvilaatikoilla. Töistä aivan muuhun tarkoitukseen tuomani pahvilaatikko palvelee nyt ilmeisesti Pätkiksen veneenä tai autona. Kimppakyytiläisinä ovat milloin pehmolelut, milloin Duplohahmot. Tokmannilla oli loppuviikolla kaikki Legot alennuksessa, joten vapaapäiväni iloksi kahmaisin hyllystä Pätkikselle joululahjaksi ensimmäisen kuorma-auton, koska Mies ajaa työkseen rekkaa. Pienemmän eläinsetin annoin heti seuraavana päivänä leikkeihin mukaan.

Rankkojen leikkien jälkeen iski väsy ja nyt pieni puuhaaja kerää voimia päikkäreillä. Voimia on syytäkin kerätä, sillä iltapäivällä ilmassa on sateen lisäksi suuren urheilujuhlan tuntua! Pätkis osallistuu ensimmäistä kertaa jäätelöjuoksuun, jossa palkintona on nimensä mukaisesti jäätelöä. Voittaja saa tuutin ja muut osallistujat jätskipuikon. En aseta mitään paineita, mutta olen saattanut mainita, että äitinsä söi tuuttia kuutena vuonna peräkkäin. Vaikka on aina tykännyt enemmän puikkojäätelöstä.


*Lekmerin sivuilla on käynnissä Crazy Days-kampanja, joten nyt on hyvä aika hankkia jo joululahjoja hyvillä alennuksilla! Lisäksi saat ilmaiset toimituskulut koodilla CRAZYILMAINEN. Kampanja on voimassa 6.9. asti.*

Postaus sisältää mainoslinkkejä.