Viikko sitten

Viikko sitten olimme koko perheen voimin reissussa  Kouvostoliitossa, eli Kouvolassa. Pakkaaminen alkoi perjantaina ja lauantaiaamuna keräsin viimeiset kamppeet ja romppeet reppuihin ja kasseihin ja Mies sulloi ne auton perään tetrismäisellä tarkkuudella. Vähän tuli kauhisteltua kuinka paljon tavaraa (+rattaat, matkasänky ja patja) kolmihenkinen perhe voi yhden yön reissua varten tarvita.
Eikä muuten edes tarvinutkaan!

Mummu haki koiran yökylään ja me hurautimme ensimmäiset puoli kilometriä lähimmän R-kioskin pihaan, koska eihän roadtrip ole mitään ilman takeaway-kahvia. Mies lopetteli kahviaan Lahden nurkilla kun olin jo aikani viihdyttänyt Pätkistä kutakuinkin kaikella mahdollisella viihteellä, mitä takapenkkimatkustaja voi keksiä. Etupenkillä Mies tyytyväisenä kuunteli duo Vuorisen ja Kyrön jorinoita. Vähän Lahden jälkeen uni vei voiton pienestä matkalaisesta ja hän heräsi sopivasti juuri kun olimme kääntymässä päätepysäkille Orilammen Majalle.

Pieni eläintenystävä löysi possupatsaan halattavaksi.

Majalla näimme ensimmäisenä isosetäni, sillä roadtripin päätarkoitus oli osallistua sukukokoukseen! Olimme paikalla kutakuinkin ensimmäisinä hyvissä ajoin, pari tuntia ennen sovittua ruokailun aloitusta. Pikkuhiljaa väkeä valui paikalle vähän eri puolilta Suomea ja pääsimme syömään. Buffet oli loistava ja monipuolinen ja täytin mahani jo kylmillä alkuruoilla. Pätkis söi matkalle varaamiani raakakeksejä ja lihapullatkin maistuivat Miehen lautaselta. Siskoni kasvispihvit kiinnostivat myös kovasti.

Ruuan jälkeen kiskoimme ulkovaatteet niskaan ja kipaisimme rantaan, jossa komea Tuuletar II odotti viedäkseen meidät Kultareitti-risteilylle. Laiva kulki Vuohijärveltä Repovedelle ja matkaa säesti kokeneen oppaan huumoripitoinen selostus. Kuljimme riippusillan ali, vierailimme satoja vuosia vanhalla saarihautausmaalla ja paluumatkalla oli yhteislaulua haitarin säestyksellä.

Risteily oli todella hieno kokemus! Kävimme myös aluksen katolla/kannella(?) istumassa ja ihailemassa ohi lipuvia maisemia, jyrkkiä kallionseinämiä ja kivisiä mökkisaaria. Mäntysaaren hautausmaa oli hieno ja saareen liittyy mielenkiintoisia tarinoita, joita opas meille kertoi. Kaikkea en muista, mutta täältä löytyy mielenkiintoinen syy saarihautausmaan käytölle. Mäntysaareen oli muistaakseni myös haudattu alkuun ryöväreitä ja ruton uhreja, sillä saaresta rutto ei päässyt leviämään.

Illalla kuvailin upeaa auringonlaskua ennen kuin hyvästelimme sukulaiset ja hurautimme majapaikkaamme. Yövyimme siskoni miehen kaverin mökillä. Pätkiksen nukutettuani liityin muiden seuraan pihalle ja valvoimme melkein puoleen yöhön katsoen typeriä youtube-videoita ja palellessamme vilttien alla, koska grillin tuli oli liian kaukana pöydästä.

Pätkis heräsi puoli ysiltä ja grillissä valmistetun aamupalan jälkeen meidän pienperhe jatkoi matkaansa vielä yhteen kyläpaikkaan ennen kotiinlähtöä.

Reissu oli todella kiva ja ensimmäinen laatuaan kun olimme perheenä yötä pois kotoa. Ja taisi se olla Pätkiksen pisin automatkakin, noin kolme tuntia suuntaansa. Eikä edes tarvinnut pysähdellä matkalla! Onnistuneesta matkasta huolimatta oli ihanaa nähdä auton ikkunasta tuttuja maisemia. Ja päästä yöksi omaan sänkyyn juoksevan veden ääreen.