Ponitytöt testaa - #OrganixbuzzFI

Hetken aikaa ollaan saatu nauttia lumesta ja pikkupakkasista, mutta sopivasti juuri ennen lumentuloa kävimme tallilla moikkaamassa "kopotikopoteja". "Heppa, ihhahhaa ihhahhaa koppotikoppoti.." kuuluu kotona usein. Toisin sanoen aina kun likka bongaa jostain hevosen. Tai hirven, laaman, you name it. Voisikin sanoa sen lukeutuvan lempieläimiin pupun, koiran ja kissan rinnalle.

Miehen serkulla on oma hevonen ja meidän tyttöjen ikäero on huimat viisi päivää. Loistava seura oli loistava syy mennä hevostelemaan!  Vanhempi tytöistä hoiti pientä miniatyyrihevosta tottunein elkein nuoremman tupsupään seistessä tumput suorina. Kirjaimellisesti. Onneksi kokenut pieni ponityttö opasti aloittelijaa hepan harjauksessa ja halimisessa.

Kaikesta halimisesta, harjaamisesta ja jopa parin minuutin ratsastuksesta tuli tietenkin nälkä. Siirryimme satulahuoneen puolelle mutustelemaan eväitä (roiskeläppää, rinkeleitä, äideille vähän irtokarkkeja..) ja kaivoin kassista pienten kulinaristien testiin Organix fingerfoodsit. Olen Buzzador ja pääsimme tytön kanssa mukaan Buzzador-kampanjaan, jossa oli tarkoitus testata näitä ja testauttaa myös lähipiirin lapsilla. Nälkäiset ponitytöt olivat heti näiden kimpussa!

Nämä ovat siis Iso-Britanniasta saapunut menestystuote: luonnonmukaisia maissinaksuja. Ne tehdään luomuainesosista eikä niissä ole turhia lisäaineita. Tästä syystä pusseissa lukee "No Junk Promise." Reippaan kokoiset naksut oli helppo napata pussista myös pienin sormin. Testiryhmän reaktio kuulosti kutakuinkin seuraavalta: "Hyvää." "Namnamnamnam!" "Joo." ja "Mmm." (Kun kysyttiin haluaako lisää.) Osui ja upposi. Myös äidit makustelivat näitä ja yksissä tuumin todettiin porkkana parhaimmaksi. Lapsilla ei ollut selvää suosikkia, kaikki meni mitä tarjottiin ja lisääkin vaadittiin.

Maku  näissä selkeästi on pieneen suuhun kohdillaan ja naksut ovat pysyneet rapeina myös avatuissa pusseissa. Ainoa huono puoli näissä on hienoinen sotkevuus. Porkkanalla ja paprikalla kuorrutetut naksut varistavat oranssia murua, joka tarttuu pieniin, tahmaisiin sormiin ja nassuihin erittäin hyvin ja kädet ja naama on pyyhittävä kostealla paperilla herkuttelun päätteeksi. Tosin niin se pyyhitään muidenkin herkkujen jälkeen, eli en nyt tiedä mistä motkotan.

Yllä olevasta kuvasta hahmottaa hyvin naksujen koon. Pieni vaaksamitta ilmestyi kuin tilauksesta ja sekunnin murto-osassa maissirengas oli paremmissa suissa. Rengas on siis maissi-, sydän paprika- ja pötkö porkkananaksu. Tuossa näkyy myös naksuista irtoavat muruset. En välttämättä autoreissuille pakkaisi näistä mukaan muita kuin vähiten sotkevia maissirenkaita. Taidan silti jatkossa ostaa näitä, koska tavalliset maissinaksut taitavat käydä likalle tylsiksi.

Summa summarum: Organix Finger Foodsit maistui meille ja tutuille hyvin ja tyttö tykkäs niistä melkein yhtä paljon kun kopotikopoteista.

tunnisteet: #OrganixbuzzFI #Buzzador

Viikonloppuherkkuja

Tämä viikonloppu tuntui tavallista pidemmältä, mikä oli vain hyvä juttu. Viikonloppufiilikseni alkoi jo perjantaina kun sain rauhassa syödä aamupalan ja selailla mainoslehtiä. Huh, mitä luksusta! Perjantaina vapaapäivää viettänyt mummu tuli jo aamusta meille ulkoiluttamaan ensin koiraa ja sitten lasta. Meillä on jo niin talvikelit, ettei enää tarvi jynssätä koiran tassuja lenkin jälkeen puhki, jesjes.

Minäkin sain raitista ilmaa osakseni kun kävimme mummun kanssa kaupassa, likka nukkui rattaissa melkein koko reissun. Ostin porkkanoita, minipaprikoita ja bataattia, joista väsäsin lauantai-illan dippiherkut. En ollut ikinä aiemmin tehnyt bataattiranskalaisia, enkä muutenkaan bataattia juuri käytä, mutta onnistuneen kokeilun jälkeen sitä eksyy varmasti jatkossa lautaselle!

Asettelin bataattiranut ja porkkanasuikaleet pystyyn kahvikuppeihin ja pohjalle talouspaperia imemään ranskalaisista valuvan öljyn. Se toimi hyvin ja sormet pysyivät suht siisteinä. Lisänä oli myös minipaprikoita suikaleina. En tykkää paprikasta, mutta ajattelin kokeilla jos ne dippiin kuorrutettuina maistuisivat. Ei maistunut. Tyttökin irvisti maulle ja jätti paprikat syömättä, mutta kaapi niillä dippiä jonka nuoli pois dipatakseen paprikan uudelleen. Syömättömän paprikan heitti lopuksi tyhjään bataattimukiin..

Miehelle jäi vielä nälkä ja pilkoin perään vielä pari aiemmista kokkailuista ylijäänyttä perunaa ranskalaisiksi ja heitin uuniin paistumaan saunomisen ajaksi. Liekö johtui hieman venähtäneestä paistoajasta, mutta normiranut eivät olleet mielestäni yhtä hyviä kuin bataattiversiot. Upposivat kuitenkin. (Kuvissa ne bataattiranskalaiset, eivät maistuneet ihan noin mustuneille kuin kuvissa näyttävät :D)

Lauantaipäivä kyläiltiin vaarin ja mamman luona maalla ja sunnuntai pyhitettiin rentoutumiselle. Olin taloudessa ainoa, joka ei nukkunut parituntisia päikkäreitä. Sunnuntain herkkuruokana oli savuporojuustokeitto. Tein kertaheitolla nelilitraisen keiton, jotta ei tarvi miettiä mitä syödään huomenna.

Viikonlopun herkutteluun on sisältynyt myös kuuma kaakao kermavaahdolla. Mikäs sen parempaa kuin lapsen nukahdettua rentoutua lämmittävän kaakaon äärellä. Ja parhaaltahan se tietysti maistuu Barbapapa-mukista.

Laavulla

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt.."

Eilen teimme parituntisen retken metsään ulkoilun merkeissä. Hävettää myöntää, mutta tajusin talsineeni samoja polkuja edellisen kerran ollessani vielä raskaana. Silloinkin oli syksy, eli siitä on melkolailla tasan kaksi vuotta aikaa. Mahtavat ulkoilumaastot ovat vain muutaman kilometrin päässä kotiamme, joten ehkä nyt hyödynnämme niitä useammin.

Retkeilemään lähtivät myös vanhempani ja siskoni, minä vahvistin joukkoja lapsella ja koiralla. Koiralla, joka nautti sydämensä kyllyydestä päästessään painamaan pitkin maita ja mantuja kuin ruskea salama. Kameraa en jaksanut repussa roudata, joten saldona on vain tärähtäneitä kännykkäkuvia.

Matka autolta laavulle koetteli kanssaretkeilijöiden käsivoimia, koska vallan hyvin kävelevä lapsi heittäytyi useaankin otteeseen liikuntakyvyttömäksi ihan vain päästäkseen jonkun syliin. Polulla kävely oli erityisen tylsää, pöpelikössä Tacon perässä juokseminen taas sujui loistavasti. Pyllähdyksiä lukuunottamatta. Ja kirkas nauru raikasi männikössä kun tyttö katseli ympärillä poukkoilevaa elukkaa.

Laavulla isäni ja siskoni sytyttivät nuotioon tulen lämmittämään ja äitini kaivoi repustaan glögiä ja keksejä. Minä heittelin Tacolle keppejä, vaikka se kyllä juoksutti itseään ihan hyvin ilman apuakin. Pikkuretkeilijä taas tykästyi tukkipenkkeihin.

Koiranjuoksutukseen tuli tauko kun näköpiiriin ilmestyi hevonen ratsastajineen. Lapsiin ja koiriin tottunut lakun ystävä ei ollut moksiskaan meistä ja kävimme lähempänä tekemässä tuttavuutta. Tyttö hoki "Ihhahhaa" hevosen hamuillessa hänen tumppujaan (ja kädessä ollutta näkkileipää). Taco lymyili meidän takanamme piilossa ja vähän väliä kurotteli haistelemaan suurta hevosta. Se oli ilmeisesti unohtanut nähneensä hevosia ennenkin ja juosseensa niiden kanssa kilpaa, vaikkakin aidan eri puolilla.

Ratsukko jatkoi matkaansa ja jonkin ajan kuluttua päästin koiran taas vapaaksi. Ajattelin, että se on jo unohtanut hevosen ja jatkoimme keppien heittelyä. Aivan varoittamatta se ampaisi täyteen juoksuun ja ehdin vain sanoa vieressä seisseelle siskolleni "*Rumasana* nyt se lähti sen hevosen perään!" ja juoksin samaan suuntaan. Törkeän huonoksi päässyt kuntoni petti pian ja Tacokin oli jo kadonnut näkyvistä. Huutelin sitä minkä huohotukseltani pystyin ja yritin etsiä haarautuvilta poluilta kavionjälkiä. Turhaa hommaa, totesin. Vaikka keksisin seurata oikeaa polkua, joka haarautui jatkuvasti eri suuntiin, en ikinä saisi koiraa tai parikymmentä minuuttia etumatkaa saanutta ratsukkoa kiinni.

Palasin laavulle ja kehitimme pelisuunnitelmaa elukan etsimiseksi. Latasin jo facebookiin ilmoitusta karanneesta koirasta ja heti kun kännykkä ilmoitti sen julkaisusta, rymisti Taco täyttä laukkaa takaisin. Ei muuta kuin kourallinen nameja suuhun ja hihna kaulaan. Ja se facejulkaisu pois.

En tiedä löysikö Taco etsimäänsä, mutta onneksi luonto ajoi laumaeläimen pian takaisin. Urpoelukan toilailuja (joille kyllä naurettiin hyvin pian) lukuunottamatta retki oli ihan loistava. Nyt yritän saada ahterimme raahattua useamminkin tuonne, koska tolkuton ala metsää on vielä tutkimatta.

Värikäs lastenhuone

Tuli paineita saada tämä lastenhuone-esittely ulos kun kuvat ovat odottelleet julkaisua kohta pari kuukautta, työt selvästi haittasi harrastuksia! Eilen haettiin jo isompi sänky huoneeseen, joten kohta äitiä ja isää testaillaan kun kokeillaan viihtyykö tyttö sängyssään vai ei. Näen jo sieluni silmin miten nukkumaan laitettu lapsi hiipparoi olohuoneeseen, hihkaisee "Kukkuu!" ja nauraa päälle. Näen tämän toistuvan hyvin, hyvin usein..

Eniveis, tässä on huone sellaisena kuin se vielä hetki sitten oli. Hetkellisesti valmiina. Näin siistihän se ei todellisuudessa ikinä ollut viittä minuuttia pidempään. Tai varttia kun äiti sulki oven perässään ottaakseen kuvia. Tuhma äiti.

Ylläoleva kuva on otettu ovelta, vasemmalla on IKEAn hoitopöytähyllykkö, jonka hoitopöytäosasta on tarkoitus piakkoin luopua ja pyhittää hylly kirja- ja leluhyllyksi. Lipasto on minun vuosia sitten omilla säästöilläni omaan huoneeseeni ostama ja se on loistava vaatteiden säilytykseen. Pikkulaatikot jemmaavat sukat sun muut, ylimmässä isossa laatikossa on aina tämänhetkiset vaatteet, seuraavassa seuraavan koon ja kahdessa alemmassa lakanat, pyyhkeet ja muu sekalainen. Lisäksi lipastosta oikealla on ovi vaatehuoneeseen, jossa roikkuvat mekot ja muut hienommat vaatteet. Ja paljon muutakin sälää.

Ylähyllyn tavarat ovat koristeita, harmaassa korissa pysyvät järjestyksessä vanupuikot, talkki ja rasvatuubi. Hyllyn reunassa roikkuu Pum pum eli stetoskooppi sydämen kuuntelua varten. Nykyään varsinaista tarvetta sille ei onneksi juuri ole, mutta tytön mielestä on hirveän hauskaa kun äiti tai isä kuuntelee sydäntä ja samalla sanoo "pum pum" lyöntien tahdissa. Siitä nimikin on tullut, kun pöydällä makaava lapsi kurottelee stetoskooppia sanoen "Pum pum" ja asettaa sen rinnalleen.

Tämäkin hyllykkö on minun itselleni yläasteikäisenä ostama. Päivitin sitä washiteippaamalla hyllyjen hieman kolhiintuneet reunat. Tavarat ovat utopistisen siististi, normaalisti kaikki kirjat ovat lattialla tai olohuoneen sohvalla, mutta tämän kuvan ehdin lavastaa ennen kuin pienet kädet taas kahmaisivat hyllyt tyhjiksi. Hyllyn päällä on oli kauniisti aseteltuna Skip Hopin ihanat eläinpalikat, kummisedältä kastelahjaksi saatu Moneyphant (jonka toinen poikanen on kummisedän kirjahyllyssä) ja ohutsivuiset kirjat niin kauan kuin likka ei niitä sieltä ylettänyt rohmuamaan.

Pikkuhyllykön yläpuolelle on liimattu Skip Hopin Treetop Friends-seinätarra, josta tuli itselleni pienoinen pakkomielle raskausaikana. Pitihän se sitten hommata ja tooodella pitkällisten pohdintojen (n. vuosi) tuloksena tarra päätyi tuohon seinään. Huoneen ainoa ehjä seinä on pinnasängyn ja lipaston takana ja siihen olen ajatellut jotain valkoista maalia mielenkiintoisempaa. Kaksi seinähyllyäkin odottaa vaatehuoneessa, että joku ne jaksaisi porailla paikoilleen ja täyttää söpöillä jutuilla.

Yksi sininen lintutarra muuten laitettiin valokatkaisijan päälle ja se on siinä jotenkin hirvittävän piristävä pieni lisä! Vielä pari kukkaa ja kärpässientä odottaa omaa paikkaansa, ehkä jostain lattialistojen päältä. Tarran ja eläinpalikat tilasin aikanaan Lekmeristä, mutta enää niitä ei siellä näy olevan. Muita Skip Hopin ihania tuotteita kyllä löytyy ja saatoin vähän tykästyä yksisarvisreppuun..

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: lempileluni! Joo, kyllä äidilläkin saa olla lempilelunsa lapsen lelujen joukossa. Sarjassamme raskausaikaisia pakkomielteitä, joka oli lopulta pakko hankkia sillä verukkeella, että yksivuotislahjan pitää olla jotain aivan erityistä. Kyseinen yksilö on tilattu Jollyroomista hyvien alennusten aikaan. Onneksi on myös lapsen mieleen ja tuon kyydissä on monet kerrat huristeltu ja pöristelty ympäri kämppää. Mitä kovempaa, sen kivempaa!

Juuri nyt huone on kaukainen muisto ylläolevasta, kun kaikki meni mullin mallin juniorisängyn myötä, mutta varmasti viimeistään onnistuneen sängynvaihdon jälkeen tulee päivitystä. Toivottavasti ne hyllytkin ovat silloin löytäneet seinälle. Ja kaikki muukin mikä paikkaansa odottaa.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä*

Viikko sitten

Viikko sitten olimme koko perheen voimin reissussa  Kouvostoliitossa, eli Kouvolassa. Pakkaaminen alkoi perjantaina ja lauantaiaamuna keräsin viimeiset kamppeet ja romppeet reppuihin ja kasseihin ja Mies sulloi ne auton perään tetrismäisellä tarkkuudella. Vähän tuli kauhisteltua kuinka paljon tavaraa (+rattaat, matkasänky ja patja) kolmihenkinen perhe voi yhden yön reissua varten tarvita.
Eikä muuten edes tarvinutkaan!

Mummu haki koiran yökylään ja me hurautimme ensimmäiset puoli kilometriä lähimmän R-kioskin pihaan, koska eihän roadtrip ole mitään ilman takeaway-kahvia. Mies lopetteli kahviaan Lahden nurkilla kun olin jo aikani viihdyttänyt Pätkistä kutakuinkin kaikella mahdollisella viihteellä, mitä takapenkkimatkustaja voi keksiä. Etupenkillä Mies tyytyväisenä kuunteli duo Vuorisen ja Kyrön jorinoita. Vähän Lahden jälkeen uni vei voiton pienestä matkalaisesta ja hän heräsi sopivasti juuri kun olimme kääntymässä päätepysäkille Orilammen Majalle.

Pieni eläintenystävä löysi possupatsaan halattavaksi.

Majalla näimme ensimmäisenä isosetäni, sillä roadtripin päätarkoitus oli osallistua sukukokoukseen! Olimme paikalla kutakuinkin ensimmäisinä hyvissä ajoin, pari tuntia ennen sovittua ruokailun aloitusta. Pikkuhiljaa väkeä valui paikalle vähän eri puolilta Suomea ja pääsimme syömään. Buffet oli loistava ja monipuolinen ja täytin mahani jo kylmillä alkuruoilla. Pätkis söi matkalle varaamiani raakakeksejä ja lihapullatkin maistuivat Miehen lautaselta. Siskoni kasvispihvit kiinnostivat myös kovasti.

Ruuan jälkeen kiskoimme ulkovaatteet niskaan ja kipaisimme rantaan, jossa komea Tuuletar II odotti viedäkseen meidät Kultareitti-risteilylle. Laiva kulki Vuohijärveltä Repovedelle ja matkaa säesti kokeneen oppaan huumoripitoinen selostus. Kuljimme riippusillan ali, vierailimme satoja vuosia vanhalla saarihautausmaalla ja paluumatkalla oli yhteislaulua haitarin säestyksellä.

Risteily oli todella hieno kokemus! Kävimme myös aluksen katolla/kannella(?) istumassa ja ihailemassa ohi lipuvia maisemia, jyrkkiä kallionseinämiä ja kivisiä mökkisaaria. Mäntysaaren hautausmaa oli hieno ja saareen liittyy mielenkiintoisia tarinoita, joita opas meille kertoi. Kaikkea en muista, mutta täältä löytyy mielenkiintoinen syy saarihautausmaan käytölle. Mäntysaareen oli muistaakseni myös haudattu alkuun ryöväreitä ja ruton uhreja, sillä saaresta rutto ei päässyt leviämään.

Illalla kuvailin upeaa auringonlaskua ennen kuin hyvästelimme sukulaiset ja hurautimme majapaikkaamme. Yövyimme siskoni miehen kaverin mökillä. Pätkiksen nukutettuani liityin muiden seuraan pihalle ja valvoimme melkein puoleen yöhön katsoen typeriä youtube-videoita ja palellessamme vilttien alla, koska grillin tuli oli liian kaukana pöydästä.

Pätkis heräsi puoli ysiltä ja grillissä valmistetun aamupalan jälkeen meidän pienperhe jatkoi matkaansa vielä yhteen kyläpaikkaan ennen kotiinlähtöä.

Reissu oli todella kiva ja ensimmäinen laatuaan kun olimme perheenä yötä pois kotoa. Ja taisi se olla Pätkiksen pisin automatkakin, noin kolme tuntia suuntaansa. Eikä edes tarvinnut pysähdellä matkalla! Onnistuneesta matkasta huolimatta oli ihanaa nähdä auton ikkunasta tuttuja maisemia. Ja päästä yöksi omaan sänkyyn juoksevan veden ääreen.

Sunday funday + alekoodi Lekmerille

Now playing: Sunday funday soittolista ala Spotify

Tämä sateinen sunnuntai on toistaiseksi mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä. Pätkis heräsi puoli seitsemältä ja Mies antoi minun torkkua vielä hetken aikaa. Torkkumisesta ei tosin tullut mitään kun vuorotellen Pätkis ja koira kävivät makkarissa kiljumassa, juoksemassa, tökkimässä märällä nenällään tai hakkaamassa patterin putkia hännällään. Rauhalliset kotiaamut on ihania.

Mies lähti ennen kahdeksaa auttamaan serkkuani ja hänen poikaystäväänsä muutossa pääkaupunkiseudulle. Pätkis ja minä jäätiin peittojen uumeniin pötköttelemään ja katselemaan hiljalleen ropisevaa sadetta ikkunasta. Kylkiluut kipeänä ajattelin "Tältä tuntuu olla äiti" kun Pätkis riemusta kirkuen pomppi kylkieni, jalkojeni ja pääni päällä.

Lopulta en enää kestänyt kun joka paikkaan sattui liikaa ja olin viidettä kertaa kurottanut pehmopupun lattialta, jonne Pätkis sitä jatkuvasti heitteli, ja nousimme ylös. Harvinaisessa toimeliaisuuden puuskassani petasin sängyn, puin päälleni, nappasin mikrokuituliinan ja ikkunasuihkeen ja pesin kaikki peilit ja ikkunat puhtaaksi sormenjäljistä. Niitä muuten piisasi! Osa taisi jopa olla jonkun muun kuin Pätkiksen..

Smoothiemarjat saivat sulaa sillä aikaa kun Pätkis söi aamupuuronsa. Heti viimeisen lusikallisen jälkeen alkoi tavallinen hokema "Hakka! Hakka!". Jep, meillä syödään Herra Hakkaraisen ksylitolipastilleja ja Pätkis pitää siitä erittäin hyvin huolen. Oma aamupalani koostui parista banaanista ja läjästä pakastettuja kesän marjoja: mansikoita, mustikoita ja vadelmia. Ai että oli muuten hyvää!

Aamupalaa seurasi leikit Legoilla ja pahvilaatikoilla. Töistä aivan muuhun tarkoitukseen tuomani pahvilaatikko palvelee nyt ilmeisesti Pätkiksen veneenä tai autona. Kimppakyytiläisinä ovat milloin pehmolelut, milloin Duplohahmot. Tokmannilla oli loppuviikolla kaikki Legot alennuksessa, joten vapaapäiväni iloksi kahmaisin hyllystä Pätkikselle joululahjaksi ensimmäisen kuorma-auton, koska Mies ajaa työkseen rekkaa. Pienemmän eläinsetin annoin heti seuraavana päivänä leikkeihin mukaan.

Rankkojen leikkien jälkeen iski väsy ja nyt pieni puuhaaja kerää voimia päikkäreillä. Voimia on syytäkin kerätä, sillä iltapäivällä ilmassa on sateen lisäksi suuren urheilujuhlan tuntua! Pätkis osallistuu ensimmäistä kertaa jäätelöjuoksuun, jossa palkintona on nimensä mukaisesti jäätelöä. Voittaja saa tuutin ja muut osallistujat jätskipuikon. En aseta mitään paineita, mutta olen saattanut mainita, että äitinsä söi tuuttia kuutena vuonna peräkkäin. Vaikka on aina tykännyt enemmän puikkojäätelöstä.


*Lekmerin sivuilla on käynnissä Crazy Days-kampanja, joten nyt on hyvä aika hankkia jo joululahjoja hyvillä alennuksilla! Lisäksi saat ilmaiset toimituskulut koodilla CRAZYILMAINEN. Kampanja on voimassa 6.9. asti.*

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Radalla taas - LinnaCruising 2016

Kesän odotetuin päivä on nyt ohi. Ei vaiskaan, edelleen odotan sitä täydellistä kesäpäivää, jolloin aurinko paistaisi, lämpöä olisi riittävästi muttei tukahduttavasti ja olisi vielä vapaapäivä. Ei ole ihan heti näkyvissä, mutta ehkä ensi vuonna?

Eilen oli siis jo järjestyksessään 14. vuotuinen LinnaCruising Hämeenlinnassa. Minä tietenkin olin tapani mukaan töissä kahteen asti, jonka jälkeen kävimme parin työkaverin kanssa pyörähtämässä Elomessuilla. Telttoja oli vaikka kuinka, mutta ostosaldoksi jäivät Sisustuspallobaarin värikkäät valopallot Pätkiksen huoneeseen ja kivoja kortteja tulevia synttärikekkereitä ynnä muita varten. Pehmiksetkin tuli tihkusateesta huolimatta napattua ennen kuin talsimme takaisin autoillemme.

Messualueelta suunnistin kohti Ahveniston moottorirataa ja missasin matkalla pari hyvää tienvarsiparkkia. Lopulta jätin autoni reilun puolen kilsan päähän radasta ja rillit huurussa kipitin perille. Radalle päästyäni olin yrittänyt soittaa Miehelle ainakin seitsemän kertaa ja luuri korvalla tuutaten etsin silmä kovana Dodgeamme. Olen surkea hahmottamaan väkijoukkoja, joten en yrittänytkään bongata Miestä, Pätkistä ja Pätkiksen kummisetää vaimoineen. Lopulta löysin automme ja juuri silloin Mies oli huomannut turhat soittoyritykseni ja suvaitsi soittaa takaisin.

Heitä auton luona odotellessani räpsin muutamia kuvia ohi ajavista autoista. Vain niistä hienoimmista, tietysti. Ja söpöimmistä. Pian Ryhmä Rämä tulikin luokseni, johtotähtenään elukka, joka oli päässyt mukaan ihmettelemään ameriikanrautoja.

Katselimme vielä hetken ohi meneviä autoja ja kellon raksuttaessa kohti "letka-aikaa" keräsimme rattaat ja lapset autoon. Miehen kesäkaara on vuoden 64 Dodge Dart, jossa on ihanat sohvamalliset penkit. Etupenkille hyppäsivät Mies, kummisetä ja vaimonsa minun ahtautuessa molempien lasten kanssa takapenkille. Taco ihmetteli touhua ja reitin varrella seisoskelevia ihmisiä Pätkistäkin enemmän ja antoi säännöllisesti märän pusun kummisedän korville.

Letka-ajelu meni tosi hyvin, muutaman kerran Pätkis meinasi hermostua kun puuroaika lähestyi, mutta koiran pusut ja korvat piristivät. Reitin varrella oli kelistä huolimatta älyttömästi väkeä ja oli kiva huomata, miten katsojat saivat iloa harrasteautoista. Tacokin sai muutamia ihastuneita huudahduksia, joista paras oli Hämeenlinnan torin nurkalla humalainen mies, joka ensin huusi "Komee koira!" ja perään huomautti "Ja on hieno autokin!".

Ensi vuonna uudestaan, toivottavasti aurinkoisemmalla kelillä ja tukka tötteröllä!

Vapaapäivä + sairaspäivä = pyjamapäivä

Kesäflunssa yllätti viikonloppuna. Lauantaina kävin työkaverini kanssa Ämyrockissa zoomailemassa meininkiä ja syömässä muurikkalettua. Aurinko paistoi, tuuli oli lämmin ja elämä oli mukavaa. Ja kurkussa tuntui orastavaa kipua. Jätin sen tietenkin huomiotta ja Pätkiksen ja Miehen ollessa viikonloppureissulla käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin kahden vanhan ystäväni kanssa terassille. Ilta venähti pitkäksi ja olin kotona vähän ennen pilkkua. Oli tosi kivaa.

Sunnuntaina krapulasta ei ollut tietoakaan, mutta tärisin peiton alla kuumeisena ja kurkkuani särki aivan hemmetisti. Krapula olisi ollut kivempi.. Pätkis ja Mies tulivat yhden jälkeen kotiin piristämään minua. Koko päivä kului sohvalla peiton alla Criminal Mindseja katsellessa Pätkiksen hyppiessä päälläni.

Tämän päivän olen mennyt pelkän teen voimalla, ruokahalu on aivan kateissa. Minttuteetä ja monivitamiinia, näillä eväillä valmistan itseäni huomista työpäivää varten. Onneksi tänään oli vapaapäivä, saan sairastaa rauhassa.

Olemme pötkötelleet levitetyllä vuodesohvallamme Pätkiksen kanssa ja katsoneet lastenohjelmia, ostos-tv:tä ja hömppäelokuvia. Molemmilla on pyjamapäivä, Pätkis edustaa mumminsa tekemässä perintöpyjamassaan, joka on ollut käytössä jo isosiskollani. Sohva on täynnä tyynyjä ja pehmoleluja ja peiton alla on kiva leikkiä olevansa piilossa.

Pätkis on malttanut puoli päivää olla oikein rauhallisesti ja vastoin tapojaan on viihtynyt paljon kainalossa. Toki välillä on käyty levittelemässä keräyspahveja ja vaatteita ympäri olohuoneen lattiaa. Onneksi mummi kuitenkin tulee kohta vähän viihdyttämään ja ulkoiluttamaan tuota ikiliikkujaa, muuten täällä kiipeiltäisiin kohta seinille kun sohva ei enää riitä.

Perhejuhannus 2016

Kesäkuu on hurahtanut ohi nopeammin kuin uskonkaan. Olen painanut töitä hiki hatussa (välillä kirjaimellisesti) ja juuri ennen juhannusta tuli ensimmäinen palkkio siitä: palkkapäivä! Toki lähes päivittäin asiakkailta kuulee kiitosta hyvästä palvelusta ja loistavista neuvoista, mikä sekin aina tuntuu yhtä hyvältä.

Sen verran kiirettä on pitänyt, että vähää vaille kuukausi sitten ehdin viimeksi istua koneelle ajatuksen kanssa näpyttelemään tekstiä. Ai että teki terää saada hieman pidempi vapaa viikonloppu. Torstaina pääsin töistä neljältä ja seuraavan kerran menen huomenna maanantaina aamuyhdeksältä. Kokonaiset kolme päivää sain viettää aikaa perheen kanssa!

Perjantaina nukuimmekin kaikki pitkään ja puolen päivän jälkeen suuntasimme koko porukalla vanhemmilleni. Hain isovanhempani sinne uudella autollamme (käytetty, mutta meille upouusi, jeij!) ja grillasimme ja söimme hyvin. Tarjolla oli myös kesän hittiä, raparpekonia! Pätkis oli jo ehtinyt syömään vähän aiemmin, joten muiden syödessä grilliherkkuja hän keskittyi vesimelonin ja täysjyväpatongin mutustamiseen. Syömisen jälkeen oli ruokalevon aika ja Pätkiksen mennessä päikkäreille me muut jatkoimme vielä kahvin ja mansikkakakun nauttimista.

Päikkäreiden jälkeen lähdimme jatkamaan iltaa ystäväpariskunnallemme, jolla on Pätkistä kolme kuukautta vanhempi poika. Siellä oli myös kolmas perhe muutaman kuukauden ikäisen vauvansa kanssa. Vanhemmat lapset viilettivät kiljuen ympäri kämppää pienimmän köllötellessä rauhassa äitinsä sylissä. Söimme patonkia, sipsiä ja aivan ihanaa Pätkis-juustokakkua. Pakko kysyä sen ohje, olisin nimittäin voinut syödä vaikka koko kakun jos olisin kehdannut!

Nuorin lapsukainen alkoi väsähtää ja lähti vanhempineen kotia kohti. Me muutkin aloimme tehdä lähtöä, sillä aioimme lähteä katsomaan kokkoa. Pienen ajomatkan jälkeen kävelimme siltaa yli kirkkorantaan, jossa kokko jo sauhusi. Minä ja ystäväpariskuntamme vaimo olemme lähes kääpiöitä, joten meillä ei ollut toivoakaan nähdä kokkoa väentungoksen läpi. Siirryimme sitten vastarannalle, josta oli esteettömät, joskin hieman kaukaiset, näkymät kokolle. 

Ystäviemme poitsu katseli kokkoa ehkä viisi sekuntia kunnes kyllästyi ja lähti kävelemään poispäin. :D Pätkis taas osoitteli kokkoa ihmetellen muutaman kerran ja alkoi sitten ihailla rannalla olevia koiria. Pari pusuakin hän sai mentyään Miehen kanssa katsomaan muutamaa koiraa lähempää. Kotona olimme puoli kymmeneltä ja Pätkis nukahti heti ison mustikkapuuron jälkeen.

Lauantaina grillasimme ja söimme ulkona, Pätkis kanaa ja couscousia ja me Miehen kanssa possua. Iltapäivällä menimme kummisetäni luo, jossa oli puoli sukua kahvittelemassa ja katsomassa futista. Pätkis sai kirmata paljain jaloin pitkin nurmikkoa ja ihmetellä serkkujeni kärrynpyöriä. Ilta oli aivan ihana! Pätkis oli unessa jo yhdeksältä ja minä katselin pitkästä aikaa telkasta aussisuosikkiani, Remontilla rahoiksi.

Tänään nukuimme taas pitkään ja siivosimme. Imuroidessa tuli hiki, mutta nyt on kiva katsella semisiistiä kotia. Täysin siistiähän täällä ei ikinä ole.. :D Vanhempani tulivat syömään ja Mies grillasi possunkylkeä, makkaraa ja halloumia. Lisänä salaattia ja jälkkäriksi juhannusaatolta jäänyttä mansikkakakkua. Ja taas oli hyvää!

Juhannus oli taas hieman erilainen, kuin vaikkapa Miehen ja minun ensimmäinen yhteinen juhannus kaverini mökillä. Olo on tämän viikonlopun jälkeen varmaankin paljon virkeämpi ja rentoutuneempi, takana on siis aivan ihana perhejuhannus! :)

Viimeinen päivä kotiäitinä

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Yksi aikakausi tulee päätökseensä kun meikäläinen jättää huomenna Pätkiksen isovanhempien hoitoon ja hurauttaa töihin. Ihan kiva, että ensimmäinen työviikko alkaa keskiviikosta, niin tulee vähän kevyempi siirtymä kotoa töihin. Huomisesta lauantaihin asti olisi töitä ja sitten saan sunnuntain ja maanantain tankata taas Pätkis-energiaa ja läheisyyttä. Voi olla, että äidille tulee kovempi ikävä, Pätkiksellä sentään on mummilassa uima-allas! Minä taas hikoilen luultavasti yli 30-asteisessa myymälässä. Tasan ei käy onnenlahjat.

Olen ollut kotona yhtäjaksoisesti yli vuoden. Viime vuoden lopulla tein opiskeluihini liittyviä työharjoitteluja, mutta edellisen kerran olen ollut "oikeissa töissä" kaksi vuotta sitten, kesällä 2014. Koulun kautta päädyin työharjoitteluun ja siitä kesätöihin tähän samaan firmaan, johon nytkin menen. Tällä kertaa mua ihan kysyttiin töihin. Sopimus on toistaiseksi voimassa kesän yli, mutta parhaani teen, jotta saisin jatkaa pidempäänkin. Toissa kesänä rikoin selkäni siellä, joten nyt noudatan tarkasti fyssarin ohjeita, jotta en tuhlaa työpäiviä sairaslomaan.

Työvuorot on tällä hetkellä selvät juhannukseen asti ja odotan silloin koittavaa ensimmäistä palkkapäivää kuin kuuta nousevaa! :D Jos rahasta ei tarttis välittää ollenkaan, voisin olla Pätkyläisen kanssa kotona vaikka ikuisesti. Tai ainakin siihen asti kun se jaksais mua kattella. Fakta kuitenkin on, että yhden ihmisen palkalla kolmen hengen (ja yhden koirahengen!) talouden pyörittäminen on aika ajoin haastavaa. Kotihoidon tuki ei todellakaan kannusta jäämään kotiin, varsinkaan kun töissä käydessä mulle jää rahaa käteen lähes tonni enemmän joka kuukausi. Joo-o, Miehen täytyy pitää mut tiukan valvonnan alla etten kirmaa kaupoille heti ensimmäisen palkan tullen ja törsää menemään. :D Sen olen jo päättänyt, että ekana palkkapäivänä kerrankin hemmotellaan itteemme ja mennään oikein ulos syömään. Vaikka ihan tohon omalle terassillekin, kunhan se ensin valmistuis.

Viimeinen kotipäivä Pätkiksen kanssa on jo melkein ohi, iltapesulla on käyty ja nyt vuorossa on halailua ja pussailua koiran kanssa. Ja välillä äitin jalkojen. Äääk, en tiedä miten kestän töissä ilman Pätkiksen yllätyshaleja. Yllätyshalailen pian itse asiakkaita ja työkavereita.

Ehkä mä selviän. On tästä kuulemma muutkin selvinnyt.

Ps. Ostettiin toi hieno kello Pätkiksen kanssa Jyskistä. Kello ja saippuakuplia. Yhteensä 8,50e, ei huono.

Terassiremonttia pukkaa

Viikonlopun hyvien kelien ja vapaapäivien innoittamana Mies innostui purkamaan terassimme. Jesjesjes! Vanha terassi sai purkutuomion siinä vaiheessa kun Miehen jalka upposi joskus syksyllä yhdestä laudasta läpi :D Talvella ei terassilla mitään teekään, joten nyt kesän korvilla aloimme pyöritellä ideoita uutta terassia varten.

Vanhasta ei tietenkään ole mitään "ennen"-kuvaa, koska kun Mies alkaa jotain tekemään niin siinä ei paljon pysähdellä kuvailemaan! Terassi oli siis jo revitty auki kun nakkasin hänelle kameran kouraan. Lähtötilanteesta sen verran, että näin pihan perältä katsottuna oven oikealla puolella oli ihan perus suora terassi, kun taas oven vasemmalla puolella terassissa oli pieni "erkkeri" ikkunan kohdalla. Puuterassi loppui tuon ikkunan jälkeen, eli vasemmanpuoleinen pätkä kivetystä oli tosiaan pelkkää kivetystä. Oikealla olevat isommat laatat olivat terassin alla.

Uusi terassi tulee olemaan täysin suorakulmio ja sitä tulee koko asunnon leveydeltä, eli peräti kahdeksan metriä. Syvyyttä lisätään hieman ja uusi terassi ulottuu vanhan erkkerin uloimmalle kohdalle, eli kolmeen metriin. Neliöitä tulee siis yhteensä 24, mikä on ihan kiitettävä määrä. Tila riittää reippaasti grillille ja terassikalusteille. Ylemmän kuvan vasemmassa reunassa näkyy nykyinen terassipöytä, jonka kaverina on kolme enemmän tai vähemmän rikkinäistä tuolia. IKEA pelastaa Family-tarjouksillaan ja sieltä bongasin tämän FALSTER-ruokailuryhmän tarjoushinnalla. Näyttää ehkä pikkasen paremmalta kuin nykyiset kalusteet. Tarjous on voimassa enää tämän kuun, joten Mies-parka joutuu taas kanssani IKEAan.

kuva lainattu IKEAn sivuilta

Kaide rakennetaan ehkä vähän myöhemmin, kunhan ensin saadaan pohjat ja itse terassilaudat paikalleen. Vanhan kaiteen laudat olivat pystyssä, mutta uudet tulevat vaakaan. Pihojen välisten aitojen laudat ovat myös vaakatasossa, joten ne sopivat sitten kivasti yhteen.

Terassiremontin jälkeen/aikana myllätään myös pihaa muutenkin. Pihasta revittiin viime kesänä vanha ja hutera hiekkalaatikko, jonka jäljiltä isojen laattojen edessä on läntti, jossa ei kasva juurikaan ruohoa mutta rikkakasveja kylläkin. Myös pihan takaosan pensasaidan edessä on kaljua aluetta, joten ryhdymme siis kasvattamaan ruohoa! Rikkaruohoja täynnä oleva villiintynyt "kukkapenkki" laitetaan myös uusiksi, mutta oma viherpeukaloni on niin keskellä kämmentä, että ulkoistamme sen äidilleni, joka on innokas puutarhuri. Häneltä olemme jo jotain vinkkejä kyselleet. Pihavalo vaihdetaan ehkä myös pienempään, joka ei töröttäisi noin huomiota herättävästi. Ajatuksena on tällä hetkellä joku tämän tyylinen valaisin.

kuva lainattu Bauhausin sivuilta

Tykkään paljon kukista, mutta en osaa hoitaa niitä. Olen tappanut kaktuksiakin kuivuuteen, joten haasteena olisi saada kukkapenkkiin kasveja, jotka pärjäävät käytännössä täysin itsekseen ja mieluusti kukkivat useampana vuonna peräkkäin. Pihavalon vieressä on melko iso kivi, joka onneksi syö osan kukkapenkistä. Jotain värikkäitä kukkia sinne pitäisi saada, mutta niitä pitää miettiä myöhemmin. Kukkapenkki joka tapauksessa kaivetaan ylös, koska teemme talon seinustalle salaojaputken ja kaivamme putken valuttamaan vedet suoraan pensasaidan takana olevaan ojaan. Sen jälkeen on hyvä myllätä penkki täyteen kukkia!

Päivitystä terassi/piharemontin etenemisestä saattaa tulla piakkoin. Viimeistään valmiin terassin esittelen, ainakin jos siitä tulee puoliksikaan niin hieno kuin suunnitelmissamme! :D

Tuliaisia Tallinnasta

Lauantain vietimme Tallinnassa. Anoppi, eli Pätkiksen mummu tuli meille aamuseitsemältä kun me hyppäsimme bussiin kahdeksalta. Pätkis ehti herätä ennen meidän lähtöä ja jäi oikein iloisena mummun seuraan. Reissu oli sukulaiseni järjestämä ja melkein puolet matkaan lähtijöistä oli minulle sukua tai muuten tuttuja. Vähän yli 40 hengen seurue meitä yhteensä oli ja suuri osa porukasta oli ollut näillä kyseisillä "Taikamatkoilla" ennenkin. Minä ja Mies pääsimme nyt ensimmäistä kertaa mukaan.

Paattina oli Viking XPRS ja jestas sentään siellä oli tungosta! Meille oli varattu pöydät buffetista heti matkan alkuun ja söin mahani täyteen aivan tolkuttoman hyvää graavilohta. Pääruoat olivat hienoinen pettymys, mutta jälkkärilautaseni oli aivan täynnä. Kuinka yllättävää.. Buffetin jälkeen kävimme vilkaisemassa laivalla esiintynyttä Paula Koivuniemeä. Näin hänet vain vilaukselta valtavan ihmismassan lävitse. Shown loputtua lähdimme kohti matkaporukkamme kimppahyttejä ja ikuisuudelta tuntuneen köpöttelyn jälkeen pääsimme laivasta ja terminaalista ulos Tallinnaan.

Porukka hajaantui kuka mihinkin, minä suuntasin serkkuni, hänen poikaystävänsä ja heidän vanhempiensa kanssa Rotermanniin ja Mies oli haljeta innosta kun pääsimme kaupoille. Not. :D Ainoastaan minä, serkkuni ja hänen poikaystävänsä kiertelimme kaupoissa ja muut istuivat terassilla. Kaikki olivat varautuneen sääennusteen mukaiseen runsaaseen sateeseen ja kylmään, mutta keli oli pilvisyydestä huolimatta oikeastaan loistava! Ei satanut ja hetkeäkään edes minä en palellut.

Kiersimme Rotermannin liikkeistä Pull & Bearin, Stradivariuksen, Bershkan, Springfieldin ja A.G.A.N.:n. Yritin pihistellä, mutta silti ostin laukun ja kaksi mekkoa. Toisaalta jätin tosi monta juttua ostamatta, hyvä minä! Vaatekauppojen jälkeen koko joukkue suuntasi pakolliseen Tallinnan-kohteeseen: viinakauppaan. Sieltä ostin enemmän suklaata kuin alkoholia.

Paluumatkalla kiersimme laivan taxfreen ja sieltäkin tarttui kummasti muutama suklaaherkku mukaan. Muuten matka kului karaokebaarissa sukulaisten kanssa istuessa ja kävin myös kuuntelemassa viimeiset tahdit Aikuisesta naisesta. Karaoke oli.. No, karaokea. Suuri osa laulajista oli umpikännissä, mutta mukana oli todellinen yllättäjä. Joku nainen lauloi Whitney Houstonin I will always love youn aivan loistavasti! Ikinä en uskonut karaokessa kuulevani sellaista vetoa, varsinkaan tuosta biisistä. Nainen saikin raikuvat aplodit.

Kotimatka tuntui lyhyemmältä kuin menomatka, vaikka bussissa meinasinkin nukahtaa. Hyvässä vireessä olleet kanssamatkustajat tosin tekivät siitä melko mahdotonta :D Kotona olimme puoli kahdeltatoista ja päästimme mummun kotiin. Seuraavana aamuna Pätkis päästi ensikiekaisunsa viideltä..

Reissu oli loistava ja varmasti lähdemme toistekin. Kuvia matkalta ei ole, koska kännykkäni on huollossa enkä jaksa raahata järkkäriä mukana. Ostoksista sen sijaan on, kuten näkyy. Suklaata riittää ainakin.. loppukuuksi :D