Synttäritunnelmia

Pätkiksen ensimmäiset synttärit on juhlittu! Pari päivää meni toipuessa kakkuövereistä ja vielä olisi pakkasessa nopeasti hupeneva puolikas suklaakuivakakku. Perheenäidin iltapala, nam! Vieraita Pätkiksellä oli 14, vain kaksi ei päässyt paikalle ja osa tuli käymään jo edellisenä iltana.

Tarjoiluja meillä oli vallan riittävästi! Tein kaksi vadelmavalkosuklaajuustokakkua tällä reseptillä ja voi elämä miten hyviä ne olivat! Toisesta hävisi puolet jo edellisen illan pre-partyissa ja tämä kuvissa näkyvä toinen kakku riitti kokonaisuudessaan lopulle juhlaväelle. Kerrottakoon, että pre-partyissa oli yhteensä kuusi syöjää (minä ja Mies mukaanluettuna) kun taas varsinaisilla kekkereillä 16.. Tosin heistä kaikki aikuisia, jotka eivät välttämättä näin makeaa kakkua yhtä palaa enempää välitä syödä.

Kakun lisäksi äitini oli tehnyt pupukeksejä ja mainittua suklaakuivakakkua ja anoppi oli tekaissut lohi- ja feta-tomaattipiirakat. Ja minä leivoin suklaahippukeksejä tämän reseptin mukaan. Ne näyttivät valmiina lihapullilta ja jauhelihapihveiltä, mutta maku oli mainio! Mies haki vielä kaupasta rahkapitkoa, mutta "joutui" syömään lähes koko pullan illalla yksin. Pätkikselle oli washiteipeillä tuunattua hedelmäsosetta, mutta totta kai sankari sai maistaa myös kakkua.

Lahjaksi Pätkis sai meiltä potkuauton ja muilta sanakirjoja, vaatteita ja toki myös leluja. Viimeisessä kuvassa Pätkiksellä on yllään lahjaksi saatu ihana Peuhiksen mekko, aitoa kotimaista käsityötä. Ja mekko sopii tyyliltään aivan loistavasti tuon peltiauton kanssa!

Taiteellisesti lahjakas siskoni teki pyynnöstäni Up-talon, johon kaikki painoivat sormenjälkensä ilmapalloiksi. Idean bongasin täältä. Siitä tuli tosi kiva, vaikkei meillä sormenjälkiä tullutkaan niin paljon kuin alkuperäisversiossa. Vauvakirjassa on myös perinteisempi vieraskirja, mutta tuo taulu on astetta persoonallisempi tapa muistella juhlia! Kuvassa Miehen ja Pätkiksen sormenjäljet vierekkäin.

1-vuotissynttärivalmisteluja

Lauantaina meillä juhlitaan Pätkiksen ensimmäisiä synttäreitä! Kaivelin tuossa muutama ilta sitten esiin vauvakirjan väliin tallettamiani sairaalarannekkeita, ristiäiskutsuja ja ultrakuvia. "Kato, tässä Pätkis on miinus neljä kuukautta! Ja kato, tässä se on miinus puoli vuotta!" "Kato miten pieni tää ranneke on!" Heiluttelin kuvia ja sairaalarannekkeita Miehen nenän edessä ja nostalgisoin. Voi miten aika rientää kun on hauskaa ♥

Toinen Pätkiksen kummitädeistä ei pääse juhlapäivänä paikalle ja hän kävi meitä moikkaamassa jo perjantaina. Pätkis sai avata lahjansa siis etukäteen ja sieltä paljastui puhelin! Pätkis on tyttö kova soittelemaan ja kulkee usein ympäri kämppää milloin mikäkin pupu tai nalle korvallaan. Ja paapattaa mennessään. Kaiutinpuhelut isovanhemmille ovat myös arkipäivää ja usein vastapuolen korvat soivat innostuneen pienen ihmisen kiljunnasta.

En ole oikeastaan ikinä järjestänyt juhlia. Pätkiksen ristiäisistä otin hirveän stressin, mutta suuri osa järjestelyistä hoitui onneksi Pätkiksen mummin ja mummun suosiollisella avustuksella. Viikonloppuna Pinterestistä kakkukuvia selaillessani sain äitini (taas) oikein innostumaan ja luovuuden kukkimaan, joten voi olla että loppuviikosta keittiössä häärää useampi leipuri.

Pinterestistä puheen ollen, etsin sieltä inspiraatiota kun aloitin synttäreiden suunnittelun jo alkuvuodesta suunnittelemalla teemavärit. Varsinaiset teemasynttärit toimivat mielestäni paremmin vähän vanhemmilla lapsilla, joten meillä ei vielä tänä vuonna juhlita synttäreitä prinsessa- tai viidakkomeiningeissä. Sen sijaan juhlapöydästä löytyy palloa ja raitaa keltaisen ja vaaleanpunaisen väreissä. Tämä kuva toimi inspiraationi lähteenä:

kuva täältä

Tarjottavat ovat vielä hieman työn alla niin suunnittelun kuin varsinkin toteutuksen osalta, mutta enköhän minä jotain repäise. Pätkiksen vaari perheineen ei pääse lauantaina varsinaisiin bileisiin, joten minun täytyy leipoa jotain jo perjantaille. Ehkä kuppikakkuja? Niitä suunnittelin alkuun tekeväni kakun sijasta, mutta totta kai törmäsin siellä pirun Pinterestissä niin ihanasti koristeltuihin 1-vuotiskakkuihin, että taidan innostua testaamaan taitojani kakun koristelussa. Mikä on toki hyvä tehdä ensimmäistä kertaa juuri ennen juhlia. Mutta rumakin kakku maistuu varmasti hyvältä jos sen syö pinkiltä pallolautaselta! Ja kertikset säästävät ihanasti äidin voimia rankkojen bileiden jälkeen.

Loppuviikko menee siis hyvin vahvasti näissä merkeissä. Mies varmaan pyörtyy palloja puhaltaessaan (niitä on yhteensä 42 kipaletta enkä mä osaa puhaltaa ilmapalloja..) ja minä pyörryn lauantai-iltana kakkuövereistä ja lapseni ensimmäisistä synttäreistä huojentuneena. Siis ihan oikeasti.. Meidän pieni vauva on kohta jo vuoden!

Lisätilaa lastenvaatteille rullailemalla

Tällä viikolla kävin läpi Pätkiksen vaatelipastoa. Lipaston pikkulaatikoissa on tilaa sukille, pipoille, ruokalapuille ja muille pienemmille tarvikkeille. Loput laatikot olivat aivan täynnä vaatteita. Saimme jo ennen Pätkiksen syntymää hirveät määrät vaatteita sukulaisilta ja tutuilta, jotka järjestelin laatikoihin kutakuinkin kokojen mukaan. Ylimmässä on aina ollut sillä hetkellä käytössä olevat vaatteet ja alemmissa seuraavat koot.

Tunti siinä vierähti kun ensin siivoilin pienet vaatteet jo ylitsepursuaviin IKEA-kasseihin ja vielä järjestelin käyttövaatelaatikon järjestykseen. Aiemmin kaikki oli viikattuna, mutta en millään saanut bodeja, pyjamia ja sukkia aseteltua fiksusti. Aina oli joko tyhjiä koloja eli hukkatilaa, joku vaatepino vähän mytyssä tai sitten vain vaatteet eivät mahtuneet. Mutta nyt mahtuu!

Minä nimittäin rullasin ne kaikki!

Nyt bodyt ovat kahdessa kerroksessa ja ajatuksena olisi kierrättää niitä, jotta mikään ei jäisi käyttämättä. "Seuraavan koon" laatikosta nimittäin lähti melko paljon meillä käyttämättä jääneitä vaatteita suoraan pienten vaatteiden läjään. Kokomerkinnät tietysti joissain hieman hämäävät, mutta suurin syy oli totaalinen unohdus ja se, että vaatteet olivat niin sekaisin. Seuraavaan laatikkoon jäi itseasiassa täytettä alle puolen laatikon verran, niin paljon sieltä karsin pois tai siirsin käyttöön.

Bodyt ja paidat täyttävät suurimman osan laatikosta ja ne kiertävätkin käytössä muita vaatteita useammin. Housut ovat oikeassa alanurkassa ja nyt näen yhdellä silmäyksellä koko valikoiman, mikä helpottaa asujen valitsemista. Pyjamat ovat housujen yläpuolella. Tavaraa on tosiaan lähes tuplaten entiseen verrattuna ja silti kaikki on fiksusti järjestyksessä. Ennen koko bodypino meni vinoon jos koitin kurkkia mikä siellä toisiksi alimpana pilkistää, mutta nyt näen ylimmän kerroksen heti ja alakerrokseenkin on helppo kurkata: sen kuin nostaa ylemmän bodyn paikaltaan. Rullattuina vaatteet pysyvät myös paremmin kasassa, joten niiden siirtely on helppoa.

Omaan vaatelipastooni yritin soveltaa KonMari-tekniikkaa, mutta hitto vie taidan minäkin siirtyä rullaukseen! KonMari on ihan kiva, mutta vie kamalasti aikaa rullaukseen verrattuna.

Vielä olisi seuraavan koon laatikko rullailematta, mutta sinne ei tosiaan paljon jäänytkään. Jos Pätkis ei kovasti auta, selviän siitä kymmenessä minuutissa. Avustettuna siihen saattaa mennä hieman pidempään.. :)

Tyrmäävät synttäribileet

Mun piti kirjoittaa lauantaina mahtava postaus perjantain synttärihulinoista, mutta toisin kävi. Viikonloppu meni henkisesti toipuessa koko reissusta, mutta ei valitettavasti siitä perinteisestä syystä. Ennemmin olisin ottanut vuosisadan jysärin kuin perjantaiyön kokemukset.

Eli perjantaina tosiaan juhlin synttäreitäni neljän ala-asteelta asti mukana roikkuneen ystäväni kanssa! En edes muista koska viimeksi kaikki ystäväni olisivat olleet saman katon alla yhtä aikaa, ehkä lukion päättyessä..? Siispä olinkin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa. Lisäksi meikämamma oli viimeksi ollut baarissa syyskuussa, joten sekin aiheutti pientä kuumotusta. Tiedossa piti olla pyörähdys lyhytelokuvan ensi-illassa, hauskanpitoa ja aloittelua meillä, kyyti kaupunkiin ja rankkaa bailausta aamuun asti. Mutta eihän se nyt tietenkään ihan näin mennyt.

Yksi ystävistäni sai jonkinlaisia tyrmäystippoja ja reilun tunnin baarissa olon jälkeen hauskanpito vaihtui ihan muuhun. Elämäni ensimmäinen Long Island Ice Tea jäi lähes kokonaan juomatta kun nappasimme toisen ystäväni kanssa vesituopit käsiimme ja keskityimme huolehtimaan sekavasta kaveristamme. Terkkuja vaan pokelle, jonka mukaan "Kaikki ei vaan kestä viinaa..", pupillit ei viinasta laajene lautasiksi.. Ja yli kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen osaa kyllä sanoa onko kaveri kännissä vai huumattu. Muuten henkilökunta kyllä auttoi kovasti meitä huolehtimaan ystävästämme, mutta tuo tietynlainen vähättely jäi ärsyttämään. Luulisi kuitenkin työkseen humalaisia näkevän ihmisen erottavan kännin jostain ihan muusta. Toisaalta, kaipa joku voi olla kaatokännissä samanlainen kuin rauhallisempi ihminen huumattuna..

Loppu hyvin kaikki hyvin, saimme ystävän päivystyksen kautta kotiinsa, jossa hänestä huolehdittiin ja häntä pidettiin silmällä. Seuraavana aamuna hän oli yhtä hyvässä kunnossa kuin minä, ei krapulasta tai muusta tietoakaan. Mutta ei myöskään juuri mitään muistikuvia koko yöstä. Oli kuulemma todella pelottavaa, hän ilmeisesti jossain määrin tajusi olevansa täysin sekaisin, mutta ei voinut itselleen mitään. Vielä sunnuntainakaan ei kuulemma olisi auton rattiin uskaltanut. Sen hänkin vahvisti, että olo oli aivan erilainen kuin humalassa, jolloin sentään tietää olevansa humalassa. Mietittiin mikä hemmetti voi olla motiivina sellaiselle idiootille, joka päättää sujauttaa ties mitä ainetta kymmenen kaverinsa kanssa istuvan tyypin juomaan. Ihan niinkuin me annettaisiin toisen sekoilla rauhassa ja joutua ties kenen hyväksikäyttämäksi. Ei mene mun jakeluun mikä helvetti ihmisiä oikein vaivaa..

Synttäribileet lässähtivät siis oikein huolella, mutta alkuilta oli kyllä todella hauska. Olen aivan muumioitunut Pätkiksen kanssa kotiin kun kaverini opiskelevat eri paikkakunnilla ja olen täysi nynny menemään perhekahviloihin tai muihin, joten oli ihanaa nähdä kaikkia ystäviäni ja vieläpä kerralla! Ja oli kyllä ihan kiva päästä puhumaan välillä jostain aivan muusta kuin vauvoista, vaikka toki Pätkiksestäkin puhuttiin. Olihan paikalla sentään molemmat kummitädit.

Saa nähdä koska seuraavan kerran uskallan baariin, mutta toivottavasti ilta sujuu silloin paremmalla menestyksellä. Ja pelkän viinan voimin. :D