Piti kirjoittaa kunnon avautumispostaus netissä anonyymeinä esiintyvien ihmisten ilkeydestä, mutta Pätkis heräsi kesken kaiken. Kerron siis pikaisesti päivästämme. Pätkis päätti avata ääntänsä puoli kuudelta aamulla. Onneksi Mies oli tullut juuri puoli tuntia aiemmin töistä ja selaili vielä lehteä, joten hän sai vauvan rauhoituksen tehtäväkseen. Sen verran raotin peitonkulmaa, että kävin lämmittämässä Pätkikselle maidon, koska en tosiaan ollut valmis vielä heräämään. Mukelo nukahtikin uudestaan syötyään ja nukkui vähän yli seitsemään. Se oli jo äidillekin ihan inhimillinen aika nousta.
Mummu kävi ystävänsä kanssa moikkaamassa Pätkistä ja siinä vierähti pari kolme tuntia kahvia lipittäen ja kuvia katsellen. Myös toisesta vauvasta, eli Tacosta piti näyttää kuvia. Jätkästä ei enää tötsää lukuunottamatta edes huomaa, että on ollut viikko sitten leikkauksessa. Meno on yhtä railakasta kuin aina ennenkin.
Seuraavaksi suuntaamme vanhempieni luo pippuripihveille. Ja aurajuustoperunoille! Tänään en siis dieettikaloreita katsele vaan mätän niin että housunnapit lentelevät.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti