Jes, oon vihdoin viimein selättämässä melkein viikon kestänyttä flunssaani! Pätkis-raukkaan iski flunssa ekana viime sunnuntaina ja mulle tuli sama pöpö heti perään. Kuume huiteli parhaimmillaan 38,6 asteessa kun mulla normilämpö on n. 36,3. Pätkiksellä ei onneksi korkeaa kuumetta ollut, mutta nuhaa senkin edestä. Suolaliuostipat on olleet loistava apu! Parina yönä vauva heräsi itkemään kolmekin kertaa ihan vain, koska nenä oli niin tukossa ja oli ikävä olla. Itku onneksi loppui syliin päästyään ja siihen nukahtikin joka kerta uudelleen. Oli itsestä todella outoa havahtua keskellä yötä itkevään vauvaan, koska meillähän on nukuttu koko yö jo kolmen kuukauden ajan. Syöttää ei sentään tarvinut, pääsin helpolla.
Olen niitä ihmisiä, joille iskee flunssa tasan jokaisena vuodenaikana. Niin kevät-, kesä-, syys- kuin talviflunssat on koettu ja lähes joka vuosi. Viime vuosi oli kuitenkin poikkeus! Viime kesänä olin viikon saikulla flunssan takia ennen raskautta, mutta seuraavan kerran vasta tänä keväänä. Ja nyt. Mies ei vitamiinien voimaan usko mutta olen ihan varma, että normaalia parempi vastustuskykyni viime syksyn ja talven ajan johtui raskausajan vitamiineista. Söin Minisunin Multivitamin Mama-vitamiineja lähes koko raskausajan ja kummasti pysyi flunssa loitolla! Keväällä unohdin yhtenä päivänä ottaa vitamiinin ja kahden päivän sisällä alkoi mieletön kurkkukipu, joka yltyi kuumeiseksi flunssaksi. Sattumaa? Voi olla, mutta en suostu uskomaan. Nyt olen jonkun aikaa ollut syömättä vitamiineja viimeisen purkin loputtua. Söin raskausaikana kaksi purkkia Mamaa ja niitä ennen erikseen foolihappoa ja d-vitamiinia. Flunssat on kivoja niin kauan kuin niitä ei ole, joten lopullisesti tervehdyttyäni suuntaan taas apteekkiin vitamiinihyllyjä tyhjentämään.
Tänään on ollut harvinaisen hiljainen päivä. Mies on ollut ralliradalla isänsä mekaanikkona ja Pätkis Miehen äidillä mummulassa hoidossa. Kotona on ollut vain minä ja koira. Olen maannut sohvalla peiton alla, katsonut telkkaa, tehnyt äitini keräämistä marjoista smoothieta, nukkunut pitkät päikkärit ja käynyt koiran kanssa leppeissä löylyissä. Eli aivan ihanan rentouttava flunssapäivä takana. Jotain silti puuttuu ja se on Pätkiksen kirkkaat kiljahtelut ja kikatukset, koko kämpän valaiseva hymy ja pienet kuolaiset sormet lähmimässä joka paikkaa. No, kohta Mies ja Pätkis tulevat kotiin ja voi olla että jo huomenna kaipaan uutta rentoutumispäivää.. ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti