maanantai 8. helmikuuta 2016

Kotiäidin tunnustus: laittauduin Lidliin

Mistä tietää olevansa kotiäiti? No tietysti siitä, että viime viikon kohokohta oli Lidliin meno hiukset laitettuna ja naama meikattuna!

Joo, näin pääsi käymään. Mun hiukset on reilun kymmenen vuoden aikana vaihdelleet pituutta "poikatukasta" ylppäreitä varten kasvatettuun kunnon nutturamittaan. Tällä hetkellä menossa on taas kasvatusvaihe ja pihinä en tietenkään mene kampaajalle kynimään kuontaloa siistiksi. Ja kärsin siitä. Löysinpäs kuitenkin laatikoiden kätköistä minisuoristusrautani ja päätin kokeilla onneani. Osaan tehdä yhden kampauksen ja se on ponnari, joten hiusten kasvatus luo paineita laajentaa repertuaaria. Tavoitteena oli jotain tämän näköistä ja olin lopputulokseen järisyttävän tyytyväinen!
kuva täältä
Kaiken huipuksi meikkasin itseni nätiksi oikein varjostuksia myöten. Miehestä oli tosi paljon apua kun kyselin näytänkö fiksulta "No emmätiiä! Mistä mä tietäisin? Kai sä näytät.." Ei siltä kuitenkaan irronnut vastaväitteitä kun loikin olohuoneeseen varmaan tunnin tälläytymisen jälkeen ja hehkutin olevani "hot mamaaaa!" Ja ai että, kun oli itsevarma fiilis sen vartin aikana, jonka kiertelimme Lidlin hyllyvälejä. Totally worth it!


Vakavasti puhuen ihan oikea viikon kohokohta oli Pätkiksen ensiaskeleet ilman tukea! Jeeee! Taluttaen, kävelyvaunun kanssa ja huonekaluja vasten Pätkis on kävellyt jo pari viikkoa ja nyt on taas otettu kirjaimellisesti edistysaskeleita. Reilun kuukauden päästä on 1-vuotissynttärit ja tätä tahtia edistyessään Pätkis kipittää silloin jo kovaa kyytiä.

Synttäreistä puheen ollen, meikäläinen on jo leiponut yhden koesatsin sitruunakuppikakkuja, tilannut teemaväreihin sopivia ilmapalloja ja kertakäyttöastioita (siivous helpompaa ja värikkäät astiat toimivat koristeina) ja muutenkin visioinut tulevia juhlia. Synttärilahja vain on vielä mietinnässä. Jouluna Pätkis sai meiltä vain yhden lahjan, Brion kävelyvaunun, koska tiesimme lahjoja kuitenkin isovanhemmilta ja muilta tulevan ihan riittävästi. Emmekä olleet väärässä. Ajattelimme synttärilahjassakin panostaa enemmän laatuun kuin määrään ja tällä hetkellä ykkösehdokas lahjaksi on Mini Speeder potkuauto. En vain millään osaa päättää mustan ja hopeisen välillä! Vaaleanpunainen on tietysti myös söpö, mutta itsekkäästi ajattelen mustan tai hopeisen sopivan sisustukseen paremmin. :D

Koska olen hirvittävän huono ihminen ja laiskakin vielä, enkä ole täällä esitellyt meidän kotia, on varmaan turhaa kysyä mielipiteitä potkuauton värin suhteen. Niitä saa toki esittää! Toinen miettimäni lahjavaihtoehto on muutama halvempi, mutta laadukas puulelu. Olen aivan ihastunut Brion puueläimiin ja perässä vedettävän kirahvin löysinkin kirppikseltä vitosella. Se vielä odottaa hyllyllä Pätkiksen hampaiden käytön rauhoittumista ja askeleiden vakaantumista.. :)

Tänään ohjelmassa on turvaistuinten katselmus Pätkiksen kasvaessa pikkuhiljaa yli turvakaukalostaan. Nyyh, se on niin ihanan kätevä Smilejen kanssa kaupoissa! Ahdistun jo etukäteen siitä tiedon ja päätösten tulvasta, joka istuinta valitessa vyöryy niskaan. Rattaiden valintakin valvotti minua viikkoja, niin miten käy tällaisen oikeasti todellatodella tärkeän valinnan kanssa? Raportoin tuloksista..

2 kommenttia :

  1. Hihi, mutta missä kuvat??!?! Kyllähän tuollainen tälläytyminen nyt pitäisi blogissakin julkaista :) Nuo kuvan hiukset on muuten ai-van ihanat! Täällä kans kasvatusproggis meneillään ja tarkoittaa sitä, että "avonaisessa" tukassa ei kyllä paljon ihmisten ilmoilla liikuta. Kerään senttejä (tukkaan) ja euroja (taskuun) että keväämmällä meen kampaajalle ja otan raidat olaplexin kera. Ilman olaa ei pysty, koska kuivat latvat jäisi silloin kampaajan lattialle :P

    ps. mä muistan niin elävästi, kun Nopsun syntymän jälkeen (ehkä joku vajaa viikko) menin yksin autolla käymään Lidlissä. Se oli upein kauppareissu ikinä!! Huomasin, että kolmen päivän synnyttämisen jälkeen mulla on vielä tallessa ajokyky, Lidl on vielä entisellä paikallaan. Siellä oli ihan tavallisia ihmisiä ja.. minäkin näytin siellä ihan tavalliselta ihmiseltä. Oudon iloiselta varmasti tosin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ikinä ota kuvia itsestäni, joten tälläkin kertaa hoksasin asian vasta illalla suihkun jälkeen :D Hiusten kasvatus on kyllä niin pitkäpiimäistä puuhaa.. Kasvatan tässä samalla värjättyä tummanruskeaa pois oman maantienharmaan tieltä, jotta voisin myös jatkossa satsata tarvittaessa pelkkiin raitoihin. Tukka on onneks pysynyt tosi hyvänä vuosien värjäyksessäkin, mutta ainainen juurikasvu alkaa jo tympiä :D

      Haha, mulla kävi ehkä ihan hyvin, kun vietin viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen. Ei meinaan varmaan olis ollu ajokyky niin pian tallessa! :D Mutta ihania elämän pieniä iloja! <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...